Vs: kuvakävelysoolo Monella mittarilla ovat, mutta webiin postataan pari miljardia kuvaa päivittäin, etkä sinä ennätä kaikkiin antamaan näinkään syväluotaavaa kritiikkiä. Miksi juuri tähän? Oliko näissä kuitenkin jotain, joka kiinnitti huomion? Et ehkä ymmärtänyt mikä se on, mutta päätit ilmaista itseäsi tällaisella primaalireaktiolla. Oletko miettinyt, että sinun kuvanlukutaidossa voisi olla parannettavaa, tai ymmärrys ei vain riitä. Pelottava ajatus?
Vs: kuvakävelysoolo Tämä on kameralaukku -nimisen keskustelufoorumin se osa jossa foorumin jäsenet voivat esitellä kuviaan ja pyytää niihin kritiikkiä. Kysymys on siis eri asiasta kuin esim kuvien automaattinen uppaaminen kännykästä dopboxiin.
Vs: kuvakävelysoolo Oletko miettinyt, että sinun kuvanlukutaidossa voisi olla parannettavaa, tai ymmärrys ei vain riitä. Pelottava ajatus?
Vs: kuvakävelysoolo Kaikille yllä tässä sivulla: 1) Säännöissä on oleellista että osasto on tarkoitettu keskustelulle kuvista. 2) Artisti toivoi että ei tarvita mitään syväluotaavia vaan riittää että kertoo mitä mieltä kuvista on. Voi aina kysyä, onko tuollainen kohdan 2 toive edes keskustelua. Kun toivottiin lyhyttä ja ytimekästä, tuskin siitä kuitenkaan aleta syyttää toiveen toteuttajaa jos ei samalla sääntöjenvastaiseen yllyttäjää.
Vs: kuvakävelysoolo No sinulta mahdollisesti jäi huomaamatta että ap nimenomaan pyysi kommentoimaan "paskoja kuvia" mikäli ne siltä tuntuvat. Yleensä en juuri koskaan kommentoi kuvia joista en pidä.
Vs: kuvakävelysoolo Toki, kukapa ei itseään epäilisi. Äskeinen kommenttini ei kuitenkaan koskenut suoranaisesti kuvia, vaan kommenttiasi. Ei pysyin turvallisesti sisälukutaidon alueella. PS Katso myös Petjan viesti edellä. Olisiko se selkeämpi?
Vs: kadonneen arjen metsästys Tarkennettuna: Näiden kuvien pointti tullee esille sarjana. Ja tällöin juuri nimensä mukaisesti "arki". Arki on toistuvaa, rutiininomaista, sitä samaa harmaata rujoutta, jonka yläpuolelle ei tahdo päästä nousemaan. Ja sellaisia nämä kuvatkin ovat. Ehkäpä tämä on uutta kuvaajalle. Ehkäpä kun näitä katsoisi 20 isoa suurennosta perä perää, niin saisi kiinni siitä samasta arjessa, missä useimmat meistä ovat. Yksittäisinä kuvina näitä on jo kommentoitukin. Ensimmäisessä ei tahdo löytyä sitä juttua. Se voisi olla vanha mies vasemmalla. Se voisi olla keltaisten tolppien viidakko bussissa. Mutta nämä syövät toisiaan nyt aiheina ja kaikki on katkottu liian pieniksi palasiksi. Toisessa kuvassa voisi olla sommitelma. Kolmannessa näyttäisi ensin olevan kahden ihmisen kohtaaminen, mutta ei sitä kyllä mitenkään tuoda esille. Minulle kiinnostavinta on diagonaalin suuntaiset varjot, ja nekin on katkaistu.
Vs: kadonneen arjen metsästys "kadonneen"? "Ehkäpä kun näitä katsoisi 20 isoa suurennosta perä perää, niin saisi kiinni siitä samasta arjessa, missä useimmat meistä ovat." No joo, siis kuvien ansio on siinä, että jos niitä katsoo 20 iso suurennosta perä perää niin saa kiinni juurikin samasta asiasta joka katsojalle on jo ennestään hyvinkin tuttu ja koettu? En kyllä tuota osaa kovin suurena ansiona pitää...
Vs: kadonneen arjen metsästys Edellä on hyvin esillä kaksi keskeistä asiaa, jotka heikentävät tai estävät kuvaosiossa käytävää keskustelua. Toisaalta valitetaan, että kuvia ei kommentoida (ainakaan oikein, siis ilmeisesti kehuen...), toisaalta omallakin toiminnalla vaikutetaan siihen, että kommentointi vähenee. Foorumin sääntöjen mukaan pitäisi keskustella kuvista. Mutta, edellä on vaikka kuinka monta puheenvuoroa, joissa keskitytään mollaamaan edellä olevaa toisen kirjoittajan kommenttia, eikä puhuta itse asiasta, siis kuvista, mitään. Mölleimmillään heitellään jopa vihjailuja toisen kommentoijan persoonaan ja henkisiin kykyihin liittyen (sehän toki vain ilmentää asianomaisen itsensä huonon kotikasvatuksen puutetta ja piittaamattomuutta foorumin säännöistä ja nettietiketistä). Postaamalla kuvan tänne saattaa sen mahdollisen keskustelun kohteeksi. Jos Taitelija itse sitten valittaa kommentoinnin laatua ja tyyliä kaikissa mahdollisissa käänteissä, on silläkin aikaa myöten keskustelua lamaannuttava vaikutus. (Kommentoijan selvät väärinkäsitykset jne. ovat tietysti eri juttu, toki niihin pitääkin vastata.) Luulen, että keskustelu kuvista kohenisi, jos jokainen kommentoija lukisi ennen lähettämistä, mitä tuli kirjoitettua, ja arvioisi vastausta yhteen kysymykseen: Käsitteleekö kommenttini esille pantuja kuvia? - Vai onko se toisen kommentoijan tai hänen kommenttinsa käsittelyä? (No juu, ymmärrän kyllä, ettei tätäkään kommenttia postattaisi tuon kriteerin mukaan.... Teenpä sen silti, ilmeiset jatkon itkupotkuraivarit hyväksyen.)
Vs: kadonneen arjen metsästys Kun nyt melkeinpä taidekeskustelua käydään, niin otan esille asian henkilöön menevän puolen. Vaikka muuta sanotaankin, sillä on väliä onko teoksen tuottanut taiteilija vai tavis - tämä siis meidän tavallisten ihmisten taideharrastusta lainkaan vähättelemättä. Jos nämä kuvat olisivat Martin Parrin kamerasta, niin varmaan niistä kuhistaisin taidekapakoissa ja niitä myytäisiin hyvällä hinnalla eteenpäin. Uusi vaihe "suomalaisen arjen metsästyksessä jne.". Mutta kun kuvaajana on Kebax (tai vaikka olisi nomad) niin keskustelun fokus on siinä, että onko tässä mitään mieltä. Olisit pitänyt noi räpsyt koneesi kovalevyllä. Ehkä kärjistin, ehkä en ;-)
Vs: kadonneen arjen metsästys Totta kai. Taide, tai ainakin valokuvaus on suurelta osin sosiaalista puuhaa. Kuvista puhutaan, niitä arvostetaan, ostetaan ja myydään. Mainetta ja arvostusta saa hankkimalla mainetta ja arvostusta - brändin rakentaminen on menestyksen avain. Jos Nomad tai SakkeM räpsäisee kuvan hotellisängyn reunalla istuskelevasta kaveristaan ja laittaa sen juolki, on vastaanotto ihan erilainen kuin Annie Leibovitzin julkistaessa kuvan hotellisängyn reunalla istuskelevasta Mick Jaggerista. Vaikka kuva olisikin ilmaisultaan, kuvaustekniikaltaan, valon hallinnaltaan jne. ihan vastaavanlainen tai parempikin. Se se vaan on sillä lailla, kuten Simo aikanaan asian muotoili.
Vs: kadonneen arjen metsästys Toki näin. Kuitenkin jollakin tapaa Leibovitz on aikanaan päässyt Leibovitziksi ja Jagger Jaggeriksi. Aikanaan heiltä on hyvinkin vaadittu suorituksia ja tasoa. Nyt toki Leibovitz voi kenties hiukka rennommin kuvata ja Jagger laulaa Vanhan sanonnan mukaan onnellisin osa on neron joka säilyy tuntemattomana Toki jokainen meistä voi ajatella että kyllä minäkin olisin Leibovitz jos maailman ymmärtäisi kohdella minua ansioitteni mukaan. Eri asia sitten on onko tuo realistinen tai mitään hyvää aiheuttava ajatus.
Vs: kadonneen arjen metsästys Väittäisin, että vaikka hommat pitää osata, niin jonkun rajan jälkeen olleelisinta on se, miten elää ja mille on omistanut elämänsä. "Taiteilijaelämästä" ei puhuta suotta. Jos kebax ottaisi näitä katukuviaan liukuhihnalta ja maanisesti, ja vieläpä jakaisi ja esittelisi niitä solkenaan niin kameralaukussa kuin muuallakin, niin ehkäpä perikunta sitten joskus nostaisi hänet aikamme Vivian Mayeriksi. Mutta tilanne ei nyt taida olla tuo, vaan edellinen teos oli muistaakseni se munajuttu. Tästä päättelen, että tämän keskustelun aloittaneet kuvat olivat vain yksi sivujuonne kebaxin valokuvausharrastuksessa, eikä sen enempää.