Heti myyntipäätöksen tehtyäni heilautin Nikonin olalle ja mieli kevyenä lähdin ulos ottamaan tätä kuvaa.
Vs: Vapauduin Leicasta Nomadin emansipoituminen luksus-tuotemerkkien ikeestä takaisin tuulipukujen turvalliseen Canikon-bändiin
Vs: Vapauduin Leicasta On tietysti ymmärrettävää, että monet ihmiset kokevat oikeanlaisten välineiden hipelöinnin lievittävän ahdistusta. Mutta koska tämä on kuvat ja galleriat -osastoon tehty postaus, niin yritin virittää postaukseeni sävyn joka korostaa moisesta väline-fetisismistä irtautumisen voimauttavia vaikutuksia. "Tehtyäni päätöksen luopua Leicasta heitin Nikonin olalle ja lähdin kevein askelin nauttimaan elämästäni - ja valokuvaamisesta."
Vs: Vapauduin Leicasta Tai sitten hommaa sen aidon välineen.siitä ei tarvitse luopua eikä päivittää oman elämän aikana.
Vs: Vapauduin Leicasta Ei oman elämän aikana, eikä sen seuraavankaan elämän aikana? Mutta ollaanpa hetki realisteja. Eikö tuommoiseen täältä ikuisuuteen yltävään aikaperspektiivin ole kuitenkin pahimmansorttista todellisuuden romatisointia. Kyse on sentään vaan valokuvausvälineistä.... Kuvaavatko meidän aikamme HC-B:t ja Capat Leicoilla? Saati filmi-Leicoilla? En sitäpaitsi ymmärrä mitä pahaa siinä on jos muutaman vuoden käytön jälkeen (tai jopa muutaman päivän käytön jälkeen) myyn kameran seuraavalle käyttäjälle. Mitä lie kerettiläistä häpeilemättömyyttä, mutta kykenen jopa samalla kuvausreissulla kuvaamaan useilla kameroilla kokematta, että se mitenkään tahraa omaatuntoani.
Vs: Vapauduin Leicasta Taideteoksen tulkinta on tietysti vapaata, kukin projisoi siihen oman alitajuntansa.
Vs: Vapauduin Leicasta Raskas kamera ja kevyt mieli, kyllä tuon kuvan ois silti Leicallakin saanut vaikka vissiin silloin olis ollut raskas mieli ja kevyt kamera....
Vs: Vapauduin Leicasta Pääsitköhän ihan oikeasti eroon Leica-traumastasi ? Lyhyet terapiat (X2) tuovat hetkellisen avun, mutta oireet saattavat jatkossa puhjeta entistä vakavampina, se vasta kalliiksi tulee !
Vs: Vapauduin Leicasta Minäkin pääsin aikoinaan Leicasta eroon. Mutta jouduin sitten hommaamaan uudestaan Leican ja nyt jopa kaksi. Katsotaan sikiääkö noi.
Vs: Vapauduin Leicasta Kyseessä on "muovinen" Leica X2 mihin Jukkis tuolla omassa kuvaketjussaan pyrkii eroa tekemään. Ja vastaus toiseen kysymykseesi on, että kun en päässytkään taivaaseen niin palasin arkeen. Siksi siis Nikon olalle ja puita kuvaamaan. En tosiaan hirveästi usko valokuvaustyökalujen mytologisointiin vaikka se tuntuukin olevan kamerakeskustelujen pääaihe. Leica M-jotain saattoi olla 40 luvulla parasta mitä saatavissa oli, mutta nyt eletään eri aikaa, enkä minä sitäpaitsi ole mikään Magnum-sankarikuvaaja. Myyntikuvassa Leica X2 representoi tuota kaikkea. Mutta kun sen käteensä saa, niin hyvin äkkiä paljastuu, että punaista merkkiä lukuunottamatta se on tyypillinen 499e hintaluokan digikompakti. Eikä sitäpaitsi sellaisena minulle erityisen sopiva. Leicassa oli puolensa, mutta muunmuassa viipuilevä toiminta ja Nikonin vastinetta sutumpi objektiivi palauttivat mielen takaisin maanpinnalle. Aukko- ja aikasäätimistä kuitenkin tykkäsin.
Vs: Vapauduin Leicasta No just noi leego Leikat onkin tota. Itella on IIf ja aito alkuperäinen D-LUX eikä mikään LegoLux. Niissä on Leicaa riittävästi.
Vs: Vapauduin Leicasta Niin, tuo Leica M ei ole se aito alkuperäinen Leica vaan myöhempäin aikojen keksintö sekin, joka oli viedä koko Leizin putiikin konkurssiin
Vs: Vapauduin Leicasta Erikoisesti sanottu konkurssiuhasta tai sitten peilikuva SLR-kameroiden kehitysrynnäköstä jälkeenjäämisestä. Tai japanilaisten ylivoimasta markkinoilla 70-luvulle tultaessa. Leica M ei ollut edes esitelty 40-luvulla, mutta Contax oli. http://en.wikipedia.org/wiki/Contax