Vs: Anti prässäsys Jo filmiajan alkukaudelta oli sellainen nyrkkisääntö, että "Valota varjojen mukaan, kehitä valojen mukaan". Kapa
Vs: Anti prässäsys Onhan tuo edelleenkin pätevä. Mutta jos kuvaa vaikka pitkiä kinorullia vaihtelevassa valossa, niin ainakin itselläni usein tuo jää vain tuon ensimmäisen "käskyn" noudattamiseksi. Usein vaalea pää kyllä sen verran huolehtii itsestään ettei mitään katastrofia synny (etenkään näin photarin aikana). Varmaan fine-art-jengi sitten tekee ihan kunnolla.
Vs: Anti prässäsys En mä mitään vedä. Ja oikeesti mä kerroin että en ole prässännyt enkä bullannut vaikka olen yli ja alivalotuksia sekä yli ja ali kehityksiä kyllä tehnyt. Minusta ne on eri asioita mutta voinhan olla täysin väärässäkin. Kerro kuitenkin meille ne sun kokemuksesi bullauksesta. Sen vuoksihan täällä vedetään kuka mitäkin.
Vs: Anti prässäsys Onko tolle jotain fiksu suomenkielista termia muuten? prassays on hyvin tunnettu, mutta ei kyl tuu mitaan mieleen tasta puuhasta? Useat filmit on sellasia ett paras vaan systemaattisesti ylivalottaa ja alikehittaa. Salaman kanssa kuvatessa myos aina tmax 400 @ 200iso jos vaan tehoa riittaa. Vaikka tmax on niita harvoja 400iso filmeja jotka on vissin ihan oikeasti 400iso.
Vs: Anti prässäsys Tuota kanssa tuumailin, mutta ehkä tältä meidän vanhemmalta kaartilta tulee tähän vastaus. Onhan meillä nyt tämä pulling-sanasta väännetty "bullaus" jos ei muuta, tosin bullaus kuulostaa sonnimaiselta änkyröinniltä.
Vs: Anti prässäsys En tiedä kotimaisia vastineita, mutta olen kuullut puhuttavan push ja pull kehityksestä
Vs: Anti prässäsys John Hedgecoen "Valokuvaajan käsikirjan" suomennetussa versiossa prässäys oli käännetty "piinaamiseksi". Koska teos on analogisen valokuvauksen raamattu, lienee suositeltavaa käyttää suomenkielistä termiä, kun sellainen kerran on olemassa. Pitää kaivella tarkemmin, löytyykö pipliasta lainasanalle "pullaus" suomenkielistä käännöstä.
Vs: Anti prässäsys Näinhän tuo on jos skannaamalla kuvat tekee. Saa kyllä melko pahasti olla pieleenkin valotettu ruutu ja kontrasti melkein mitä tahansa, et skannaamalla ei siitä irti saa mitä haluaa. Mutta pimiössä on vähän toinen juttu. Juuri eilen taistelin tän ongelman kanssa. Alla heikkolaatuinen kännykuva vedoksesta, jonka kanssa painin. Kuva otettu nättinä kesäpäivänä kovassa valossa ja valotettu varjojen mukaan, kuten tapana on. Vasemman puoleisen pojan kasvot on se ongelma kuten näkyy. Onhan tuolla kontrastin kanssa ongelmia muuallakin, mutta nuo kasvot kuvassa se oleellinen osa, jonka haluaisi korjata. Ei ole pimiössä nuo lisävalotustyökalut niin tarkkoja, että aivan pikselitasolla pääsisi lisävalottelemaan ja nuo ylivalottuneet kasvon puolikkaat teetti aikalailla töitä. Lopulta sain sinne hitusen sävyjä, mut vaati +3 aukon lisävalotuksen 00 suotimella. Tarkoitti käytännössä 90sek lisävalotusta tuolle alueelle. Piti aika monta versiota tehdä, että tuon valotuksen sai kohdistettua juuri sinne mihin halusi. Saman ruudun olen aiemin skannannutkin ja siihen versioon tuon ongelman korjaaminen ei ollut mikään juttu. Onhan tuo osin taidostakin kiinni, mut pointti lähinnä siinä, että koska pimiössä tuollaisten lisävalotusten tekeminen on huomattavasti vaikeampaa, on asia syytä ottaa huomioon jo kuvatessa. Ei olisi todellakaan tehnyt tälle rullalle pahaa vaikka olisi huomannut kehittäessä jo ottaa huomioon tuon kovan kontrastin. e. näyttää tässä räpsyssä poksahtaneen noi kasvot taas puhki, mut on tuossa vedoksessa siellä se hitunen sävyjä minkä halusin.
Vs: Anti prässäsys Prässäys oli normitermi, kun haluttiin lisää herkkyyttä. Tuo päinvastainen metodi taasen oli kai niin jokapäiväistä kauraa, ettei siihen edes kiinnitetty huomiota, eikä siksi käytetty minkäänlaista erikoistermistöä. Laa´alla ja rullafilmillä meni vielä, kun voitiin rullafilmivehkeeseen vaihtaa periä. Kinolla sitten oli vedettävä rullallinen. Joskus sekin oli passeli, riippuen, mitä kuvattiin, ja millaisissa olosuhteissa. Kapa
Vs: Anti prässäsys Suomenkielisen valokuvaustermistön isä ja kehittäjä on kyllä mun mielestäni selkeästi Vilho Setälä.
Vs: Anti prässäsys Ööh.. Joo...... Tuota..... On täällä kyllä uudenaikaista ja modernia jengiä. Höh. Ei sitten kukaan ole koskaan kuullut filmin silittämisestä vai? Silitys ja prässäys. Silittää filmiä tarkoittaa ainakin filminherkkyyden alentamista kehityksellä, samoin kuin prässäys filminherkkyyden nostamista kehityksellä, kontrastiinhan tuo toki enemmän vaikuttaa. Minun henkilökohtainen tapani (tätähän ei sitten ole pakko käyttää) filmin silittämiseen on se vanha temppu, eli kehitysaikaa ei lyhennetä vaan pidennetään, periaatteessa samoin kuin prässätessäkin, mutta herkkyys painetaan alas laimentamalla kehitteen määrä suhteessa veteen todella alas. Tuon silityksen voi tehdä tietysti myös alikehittämällä kehitysajan lyhentämisen keinoin tai vaikkapa laimentaa vähemmän ja pitää kehitysaika samana. Prässäys toimii minusta parhaiten pienellä laimennuksella ja sitten mitä matalemmalla herkkyydellä filmi on kuvattu, sitä myöhemmin filmi kehitetään ennestään usemmannan kerran käytetyissä kemikaaleissa. Kehitysaikaa pidennetään ja kehitettä tuorestetaan tarvittaessa. Tietysti one-shot on yksi kehitysmetodi muiden joukossa, mutta ei suinkaan ainoa joka toimii. One-shot/Stand-kehityksessä useimmat vahvat kehitetteet laimennetaan 1:75-1:300 suhteessa veteen, jotkut todella vanhat (suurin osa lopetettu, Adoxilta tosin kai saa Rodinalia 1900-luvun alkuvuosikymmenien reseptillä) kehitteet tosin jopa 1:500-1:750. Minusta perinteisellä rakeella varustettuja hienoraefilmejä ei ole mitään syytä kehittää miedon laimennoksen litkuissa, ei se raetta juuri hienonna, poislukien sitten oikeat hienorae/erikoisraekehitteet kuten esimerkiksi Perceptol tai Microdol-X tai sitten joku moderneille tehty TMAX Dev/Ultrafin Plus ja nämä tietty erikseen. Rae säilyy kutakuinkin samana silittäessä vaikka laimennussuhde nouseekin korkeammaksi ja varjot avautuvat samalla kauniisti ja tumma pää nousee. Ei sen ihmeempää, toki väärillä laimmennuksilla, kehitysajoilla ja lämpötiloilla tämän saa helposti sählättyä. Periaate on siis että otetaan joku perinteinen kehite, vaikkapa HC-110/Ilfotec HC/Promicrol/FX-39 tai jopa oikeanlainen Caffenol, sitten joku perinteisen rakeen filmi, vaikkapa Pan F Plus tai Fomapan 100, valotetaan rajusti yli ja sitten pidennetään kehitysaikaa mutta laimennetaan kehite niin miedoksi ettei normaalilla herkkyydellä valotettu filmi enää kehittyisi oikein tällä pidennetylläkään kehitysajalla. Näin minä olen kehittänyt, jälki on hyvää about kaikilla muilla paitsi modatuilla tai modernin rakeen emulsioilla. T-rae ja kristallirae-emulsiot voinee tällä tekniikalla unohtaa, Ilfordin FP4+ ja HP5+ taas ovat ainakin modifioitu toimimaan tavallisista emulsioista poikkeavalla tavalla erityisen korkeilla kehitteiden lämpötiloilla ja erityisen lyhyillä kehitysajoilla ja siksi tätä metodia käytettäessä näistä kahdesta emulsiosta saattaa tulla osassa kehitteistä kummallisia sävyjä, usein eräänlainen tummat ääriviivat tekevä erittäin ruma käännettyä haloefektiä muistuttava artefakti ja/tai rae saattaa kasvaa, usein keskittyen raekasaumiksi ja jokainen tietää miltä ne näyttää, näitä tulee useiten silittäessä, mutta joillain keitteillä myös prässätessä. Tri-X:ssä oli ennen perinteinen rae mutta minun muistaakseni siihenkin muutettiin jo T-rae, joskin paljon rakeisemmassa ja rumemmassa muodossa kuin T-maxeissa. Fomapan 200 on myös T-rakeinen, niinkuin monet tietävätkin eikä kristallirakeiset ja kuutiorakeiset kuten Delta tai R3/TC27 myöskään sovi tarkoitukseen. C-41/Chromogeenisillä kuten XP-2:sella ei varmasti toimi oikein. Mikrofilmeillä ei taida toimia, en ole tosin kokeillut. Ortokromaattisilla filmeillä todennäköisesti toimii niinkuin pitääkin, joskin sävyt lienevät hyvin erilaiset, mutta tämäkin on jäänyt kokeilematta (tällä kehitysmetodilla). Kaikki muut kyllä toimivat, eli ainakin Fomapan 100 ja 400, Rollei RPX-sarja (Ilfopan/Kentmere/CHM/Agfaphoto APX New), joskin 25:sen saa valottaa varovaisesti ja tietää oikeasti mitä tekee kehittäessä, Adox CHS ja CHSII-sarjat, jo lopetetut Efke ja Agfan APX, Ilford Pan F Plus sekä Rollein Agfalta tulleet emulsiot, ainakin Retro-sarja, Infrared ja Superpan. Eli melkein kaikki Ortopan- ja Pankromaattiset emulsiot. Mutta siis: Yleisesti käytetty suomenkielinen vastine pull-kehitykselle on ollut filmin silittäminen, löytyy useista vanhoista valokuvauskirjoista, push-kehityksen vastine taas on aina ollut filmin prässäys. Jotkut käyttivät eri/vääriä termejä. Filmin silittäminen on muistaakseni lainattu Ruotsista tai Tanskasta, en ole ihan varma, enkä mistä sanasta tarkalleen ottaen tulee, joku katsokoon sanakirjasta?
Vs: Anti prässäsys Ylivalotin vahingossa kolme aukkoa Adox 100:sta ja kehitin Rodinalissa 1:100 standina 1h. Ja hyvä tuli. (skannattu pinnakkainen)--->
Vs: Anti prässäsys http://www.digitaltruth.com/devchart.php?Film=Neopan+400&Developer=Pyrocat&mdc=Search&TempUnits=C
Vs: Anti prässäsys Rodinalin ständi on ihan OK resepti muiden joukossa mutta älkää nyt herran tähären antako kansalle väärää todistusta, että ständillä tulee aina ja kaikkialla parhaat negat. Ständiin turvaudutaan kun mitään muuta ei ole enää tehtävissä.
Vs: Anti prässäsys No ei tietenkään aina ja kaikkialla parhaita negoja. Mutta jos haluaa pelata laiskasti ja huolettomasti ja on vaikka eri herkkyyksiä menossa samaan purkkiin ja rae ei haittaa ja niin edelleen... Ja kyllä sillä ihan kelpo jälkeä tulee