Olen skannaillut vanhempieni kinonegoja 50- ja 60-luvuilta. Valmistajia ja filmityyppejä oli useita: Kodak Plus-X ja Panatomic-X, Adox KB14, Agfa Isopan, Ferrania Pancro S.2, Gevaert, Ilford FP3 ja HP3, Perutz jne. Kaikki taitavat olla safety-filmejä. 50-luvulla elämä Euroopassa alkoi vähitellen palautua raiteilleen, mutta tavaroista saattoi olla vielä pulaa ja tavaraerät vaihtelevia. Kuvia järjestellessäni olen ihmetellyt joitain filmimerkintöihin liittyviä seikkoja. Sattuisiko joku jopa itse muistamaan? Etenkin 50-luvun alkupuolella filmien merkinnät saattoivat olla nurinpäin, luettavissa emulsiopuolelta. Eli numerointi meni lopusta alkuun. Osa samanmerkkisistä filmeistä saattoi olla kuitenkin ok. Tehtaalla ei taidettu olla tarkkoja miten päin filmi meni printteriin? Numerointi saattaa mennä ”ympäri”, ts. alkaa sattumanvaraisesta numerosta ja jatkua esim. ruudun 43 jälkeen ykkösestä. Myytiinkö 50-luvulla kaupoissa metritavarasta purkitettua filmiä vai olivatko nämä rullat itsepurkitettuja? Vaarilta en voi enää kysyä. Osassa filmeistä ei ollut ruutujen numerointia vaan juokseva koodi 6-8 ruudun välein (esi. M590863). Ovatko ne elokuvafilmiä? Sodan jälkeen markkinoilla taisi olla ylijäämäeriä uutisfilmimateriaalia, mutta osa rullista on 60-luvun puolelta. Jos ne olivat kuluttajille tarkoitettuja still-filmejä, miten kuvanvalmistajan oli tarkoitus tunnistaa oikea ruutu? Osaan liuskoista olikin käsin kirjoitettu numerot. Yhdessä mysteerifilmissä ei ollut mitään merkintöjä ja rei’ityskin oli rujon näköinen, aivan kuin stanssi olisi kulunut. Parissa filmissä oli reikien välissä koodi (allekkain esim. S ja 122). Näissä filmeissä oli (aivan kuin jälkikäteen) reunaan lisätty teksti, esim. Kodak 13 tai Ilford FP3. Rei’itys oli kuitenkin Bell & Howellin päistä pyöristetty tyyppi, ei Kodak Standard. Kuka on oikea valmistaja ja miksi ja miten uusi teksti on joutunut filmille? Dupontin filmeissä oli vain juokseva koodi. Oliko valmistajalla filmejä kuluttajille? Gevaertin filmeissä ei yleensä ollut filmityyppiä, vain valmistajan nimi (”Gevaert Belgium”). Filmi lienee Gevapan (näyttää pankromaattiselta)? ”Panchro” on ehkä Panchromosa? Yleensä negaliuskoissa oli juokseva koodi tai numerointi kokoruudun mukaan (numero ja A). Joissain numerointi oli puoliruuduittain (juokseva numero puolen ruudun välein). Agfan Superpan-rullissa oli nimen perässä numeroita: 32, 312, 325 tai 364. Oliko Superpania eri tyyppejä, vai onko kyseessä saman filmin jonkinlainen versionumero? Itse aikoinaan 80-luvulla kuvaamani Superpanin nopeus taisi olla 200 ASA. Mikä filmi tarkemmin on Agfacolor B 393? Oliko se länsi- vai itäfilmiä? Ei ruutunumerointia. Hauska löytö oli itäsaksalainen Dekopan, valmistaja Kodak (!). Filmin tyyppi oli saksalaisittain ytimekäs 864. Perutzin filmeissä ei ole tyyppiä. Mikä oli valmistajan suosittu filmityyppi? Kodakin filmit olivat yleensä selvästi merkittyjä. Valmistaja Kodak France tai Eastman Kodak. Mikä mahtaa olla Kodakin filmi, jossa on numerokoodi 04620 8 19? Filmipohja on kirkas ja nega jyrkkä. Olisiko kyseessä joku ortokromaattinen filmi? Olivatko 50-luvulla hitaat (ja halvemmat?) filmit (18 DIN/50 ASA) yleisempiä kuin nopeat filmit? Oliko 100 ASAn filmi jo ”nopea”? ASA-systeemi uudistettiin vuonna 1960, jolloin filmien nopeudet tuplaantuivat, esim. FP3:n nopeus nousi 64 ASAsta 125:een. Vanhojen ruutujen lähempi tarkastelu laittoi sen ajan valokuvausoppaiden hienoraekehitevirittelyn oikeaan perspektiiviin. Nykyinen full frame -kuvakokohan oli aikoinaan kleinbild. Oliko filmien rakeisuudessa merkittäviä edistysaskelia 50-luvulla vai oliko tekninen kehitys tasaista? Kuvien kehittämiseen filmitiedot eivät enää vaikuta, mutta olisi mielenkiintoista tietää hieman taustoja.
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Mielenkiintoinen projekti. Itse tuskailin joskus vanhojen 80-90- lukujen filmien kanssa ja tästä sivustosta oli apua: Kodakin filmikoodit http://www.taphilo.com/photo/kodakfilmnumxref.shtml Fujin: http://www.taphilo.com/Photo/fujifilmxref.shtml
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Kiitos linkistä, mielenkiintoinen lista. Mysteerikodakia sieltä ei löytynyt. Muistan nähneeni jossain listan elokuvafilmeistä ja toisen sivun, jolla kerrottiin "Kodak safety film" -tekstiin piilotetuista vuosi- ja tehdastiedoista.
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Batch-numero oli kinareissa valotettu yleensä siihen melko alkuun ja kertoi tehtaan, juoksevan emulsiosarjanumeron ja sitten niissä oli joskus villikorttinumero esim. jotain testiä varten. Pallukka tekstissä kirjainten välissä kertoi tuotantomaan. Jos perforoinnissa ei ole numerointia, niin se on todennäköisesti ollut leffa- tai bulkkikamaa esim. duplikaattimatskua.
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Ilfordin osalta on tämä mielenkiintoinen. Myös linkkejä on runsaasti. http://www.photomemorabilia.co.uk/Ilford/Chronology.html
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Dekopanin kohdalla voisi epäillä, että 864:ssä lopun 64 on ISO-luku.
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät ainakin 1960-luvulla oli ns. päivänvalopakkauksia, joista filmin saattoi sitten kätevästi laittaa käytettyyn tai uuteen kasettiin.
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Dekopanin herkkyydet ilmoitettiin DIN-asteina. ISO-standardin mukainen ASA- ja DIN-asteikkoihin perustuva yhdistelmä otettiin käyttöön vasta 1970-luvun alkupuoliskolla. Vanha filmi, jossa myös Scheiner-herkkyys: http://www.museum-digital.de/data/san/i ... 830183.jpg"]http://www.museum-digital.de/data/san/images/201209/18141830183.jpg Toinen kuva: http://i998.photobucket.com/albums/af10 ... kopan2.jpg"]http://i998.photobucket.com/albums/af102/photax/dekopan2.jpg
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Dekopanista löytyi hieman tietoja, Filmityyppejä oli ainakin F (Feinkorn, 17 DIN), S (Super, 21 DIN) ja U (Ultra, 24 DIN). Nopeudet nousivat myöhemmin yhdellä tai kahdella DIN-asteella. Mikä filmi 864 on, siitä ei ole tietoa. Ehkä 100 ASAn Super, sillä olisi ollut helpompi kuvata kuin hitaalla hienoraefilmillä. Kodakin Berliinin tehtaiden rakennukset on joitain vuosia sitten muutettu asunnoiksi. Oliko filmityypeillä isoja hintaeroja? Ostin alkuaikoina itse tavallisesti hitaampia filmejä, mutten muista oliko se enemmän rakeisuuden vai hinnan takia, varmaan kumpaakin. Agfan Isopan IFF oli 15 DINin ja IF 17 DINin (40 ASA) filmi. Leverkusenin Agfalla oli sodan jälkeen yksinoikeus nimen käyttöön lännessä. Itä-Agfaa (vuodesta 1964 Orwo) ei siis tuotu Suomeen? ASA-asteikko oli paljon vakuuttavampi kuin DIN: kuullostaako "45/10° DIN" miltään verrattuna 25600 ISOon? ;-)
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät En ymmärrä kysymystä! Mikä 45 ja 25600? Miksi 8 ASA olisi vakuuttavampi kuin 10 DIN? Mutta kyllähän digikameroitten suurimmissa herkkyyksissä alkaa olla tarvetta DIN asteikkoon ellei jopa APEXiin. Muuten on niin pitkiä lukuja että tolkku katoaa. Sinänsä naurettavaa koko ISO hömpötys, koska aina siitä kerrotaan vain ASA eikä kauttaviivan jälkeistä DINiä. Tai "aina". ----------- Ei kun niin: 25000 ASA on 45 DIN, mutta se kymmenen DINiä sekoitti kaiken.
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Minkä filmin herkkyys on DIN-normin mukaan määritettynä 45/10°?
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Jo vain tuotiin, Helios toi ja Helioksen myymälöissä sitä myytiin. P.S. Vielä löytyy 7 kpl 135-36, 10 € kpl.
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Kalliiksi tulee selvittää DIN "hömpötys", joka aivan ilmeisesti on ihan sama kuin ISO "hömpötys"? [Herkkyyden määrittämisessä on kyse paljosta muustakin kuin "asteikosta"] Lähde: http://www.din.de/en/wdc-beuth:din21:91608578 Jos moderointi haluaa poistaa koko keskustelun, koska olen julkaissut näytöltä kaappaamani kuvan, niin tyydyn päätökseen.
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Tämä on just näin, nykyään puhutaan ISO:sta kun käytetään ASA:a, ISO-merkinnässä on sekä ASA että DIN arvot mukana.
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Aivan näin, siksi käytin sanaa hömpötys. Pahimmillaan jos satut käyttämään ASAa kirjoituksessasi tai puheessasi, joku voi alkaa selventää että ASA on lopetettu. Vaan ei se niin vaan häviä sillä tempulla jossa ASA ja DIN yhdistettiin ISOksi. Mutta nyt näkyy vaara mennä liikaa sivupolulle ja täytyy ehdottaa alkuperäisen aiheen kunnioittamista, sillä sehän on tässä ihan ilmeisestä tarpeesta. Ehkä maltamme antaa tämän riittää: https://en.wikipedia.org/wiki/Film_speed#Current_system:_ISO
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Jep, standardin mukaan molemmat merkinnät pitäisi löytyä järjestyksessa ensin ASA ja sitten DIN. Vuodesta 1996 alkaen Kodak jätti kuitenkin DIN-luvun pois ISO-merkinnästä, etteivät kuluttajat hämmentyisi. Puhtaasti markkinoinnin päätös siis ja se miten laajalti käytäntö omaksuttiin muissa leireissä heijastanee K-kaupan markkinointipoweria.
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Arvaan, että Kodachrome 16mm Daylight (1935-62) tuotantoketjun alkuvuosina ? Tosin tuo lukuvertailu ei toimi lähellekään edes vuoden 1953 taulukossa, jossa 10/10 DIN vastaa 6 ASA myös 6 BS (British Standard).
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Tarkoitatko, että alkuperäinen Kodachrome oli huippuherkkää 45-dinistä filmiä? Sen herkkyyshän oli 10 ASA, eli 50-luvun vertailutaulukon mukaan 12 DIN (tarkemmin 12/10°).
Vs: Vanhojen filmimateriaalien merkinnät Tietääkö joku mistä asteen symbolin ° käyttö DIN-herkkyyden yhteydessä johtuu?