Vs: Päivän :-( Minä tuossa koetin pohtia, että miksi joku haluaisi dekriminalisoida sen, että "meluamalla, uhkaavalla käytöksellä tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta". Mikä olisi/on ihmisellä tarve mennä esimerkiksi toiseen uskontokuntaan kuuluvan hautaustilaisuutta uhkaavalla käytöksellä häiritsemään? Kyllä minulta tässä saattaa aikaa ja tupakkia kulua, kun koitan keksiä tuohon yhdenkin ihmisyyteen kuuluvan perustelun...
Vs: Päivän :-( Miksi uskonnollisten ideologioiden pitää olla voimakkaammin suojattuja kuin ei-uskonnollisten ideologioiden?
Vs: Päivän :-( Taikausko pitää sisällään kaikki maailman tunnetut uskonnot. Ja mikäli taikauskoa pidetään pyhänä, niin silloinhan sirkuslaisetkin tulisi pyhittää. Että se niistä uskonnoista ja niiden pyhyydestä. Ei mulla muuta.
Vs: Päivän :-( Tarkoitatko että koska uskonnot ovat niin yleisiä niin siksi niitä pitää suojata erityisen voimakkaasti? Tuo logiikka ei kyllä avaudu minulle. Meinaan että yleensä suojelun logiikka on pikemminkin päinvastainen (ja useammin suojelun perusteet eivät yleisyyteen liity ollenkaan)
Vs: Päivän :-( Tässä nyt tiedä tarkoitanko itseäni vai muita? Mutta ihmisillä yleensä on ajatuksia päässä, minkä varassa ne elämänsä rakentaa. Toiset pitää ajatuksensa korvien välissä, vaikka olisi kuinka uskovainen, toiset taas levittää niitä ajatuksiaan ympäristöön ja rupeaa tällain tavallaan terrorisoimaan elinpiiriään. Sillä voi olla vaikka kuinka hulluja kuvitelmia itsestään ja mahdollisuuksistaan, jos ei sille kukaan pistä stoppia koskaan. Kyllä harvassa on ne ympärillä pyörivät, jotka kunnolla tajuu, mihin se pyrkii. Siitä sitten seurauksena mahdoton, täysin naurettava tilanne, lopuksi tapellaan siitä kuka on sanonut mitä, koska ja mitä varten.
Vs: Päivän :-( Jos lapsi uskoo joulupukkiin, se on söpöä. Jos aikuinen uskoo, se on sekaisin. Pitää muuten paikkansa muidenkin uskontojen saralla.
Vs: Päivän :-( Jos yhden lajin ideologioita suojataan lailla tarkoituksellisesti ja selvästi muita voimakkaammin, ilmaistaan samalla (tässä tapauksessa) niiden olevan jollakin tapaa erityisasemassa. Voimakas suojelu ja erikoisasema vaikeuttavat täysin tarpeettomasti tuollaisten ideologioiden arvostelua ja arviointia ja ovat myös omiaan eristämään niitä muusta yhteiskunnallisesta keskustelusta myös koska niiden ei lyhyellä tähtäimellä tarvitse samalla tavalla kritiikkiä huomioida. Tässä mielessä pidän (uskonnonvapauslain tarkoittamassa mielessä) uskontojen nauttimaa ylimääräistä suojaa sekä niille itselleen että koko yhteiskunnalle vahingollisena. Tämä ei tietenkään edellytä sitä, että ryhtyisin häiriköimään uskonnollisissa tilaisuuksissa. Moukkamaisuus on asia erikseen.
Vs: Päivän :-( Ettei nyt menisi pilkka ja arvostelu sekaisin. Pilkka ei ole hedelmällistä. Paitsi tietysti niille, jotka sitä esittää.
Vs: Päivän :-( Niin, kumpaa sitten satiiri on? Pitäisikö sen olla kiellettyä? Ajoittain kovankin satiirin ("pilkan") keinoin on useinkin menestyksellisesti hyökätty yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan. Satiiri voi hyvinkin olla hedelmällistä, ei välttämättä tietenkään kohteen kannalta. Vakavammin: tuo pilkan ja arvostelun sekaisin menon vaara nn todellinen. Mutta vaara on olemassa _juuri siksi_ että lainsäädännössä on tuo kohta pilkasta. Jos tuota lainsäädännön kohtaa ei olisi, ei myöskään olisi tuota sekaisin menon vaaraa.
Vs: Päivän :-( Edelleen mielestäni on niin, että uskontoja ja kirkkoja voi hyvinkin pilkata, tavallaan pitääkin, esimerkiksi satiirin keinoin, niinkuin muitakin instituutioita, mutta uskovia ihmisiä ei mielestäni ole mitään syytä sisällyttää tähän. Ja uskonnolliset tunteet ja kokemukset ovat siinä määrin voimakkaita, henkilökohtaisia ja syviä, ihan riippumatta onko niiden kohde olemassa vai ei, että en vaan näe, miksi niitä ei voisi erikseen suojella. Itse en uskonnollinen juuri ole, en ateistikaan, agnostikko ehkä, mutta pidän kyllä humanistisista syistä ihmisen herkimpien tunteiden suojelemista tärkeänä, vaikka instituutioita niiden takana pilkattaisiin kuinka. Häirintää en kuitenkaan hyväksy niitäkäään kohtaan, en ymmärrä mitä hyvää se toisi.
Vs: Päivän :-( Laki uskonrauhan rikkomisesta _ei_ suojaa ihmisten tunteita eikä kriminalisoi tunteiden loukkaamista. EDIT: Kirjoitat: "Ja uskonnolliset tunteet ja kokemukset ovat siinä määrin voimakkaita, henkilökohtaisia ja syviä, ihan riippumatta onko niiden kohde olemassa vai ei, että en vaan näe, miksi niitä ei voisi erikseen suojella." Eivätkös juuri voimakkaat ja syvät tunteet tulisi toimeen ilman erityistä suojeluakin? Kun kerran ovat niin voimakkaita ja syviä?
Vs: Päivän :-( Harhainen ihminen on aina harhainen. Toinen näkee pikku-ukkoja, mutta joutuukin hoitoon. Toinen uskoo partamieheen pilven päällä, ja hänestä tulee ulkoministeri. Sellaista on uskonvapaus maailmassa.
Vs: Päivän :-( Kun kaivaa esiin esimerkkejä oikeuden käytännöistä jumalanpilkan suhteen, niin eihän viime vuosikymmeniltä löydy kuin muutama provokaatiomielessä tehty tapaus. Niissäkin suurimmassa osassa on tehty päätös syyttämättä jättämisestä.
Vs: Päivän :-( Ei tietenkään suoranaisesti, mutta uskonnollisten tunteiden ja kokemusten toiminnallista ilmaisua suojaa ko pykälän momentti 2. Eivät.
Vs: Päivän :-( Tunne on kuitenkin eri asia kuin sen ilmaisuun pyrkivä organisoitu toiminta. "Eivät" Jaahas, no sitten pitäisi kai erikseen lailla suojella muitakin voimakkaita ja syviä tunteita. Esimerkiksi äidinrakkaus tiemmä on tuollainen syvä ja voimakas tunne, joten alkajaisiksi laki suojelemaan tuota tunnetta. Varmaan löytyy muitakin erityisen suojelun kohteita.
Vs: Päivän :-( Monilla on hyvinkin syvä kiintymys, usko ja rakkaus laitteisiinsa, etenkin marginaalilaitteiden hankkineilla, sitä uskoa on myös syytä suojella, täälläkin näkee joskus kuinka laiteuskovaisia pilkataan, milloin mistäkin syystä.