Minun ensimmäinen 8x10 kuvattu mustavalkofilmi. Kehitin altaassa ja vissiin onnistui, siitä pinnakkainen.
Vs: Tukka pystyssä. Hyvin paljon samaa mieltä kuin Jukka. Pieniä asioita jotka yhdessä tekevät kuvasta suuren.
Vs: Tukka pystyssä. Jos tämä on omakuva olet helvetin kova attention hog. Jos ei ole omakuva, niin ihan ok, mutta ei sen enempää.
Vs: Tukka pystyssä. Ihan hyvä kuva, mutta mitenkä tämä eroaa "pönötyskuvasta"? Arvon raati saa vastata. Kaikki kunnia kuvalle kuitenkin.
Vs: Tukka pystyssä. Sepä se. Tässä ei ole mitään teeskentelyä irtautua pönötyskuvasta. Ei tekotaiteellista paskaa yrittää jotain muuta. Ei tarvitse turhaa sanallista selittelyä. Ei ole tarvetta miettiä valokuva/valaistusteknisiä hienouksia tai heikkouksia. Tämä kuva puhuttelee tällaisenaan. Katsomalla. Koskettamalla.
Vs: Tukka pystyssä. Kävisin tuhat kertaa mieluummin katsomassa tällaisita kuvista koostuvan näyttelyn kuin teknisesti ja valaistuksellisesti täydellisen wannabe muotokuvaaja näyttelyn. Tai monesta kuvasta rakennetun fantasia-aiheisen näyttelyn.
Vs: Tukka pystyssä. Ei nyt ole mun kuvista kysymys, mutta kiinnostaa mikä juuri tämän kyseisen kuvan ja pönötyskuvan ero on. Luulisi siihen perusteluja löytyvän. En ole kuvaa haukkunut, mutta haluan tietää miksi tämä kuva on raatilaisten mielestä hyvä. Mun mielestä käytetty tekniikka ei siihen saa vaikuttaa.
Vs: Tukka pystyssä. Jokin tässä viehättää todella paljon. Vaikuttava ja koskettava valokuva. edit. muistuttaa Amerikan intiaanipäälliköistö tms. otettuja kuvia, jossa kaikki on viety, mutta arvokkuus ja itsetunto on voimakkaasti tallella.
Vs: Tukka pystyssä. Pönötyskuva on termi kuvalle, jossa ollaan roolin, aseman tai muodon vuoksi siten, että kuvataan roolia, asemaa tai valtaa ilman, että kuva ilmentää jotain muuta kuin että kuvassa on jokin kasvoistaan huolimatta kasvoton hahmo. Se on ilmaisu, joka samalla kertoo, että kuva on epäonnistunut tavoitteissaan. Ajatus pönötyskuvasta tulee katsojalle siitä, että hän huomaa siinä olevan ihmiskuvan rakenteet, mutta ei mitään substanssia liittyen ihmiseen tai asiaan, johon kuva liittyy. Toisaalta, jos aitoa muotokuvaa ei erota pönötyskuvasta, se kertoo siitä, että katsoja osaa tunnistaa vain kuvan rakennetta eikä sen ilmaisua, sisältöä yms. Pönöistähän puuttu paitsi substanssi, myös tyyli, viimeistely yms. Tässä kuvassa ovat läsnä kaikki viimeistellyn muotokuvan elementit ja kenenkään sivistyneen katsojan on mahdotonta ajatella sitä pönötyskuvana ja kutsua sitä pönötyskuvaksi.
Vs: Tukka pystyssä. Kiitos selventävästä vastauksesta, näinhän se on. Aina sillointällöin tulee kuvattavaksi ihmisiä, jotka todella tahtovat olla kuvassa, silloin on paljon helpompi päästä hyvään luonnolliseen lopputulokseen. Tässä kuvassa on kyllä ainesta. Taustan ja aiheen välinen valon hallinta, kontrasti on mukavasti kohdallaan. Ps. mvuoren kommentit on monta kertaa nasevia, aina kannattaa lukea vaikka ei aina olisikkaan samaa mieltä.