"Miksi tuoli on tyhjä?" Aika erikoinen ratkaisu. Parin toinen osapuoli on varsin varjossa ja valossa enemmän oleva on piilossa. Tuoli sen sijaan on hyvin esillä ja valaistuna ja nappaa kuvasta kiinni. Kenties tuo pari ujostelee kameraa ja muovituoli liittyy johonkin (kuvattavien) sisäpiirin vitsiin? Ovela kuva kuitenkin. 'Parikuva' ei tästä varsinaisesti tule itselleni mieleen mutta sen sijaan tulee ajateltua että onko kuvassa jokin koukku jota ei vain osaa löytää tai keksiä. Mutta pääasiahan on että kuva laittoi ajattelemaan - oli symboliikkaa tai ei. Vesku
Pari harrastaa rahanpesua kun ovat nuin piilossa. Kuva on mielenkiintoinen, mutta kohina tuppaa hivenen häiritsemään keskittymistä.
Tuoli ja pesukoneen luukku ovat niin massiivisia elementtejä että en meinannut hiffata pariskuntaa ollenkaan. Valokuvan katseluaika netissä on n. 4 sekuntia, jos sinä aikana kuvaa ei tajua, siirrytään seuraavaan. Nyt oli siinä rajoilla että tämä olisi jäänyt arvoitukseksi. Annetaan kuitenkin pointsit siitä että kuvassa on todella vähän krääsää.
Nykyihmisen lounas kestää keskimäärin 22 minuuttia. Tämä tarkoittaa sitä, että yksikään ateria ei saa kestää kauempaa, jos sen halutaan olevan ravitseva... Se neljä sekuntia ei ole koko katseluaika, mutta se voi joissakin tilanteissa olla aika, joka kuvalla on käytettävissään huomion kiinnittämiseen. Useimpia kuvituskuvia ei katsella kuin sekunnin murto-osa, koska ne eivät ole pääasia sivulla, vaan vain neutraali koriste. Kuvagallerioita selatessa selaustahti voi olla keskimäärin jotain neljän sekunnin luokkaa. Kuvaa ei tarvitse siinä ajassa tajuta - riittää, että se herättää riittävän kiinnostuksen vaikkapa tajuamiseen tai nauttimiseen. Välitön tajuamispyrkimys on lähinnä kuvajournalistien ja käyttöohjeiden kuvittajien ongelma. Taide- ja luontokuvaajien vähemmän. Joka tapauksessa kuvia on erilaisia, niiden käyttötapoja ja kohderyhmiä on erilaisia. Moni kuvaaja on valmis ottamaan neljän sekunnin riskin, vaikka se karsisikin kuvan sisäistävien määrää.