On tulia pidellyt. Paljon tulia nähneenä, tässä tulkintani toissayöltä siitä, miltä ne oikeasti näyttää silmään. Kyllä tulet voivat toki ns. räjäyttää maailman, mutta kuviin liittyy paljon tulkintaa siitä, miltä sillä hetkellä tuntui. Se tosin taitaa olla valokuvauksen keskeinen ajatus. EDIT: Sen verran tekniikasta. Minulla ainakin on vielä hankaluuksia saada kuvia säädettyä eri värialueilla täysin haluamakseni revontulissa. Yleensä vihreä ylikorostuu valotuksessa ja pelkästään vihreän ja "aquan" pudottaminen aiheuttaa epämiellyttävää väriliukuman katkeamista revontulikaaressa.
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee No ei ne revontulet aina mitään hyperiä olekkaan. Usein on niin että silmä ei nää mitään mutta kun kameralla ottaa rupee näkymään. Mulle kävi kerran niin että en edes tiennyt revontulia kuvanneeni. Mutta viimeöinen revontuli hässäkkä oli kyllä ennen näkemätön. Litoin kuvia tänne. toisiks viimeinen kuva näyttää hiukan sitä kuinka eri tasoista se voi olla. Samassa kuvassa tosi tiukkaa tulta ja hailuvampaa.
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee Hieno mutta ei ennennäkemätön. Sekin tietty riippuu perspektiivistä ja kokemuksista Ei tarvitse mennä kuin puoli vuotta taaksepäin maaliskuuhun, niin oli isompaa pensseliä.
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee Isompi jossain, mutta sattuiko olemaan juuri siellä missä niitä itse katselit? Maaliskuun tulet olivat valtavat, mutta olivat kyllä eilisetkin juuri näillä leveyksillä missä itse satun olemaan. Oulujärven mittausasema, joka on samoilla korkeuksilla mun kanssa, mittasi karvan alle 900 nT Rx komponentille ja jos en aivan väärin muista niin maaliskuussa jäätiin vähän reiluun 700. Tuolloin revontulet yleisesti olivat isommat, mutta huippu oli etelämpänä ja ainakin mun kannalta väärässä paikassa. Sama juttu kun eilen vaikka Inarissa show oli samaa luokkaa kuin aivan eteläisimmässä Suomessa. Omista näkemistäni eilinen n. 23:30-23:40 väliin sattunut parin minuutin show oli kyllä jossei paras niin hyvin lähellä sitä. Helposti parempi kuin se viime maaliskuinen. Ja kokemusta on sen verran, että viimeisen n. 5 vuoden aikana olen kyllä kuvannut/katsellut kaikki isot purkaukset ja kaikkiaan pitkästi toistasataa yötä revontulien parissa nautiskellut. Mut toi avauksesi kuva on kyllä niin totta. Ehkä ne nyt aivan noin laimeita ei ole silmällekään kun kunnolla kohdalle sattuu, mutta onhan revontulikuvissa aina iso osa kameran ja photoshopin luomaa väriloistoa. Eikä siinä kyllä mielestäni ole mitään vikaa, niin sen kuuluu mennäkin. Mutta mielenkiintoista tuossa revontulten värissä on tuo sunkin mainitsema hankaluus säätää ne värit kohdalleen, kun silmä tosiaan näkee ne aika erilaisina. Jotta revontulissa paljain silmin näkee oikeaa väriloistoa, tulien on oltava kyllä todella suuret ja kirkkaat. Oma havaintoni tuollaisista tilanteista on aina ollut, että eiväthän nuo nyt oikeastaan kovin vihreät olekaan. Purppura ja punainen näkyy selvästi, mutta se vihreä on loppujen lopuksi aika vaaleaa, eikä missään nimessä paljon nähtyä räikeää örkkiliman vihreää. Itse tuota revontulten väriä aikoinaan tutkin kantamalla mukana harmaakorttia ja kuvaamalla sitä revontulten seassa. Ei sekään oikeen auttanut, kun revontulet valaisevat koko maiseman melko vihreäksi ja jos sen kortin neutraaliksi säätää tulos on todella oudon sininen. Toinen lähestymiskulma aiheeseen löytyi kun katselin vanhoja Luhdan Jorman filkalle kuvattuja kuvia. Ne olivat ja ovat aika erivärisiä kuin nykypäivän revontulikuvat. Tuosta heräsi ajatus kokeilla kuvata noita filmille. Negalle kuvaten ongelma helpottui huomattavasti ja syntyi helposti hyvin lähelle samaa värimaailmaa kuin vanhoissa revontulikuvissa. Silti tuossakin oli se säätöongelma kun nuo kuvat kuitenkin digitaalisesti tein. Seuraavaksi kokeilin vielä diaa. Sen kokeilun jätin kyllä muutamaan kertaan kun siitä ei tullut mitään - liian vaikea valottaa kohdalleen. Lopulta löysin värien säätöongelmaan "täydellisen" ratkaisun - kuvaan nykyisin pelkästään mv filmille. =) Totuus revontulten oikeasta värimaailmasta ei mulle lopullisesti selvinnyt, mutta kallistun kyllä sille kannalle, että se vanha filmiajan värimaailma on lähinnä oikeaa ja ainakin omalle silmälle luonnollisimman näköinen. Paljon hailakampi kuin tän päivän trendin mukainen tapa värittää revontulikuvia. Mutta oli se totuus mikä hyvänsä, olen lopulta sitä mieltä, että kukin väritelkööt kuvansa ihan minkä värisiksi tahansa. Siitähän siinä on lopulta kyse, että tulkitsee näkemäänsä kameran välityksellä. Jos se oma näkymä on räikeän vihreä niin siltä sen kuvankin tulee näyttää ja jos se on taas mustavalkoinen niin sama vetää se kuvankin saturaatio nollille. Sori pitkistä jaaritteluista, mutta tullut aihetta aika paljon mietiskeltyä ja olisi kiva kuulla lisää muidenkin ajatuksia.
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee Törmäsin juuri revontulidiohin jotka kuvasin noin vuonna 2000. Ehkä viikonlopun aikana ehdin niitä näyttää, kun kerran tällainen aihe nyt pinnalle pulpahti. Silloin oli aivan mahtavat ja värikkäät tulet etelässä ja dia kai toistaa tietyllä tapaa luonnollisimmin. Toki valoisuus on pitkälle muuteltavissa valotuksessa. Kai jeesuksen mopon esittämä on tavallisin, melko väritön ja vaisuhko. Vaisuja on aika usein eikä niistä meteorologit kerro.
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee Meteorologit kertoo mielestäni erinomaisen hyvin: http://aurora.fmi.fi/public_service/ http://www.aurora-service.eu/aurora-forecast/
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee No voi sun kanssas. Et ole nähnyt uutisissa koskaan meteorologia, myös uutisten puolella ennen säätä? Sun pilkusta pointin toistoon: Lievät revontulet eivät ole harvinaisia, siis ihan vaatimattomat.
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee Ihmiset näkee ja kokee värit eri tavoin ja näytöissä on isoja eroja. Näillä varauksin esimerkkikuva ei näytä minulle aivan luonnollisen väriseltä. Olen kuitenkin samaa mieltä itse asiasta, että kuvien saturaatiota tavataan säätää usein "väärään" suuntaan. Täytyy kyllä sanoa, että toissapäiväiset revontulet täällä eteläkärjessäkin olivat aistinvaraisesti tulkittuna voimakkaan vihreät. Hämärässä kuvaus on aina tulkintaa. Iltahämärässä tiheässä metsässä silmälle näkymä saattaa olla jokseenkin monokromaattinen. Kamera tallentaa laajemman spektrin ja raw-kuva on säädettävissä hyvin laajalti kuvaajan mieltymysten mukaan. Itse usein koen koetun kaltaisen väritasapainon löytämisen haasteelliseksi ja mustavalkoisesksi käännettynä kuva saattaa vastata paremmin koettua tilannetta. Edit. Niin ja toi sama vihreän kanavan ylikorostuminen kennolla tulee esiin kaikessa hämäräkuvauksessa, esim ruoho, niityt yms.
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee Tämä tulkinta ei pidä paikkaansa. Ihmisen silmä kyllä tallentaa fotonit, kuten ne saapuvat, mutta aivomme tekevät tästä signaalista tulkinnan. Tästä syystä talvisessa iltahämärässä hiihtäessäsi pitkin valkoista pellonkuvetta, lumi ei ole sinistä, vaan tulkitset sen valkoiseksi. Tutkittu juttu. Koska tiedät lumen olevan valkoista, valkoisena sen näet. Kamera näkee sen sinisenä. Revontulien kirkkaudesta melko valehtelematon mittari on valotusmittari. Ympäristö, olosuhteet ja tilanteeseen liittyvä jännitys ovat erottamaton osa kokemustamme. Ligthroomissa on jälkeenpäin helppo tarkastaa, millaisia revontulia on tullut kuvattu
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee On yksi asia minkälaisia revontulet olivat. Toinen miten silmä ne näki. Kolmas se minkälaisiksi minä ne tulkitsin. Neljäs minkälaisen kuvan niistä otin. Nykyään näkee etenkin Facebookin kuvausryhmiin postattuissa kuvissa lisämääreitä "kuten ne näin", "ei photoshopattu", "japanilaisen insinöörin säädöillä". Koska en ole puristi-dokumentaristi niin valokuvaajana olen kiinnostunein siitä minkälaisen kuvan saa jostakin aiheesta aikaiseksi. Miten itse keksin sitä tulkita ja miten taidot ja tekniset rahkeet riittävät tämän idean toteuttamiseen. Huom! Tämä ei ole 500pix tyylisten karkkirevontulien puolustus.
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee Itse näen että kuvissa pitää hakea aivan jotain muuta kuin miltä se näytti oikeasti kuvaushetkellä. Mielestäni on turha kahlita valokuvausta siihen, että lähdetään "ei photoshopattu". Se on sitten makuasia onko se kuva käsitelty hyvin tai toimiiko se idea. Tärkeintä on että kuvaaja koettaa toteuttaa omaa tulkintaansa kuvien kautta muille katsojille.
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee Ensiksi pitää ymmärtää, mistä puhuu. Esittämäsi kolme määritelmää ovat erittäin erilaiset. Esim. FB:n pursuama on juuri pääosin säätämätöntä teknologian mahdollistamaa tuotantoa. "Kuten ne näin" revontulten tapauksessa on jotain aivan muuta. Valokuva on aina tulkinta. Siksi otan kantaa sen puolesta, mitä jaksaa katsoa vielä puolen vuoden päästä. Karkista tulee nopeasti ähky. Sen voi todeta tekemällä kaksi tulostetta samasta aihiosta. Toiseen karkkia, toiseen ei.
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee Olet tulkinnut väärin. En kirjoita missään, että "ei photoshopattu". Päinvastoin. Tätä kuvaa on säädetty erittäin paljon sekä koko kuva-alalla että osittain. Mitä kameran kenno valottaa, on jotain totaalisen erilaista, mitä silmin kokee. Silmä näkee revontulet ja maan tummat kohdat siinä, missä kamera epäonnistuu toisessa. Kuvaa ja kontekstia pitää osata lukea, ei suoraan olettaa vanhasta tottumuksesta.
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee Toissaöiset tulet meidän pihamaalta katsottuna oli örkkiliman värisiä osittain ihan silmillä katsottuna. Se juuri ihmeellistä olikin niissä. Uskokaa tai älkää. Pitääkö laittaa raw kuva todisteeksi näytille? Vai onko sekin niin väärä todiste kun olla ja saattaa?
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee Otin vain kantaa Nomadin tekstiin, eli en sinun kuvaasi tai tekstiin. Ei tuo ole uskon asia.
Vs: Revontulet, kuten silmä ne näkee Niin no tietenkin ne ajat on tärkeitä. Varsinkin jos on kokemusta voi ajoista päätellä osan asiasta. Mutta yhdistettyna aika iso arvo aukko sekä se mitä kuvassa näkyy on vasta se lopullinen tulos josta voi päätellä revontulien voimakkuuden.