Vs: Harmaalla päiväkävelyllä edellisten lisäksi ainakin: Horisontti liian keskellä, koivun oikealle puolella liian vähän tilaa, naisen pää kiinni horisontissa ... jne ...
Vs: Harmaalla päiväkävelyllä Edillisistä kommenteista voisi vetää johtopäätösen että kuinka tää itsestäs niin kuin meni, auttaako jos kääntää kuvan peilikuvaksi jolloin kuvaa luettaessa tulee ensin koivu ja lopuksi äiti ja lapsi??
Vs: Harmaalla päiväkävelyllä No kommenteista päätellenhän tää meni ihan persiilleen. Alkuperäinen ajatus oli sommitella henkilökuvan ja maiseman sekasikiö, jossa kohdehenkilöt ovat "väärän" kokoisena ja vielä sommitelmallisesti erikoisessa paikassa. Kuva miellytti omaa silmää, mutta en oikein itsekään tiennyt mitä siitä olisi pitänyt ajatella. Ainakin tuo on erilaista, mitä olen aikaisemmin tehnyt. Aluperäisessä kuvassa oli alhaalla enemmän tilaa, mutta siinä tuota tyhjää harmaata taivasta oli mielestäni liikaa ja muutin kuvasuhdetta vähentääkseni sen osuutta. Samalla kokeilin asetella puun, äidin ja tyttären kultaisen leikkauksen mukaan, jonka johdosta alhaalta lähti valitettavasti liikaa pois. Mitä tulee horisontin olemiseen aivan keskellä tai naisen pään sijoittumiseen horisontin korkeudelle, niin itse en näe noiden olevan kovinkaan ongelmallisia. Puun ympärille olisi tosiaan voinut jättää enemmän tilaa, mutta siellä vastaan tuli vastaan valotolppaa tms. sotkua, jota ei voinut mielestäni ottaa mukaan. Alla vielä alkuperäinen 4:3 suhteella oleva, pelikuvaksi käännetty kuva. Tuossa tuon harmaan taivaan osuus on jo vähän turhankin iso. <IMG src="https://farm2.staticflickr.com/1603/24039417312_63f4bb0340_c.jpg"]</IMG>
Vs: Harmaalla päiväkävelyllä Minä en osaa päättää olisiko peilikuva tässä parempi vai huonompi kuin alkuperäinen. On totta, että kuvia luetaan meidän kulttuurissa oikealta vasemmalle ja, että katseelle on annettava tilaa, mutta tässä en näe sellaisia seikkoja. Sitäpaitsi kuvan kääntäminen peilikuvaksi tuottaa usein kaikenlaisia hupsis-juttuja, joista tarkkaavainen katsoja huomaa mitä on tehty. Koska kysyjä tiedustelee palautetta, niin tässä tulee. Mielestäni kuvan perusasetelma - ja samalla ongelma - on seuraava. On koivu ja ihmiset, mutta he ovat aika kaukana toisistaan. Tämän seurauksena kohteet asettuvat kuvan kulmiin, mikä harvoin on hyvä asia. Harvoin ns. keskisommittelu on hyvä asia, mutta toisaalta ei siitä kauheasti tarvitse mennä sivuun kun vaikutelma on jo aivan toisenlainen. Lisäksi voi kysyä, että miksi kuvata koivua jos kuvataan ihmisiä maisemassa. Eikö heidän taustallaan avautuva kaislikko ja jäätymässä oleva järvi/meri riittäisi kertomaan, että ollaan harmaalla päiväkävelyllä? Samalla olisi ehkä mahdollista kuvata ihmisiä vähän lähempää, jolloin heidän ilmeensä näkyisivät hyvin - kasvohan ne aina kiinnostaa. Näin etenkin kun kyse on läheisistä ihmisistä.
Vs: Harmaalla päiväkävelyllä Ei nyt sentään, vaikka parannettavaa löytyikin. Harva kuva on täydellinen. HCB:n näyttelyssäkin on useita kuvia, joissa esimerkiksi horisontti on aivan miten sattuu vinossa. Kuvat ovat kuitenkin hyviä. Jos hyvän valokuvan määrittelisi sommittelusääntöjen tarkka noudattaminen joka tilanteessa, moni Bressoninkin hieno kuva olisi päätynyt roskakoriin. Onneksi sommittelusäännöt eivät ole absoluttiisia, eivätkä määrittele hyvää tai huonoa kuvaa. Valokuva on aina kokonaisuus. Kuten sanotaan, kun etiketin tuntee, sitä voi rikkoa. Alkuperäisessä kuvassa olisin kaivannut hieman lisää tilaa henkilöiden alle. Pään koskettaminen horisonttilinjaan latistaa kuvan kolmiulotteisuutta, mutta en pitänyt sitä suurena ongelmana tässä kuvassa. Harmaa taivas toimii tässä hyvin negatiivisena tilana ja auttaa nostamaan kuvan kohteita, ihmisiä, kaislikkoa ja puuta paremmin esiin. En pidä sitä ongelmallisena. Kuva on arkinen, mutta arkisessa kuvassa ei ole mitään vikaa. Tämä kuva on varmasti merkityksellisempi kuvaajalleen ja kuvassa oleville, kuin katsojille, mutta talvisen harmaan retkipäivän tunnelma veden äärellä on varmasti monelle kuitenkin tuttu.