Kun katselen mustavalkokuvia tulee monesti mieleen ensimmäisenä 50-luku ja lapsuus. Seuraavaksi kuvan yksityiskohdat palauttavat tähän päivään ja lopuksi, jos kuva on "hyvä" toivoisi sen olevan värikuvan. Mustavalkokuvia on helpompi kehittää ja vedostaa (en edes tarkaan tiedä mitä vedostaminen on - luullakseni paperikuvan tekemistä negatiivista), joten niille on ihan käytännöllisetkin syyt. Mutta tuntuu olevan myös niin, että moni taiteellisesti edistynyt ihminen haluaa jättäytyä mustavalkoiseen maailmaan - mitä heitä tunnen, niin jo omasta vaatetuksestaan alkaen. Joten tässä on nyt jotain syvemmällekin ulottuvaa. Onko niin, että värit vähentävät jotain, samalla kun lisäävät väriä. Vai lisäävätkö ja johtavat harhaan katsojaa tai jopa sekottavat katsojan päätä?
Vs: Mustavalko vai väri Mustavalkoinen pelkistää. Luultavasti jo biologisesti keskitymme visuaalisesti muotoihin hahmoihin ja liikeeseen. Väreillä on toki oma merkityksensä signaaleina, mutta veikkaisin tunnistettavien muotojen olevan tärkeämpiä. Värit taas usein hajoittavat muotoja tai ainakin vievät niiltä huomiota. Tässä mielessä ehkä mustavalkoinen pelkistää olennaiseen. Nyt kun asiaa mietin, niin ihmiskuvauksessa, muotokuvauksessa tuo tuntuisi toimivan erityisen voimakkaasti. Ainakin omalla kohdallani mustavalkoinen muotokuva tuntuu jotenkin "päästävän lähemmäksi", olevan sekä helpommin lähestyttävä että enemmän kertova, ilmaiseva kuin värikuva. Voi toki olla vain omaa vajavaisuuttani.
Vs: Mustavalko vai väri Mulle on sattunut niin, että olen muutamaan kertaan ollut mukana kun naisihminen tulee elämänsä ensimmäistä kertaa Lappiin ruska-aikaan. Se reaktio on ollut ällistyttävä. Kuinka värit voi vaikuttaa noin voimakkaasti ihmiseen, aivan kuin olisi saanut muutaman päivän lievän orgasmin. Onko sitten niin, että värejä on monimutkaisempaa hallita. Vaikutusta niillä näyttää olevan, ja minun vajavaisten havaintojen mukaan naiset erityisen herkkiä. Vai onko ihmiset jakautuneet kahteen ryhmään: muotoherkät ja värien vangit. PS. Jos ei haluta olla kovin sukupuolineutraaleja, niin naisille pitäisi olla omat valokuvat Niissä olisi sekä värit että tuoksu!
Vs: Mustavalko vai väri Voisi hyvinkin olla, että herkkyydet vaihtelevat. Itse en ymmärrä yleensäkään väreistä mitään, oikeastaan tuntuvat vain haittoina ja kiusana olevan maailmassa
Vs: Mustavalko vai väri Väärin. Valokuva oli paljon ennen, kuin video keksittiin. Video on vain yritys tehdä jatkuvaa kuvaa, kun ei osata pelkistää. Mustavalkoinen valokuva ja värikuva vaativat erilaista ajattelua ja näkemistä. Minun oli aluksi vaikea tehdä väriä, kun olin pitkään työskennellyt pelkän mustavalkoisen parissa. Huomaan vieläkin, että jotkut värikuvani toimivat mustavalkoisena paremmin. Niin syvässä on ajattelu. Kapa
Vs: Mustavalko vai väri Video varmaan joo, mutta kyllä liikkuvaa kuvaa osattiin tehdä jo vähintäänkin samoihin aikoihin kuin ensimmäinen valokuva tehtiin. Hassu ajatus. No, olet myös huomannut että enää ei tarvi muutenkaan mennä pimiön ehdoilla. Valinnan voi (tai normi digikameroilla kuvatessa täytyy) tehdä myös jälkikäteenkin. Toki helpottaa, jos on ajatellut asian etukäteen, mutta lopputuloksen kannalta ei ole väliä jos päättääkin jälkikäteen vaihtaa.
Vs: Mustavalko vai väri Toisin päin kääntäen: Video on pilalle menneiden valokuvien järjestetty yhteenliittymä.