Vuosikymmeniä sitten kuvasin aina riippumatta siitä, oliko kamerassa sopivan herkkyinen filmi tai millaiset valo-olosuhteet sattuivat olemaan. Sehän tarkoitti täydellä aukolla kuvaamista, usein suljinajat tärähtämisen puolella oikein selkeästi ja muuta mukavaa. Mutta niillä mentiin mitä sattui olemaan käsillä. Pienen pöytälampun todella niukassa valossa kuvattu ruutu on päivävänvalo High speed Ektachromea, jota sai vielä prässätä pari aukkoa. Tuon kehityksen huono puoli oli se, ettei varjossa ollut minkäänlaisia sävyjä. Ulkokuva on muistinvaraisesti Agfachrome 50S mutta en ole ollenkaan varma asiasta. Tuossakin terävyysalue on nolla ja sekin vähä asetuu lähinnä päähineeseen. Oma viehätyksen niissä kuitenkin on.
Vs: "Pehmeitä" kuvia Joo, silloin yleensä urheiluhenkisyys astui esiin, kun ei kuvaa voinut ottamatta jättää, ei!
Vs: "Pehmeitä" kuvia Joo ihanaa kun ei oo yliterävää <jotain tähän>. Jää mielikuvitukselle vähän tilaa. Maailma kun ei mielestäni ole yliterävä, vaan hienosti sumennettu itse kunkin ajatuksilla.