Kannattaako kameralla otetun raw tiedoston lopputulos (eli siitä jalostettu kuvatiedosto) tallentaa häviöttömään tiff muotoon 8 bittisenä vai 12 bittisenä? Onko siis 12 bittisesti kuvasta mitään hyötyä katselussa verrattuna 8-bittiseen? Tulen tuskin ostamaan 5-vuoteen yli 8 bittistä näyttöä. Ja siis olen amatööri eli en tee kuvausta ammatikseen. Kuvailen yleensä maisemia, luontoa, tapahtumia jne. Kamerana Nikon D3300 jonka raw kuva on vissiinkin 12 bittinen. Tästä en ole vielä mistään saanut selkoa että mikä on järkevin tapa. Kovalevytilaa on paljonkin mutta ei sitä viitsi turhaan täyttää suurempi bittisillä kuvilla jos ei ole selkeää hyötyä.
Tilankäytöllisesti RAW vienee vähemmän tilaa kuin 8bit tiff ja RAW:sta saa ulos myöhemmin halutessaan kaikkea sellaista, jota valmiissa lopputuloksessa (oli sitten tiff tai laadukas jpg) ei ole. Lopputuloksen sävyalaa et voi enään leventää millään keinoin etkä lisätä värejä. RAW:ssa on kaikki tallella. Perusongelma on siis muualla kuin bittisyydessä. Minä pitäisin RAW:n ja tallentaisin lopputuloksen rinnalle jpg:nä mikäli käytettävä ohjelmisto ei osaa tehdä RAW:sta uudelleen ja uudelleen samaa lopputulosta kerran tehtyjen säätöjen perusteella. Tietysti jos on 100% varma, ettei 6 vuoden päästä halua tehdä kuvasta mustavalkoista tai muuten täysin erilaista tulkintaa niin sitten on yksi ja sama vaikka poistaa RAW:t ja tallentaa maksimilaadun jpg:nä.
TIFFejä kannattaa vältellä yleensäkin, ja 12 bit TIFF on aika outo lintu. Se ei ole vakiomuotoja, ja kaikki ohjelmat eivät lue sellaista. En oikein keksi mitään syytä muutella säilytettävää tiedostoa miksikään - se NEF on arkistoitavissa siinä kuin muutkin, ellei paremmin. Jos muokattua kuvaa haluaa säilyttää, niin 100% jpg on käytännössä käypäinen. Se NEF kun kummiskin on tallella, niin siitähän saa sitten muita muotoja tarvittaessa.
Tietysti NEF on arkistoitavissa, mutta sillä arkistolle ei jossain vaiheessa tee yhtään mitään. Jos tietotekniikan historiasta on jotain opittu, niin se, että tuollaiset tuotekohtaiset tiedostomuodot ovat arkistointiformaattina aivan kelvottomia. 25 vuoden päästä saa etsiä robottikissojen ja -koirien kanssa jotain ohjelmaa, jolla sellaisen saa avattua.
Oma systeemini menee näin: - kuvaus raw-muodossa (NEF) - koneelle siirrettäesssä muunnos NEF - DNG (karsinta ja uudelleennimeäminen, perusarkistointi) - DNG:n tallennus sisäiselle kovalevylle, ulkoiselle kovalevylle ja pilvipalveluun. - DNG:stä tarpeen mukaan käyttöversioita tai muuten vaan variantteja RawTherapeen kautta (lisäarkistointi): RT tekee tiffit joihin tarpeen mukaan paikalliset säädöt Photarissa, lopullinen näyttöversio on sitten jpg. - eri käyttöversiot ulkoiselle kovalevylle ja muistitikuille, valtaosa myös sisäiselle kovalevylle. - raakakuvan merkitys kasvoi kun siirryin käyttämään RawTherapeeta, saan sillä DNG:stä helpommalla parempaa jälkeä kuin LR:lla (siis ACR:llä). - perinteinen syy raakakuvien käyttöön on porrastumien välkttäminen, itse suhteellisen harvoin säädän nin rajusti että jpg:ssä uhkaisi porrastuminen. - en mitään haittaa kuitenkaan näe siinä, että arkistokappale on raakakuva ja luotan DNG:n olevan varsin pitkään käytössä. Ja kovalevytilahan halpenee koko ajan.
Tässä oma moka! Tiff tukeekin 8 ja 16-bittistä tallennusta eli ei 12 bittistä! Mutta itse tiffistä sen verran että nykyään Winkkarin oma kuvankatselu ohjelma tukee niitä suoraan eli ei sinänsä ongelma katsella niitä.
16-bittiä jos kuvaa on tarkoitus työstää rajusti. Jos sitä vaan vähän säädellään tai jopa katsellaan/tulostellaan sellaisenaan niin 8 bittiä riittää. Laadukas JPEG melkein vastaa TIFFiä....