tämähän on hyvä että tulee suoraa kommentti eikä mitään lässytystä eihän ilman sitä voi kehittyä . no tämä oli tämmöstä yleiskuvaus harjoittelua kotipihalla ja eiköhän se tässä ala onnistua ku vaan tarpeeksi harjoittelee.
Aurinko paistaa kieltämättä ihan nätisti, ei se teilläpäin varmaan kauhean korkeammalle nousekaan. Kohteiden valinta, sommittelu, rajaus ja syvyysterväyyden valinta ei ole kuitenkaan ihan nappiin mennyt, jää sekava fiilis jotta mitä on haluttu kuvata ja miksi. Ekassa kuvassa on pientä yritystä keväisen matontamppauksen ihanuuteen, mutta em. valokuvauksellisiin seikkoihin ei ole riittävästi keskitytty. Olennaista on kuvien sisäinen tavanomaisuus, keskiluokkaisuus.
Menepä uudestaan harjoituksen vuoksi tuon mattotelineen luokse (mielellään kun siinä no matot ja mainio valo) ja otapa 20 valokuvaa, jokaiseen viestin, sisällön, kuvakulman, rajauksen, valon, etualan ja taustan, uudelleen viestin, sisällön ja valotuksen etukäteen miettien, visualisoiden ja toteuttaen. Älä laukaise ensimmäistäkään, ellei pohjalla ole useamman minuutin aito pohdinta. Ota vaikka asiaksesi _tehdä_ peräkkäisinä päivinä pari kuvaa kunnes sarja on täynnä, jos ei pinna kestä tai ideat loppuu. Mutta päätä tahtikin etukäteen, samoin kuin kuvien formaatti, suunta, sävyala ja muut tekniset vaatimukset. Sitte kuvat syrjään kuukaudeksi tai pariksi. Pistä kalenteriin valmiiksi joku kesäkuun lopun lämmin päivä kun pellen ja vakavan kaverisi kanssa siedätte tunnin piinan hiekkarannalla. Kuvat esiin yksi kerrallaan, kevyttä ja inhottavan pitkälle menevää analyysiä kehiin; kuvan lukua ja teknisiä yksityiskohtia. Analyysiä vaikka vieressä kesäkissat kehrää. Pistä toinen päivä heinäkuun lopulle ja palaa tähän kuvaan vertaillen sitä sarjasi kuviin. Onko sarjassa yhtään parempaa? Hyvä jos niin kävi. Riippumatta tuloksesta olet luultavasti jotenkin kehittynyt. Kuulemma jossain kouluissa ois joku perusharjoitus, jossa ne N kuvaa pitää ottaa omassa vessassa. Pöntöllä istuen. Kiinteällä polttovälillä. Värikuvina päivänvalofilmillä. Alle 15 minuuttiin. Jokainen ruutu vedostaen, karsimatta. Eikä yhtään huonoa saa tuoda takaisin.
Tossa nyt onkin jo sanottu aika laveasti mitä mullekin tulee näistä mieleen, mutta ainakin minusta tuohon mattokuvaan tulisi eloa jos siinä olisi ihminen puistelemassa noita mattoja. Olisi ihan mahdollista kuvata vaikka ittensä noita tomuttamassa.
Tässä on aidosti ja vilpittömästi innostuttu kevätauringon nostattamista luxeista. Sormet on syhynneet päästä taltioimaan "tunnelmaa". Kuitenkin nyt kun olosuhteet on saatu kivaksi on vielä aihe jäänyt miettimättä. Eli mitä sitten kuvaakin (maisemia, ihmisiä, still alive) niin ottaa kuvan aiheestaan, sitten kun olosuhteet on kivat. ..ellet halua Vilperi kl.comin omaksi matto-kuvaajaksi ... vähän niinkuin joskus oli yksi pääkallokuvaaja *kröhm* Noh anyway esim. vaikka ulkoiluttamalla kameraa pitemmän reissun voi vastaan tulla jo oikeitakin tilanteita ja pääsee valokuvauksen pariin vaikka ei ihan Ansel Adamsin tavoin olisikaan visualisoinut näkemiään mielessään. Valokuvaus on iloinen asia!
Tapansa mukaan pikkuteemu puhuu asiaa, mutta tässä lauseessa se kyllä valehtelee niin että vinkuna käy Tuskaa ja surua kehiin!