Vs: Negojen kehittäminen, aloittelija. - Youtubessa on kanssa iso kasa videoita kehittämisestä. - Tuolta löytyy ajat eri filmeille ja kehitteille: http://www.digitaltruth.com/devchart.php?Film=&Developer=Acurol-N&mdc=Search&TempUnits=C - Oikein näppärä se älykännykän ohjelma. - Itse olen kokenut näppärimmäksi, että nuolijalla ekana filmiä ulos kinokoon purkista, saa kätevästi valossa filmin pään muotoiltua ja ei altistu niin paljon sitten roskille ym kun laittaa spiraalille. - Spiraalille laittoa kannattaa harjoitella valossa yhdellä filmillä, se voi välillä olla aika tuskaa. - MV-filmin kehitys on ollut hauskaa puuhaa. Kannattaa kokeilla myös ständinä kehittämistä. - Itsellä pääkehitteet ollut Rodinal Ja Spur Acurol-N - Skannerina kinokoolle Plustekin OpticFilm, Epson V600 on sitten ollut keskarille, vois samantien olla esim v800. - Jälkityöstöä tarvitaan, esim ylimääräisten pisteiden ym poistoon (kissa talossa) käytän photaria, samoin annan monasti aavistuksen High passia kuville kompensoimaan skannauksen pehmennyksiä. Toki jos alkaa digitaalisesti käsittelemään paljon, niin lopputulos on paljon kuin digikuva, yleensä vain huonompi. - Sisältö on kuvissa kiva yllätys - Keskari on hyvää.
Vs: Negojen kehittäminen, aloittelija. Viimeinen filmikamera millä olen kuvannut oli F4s, ei siinä oikeastaan mitään eroa ole tähän nykyiseen ole noin kuvausmielessä Filmiä ei tietenkään tarvitse nykyään vaihtaa.
Vs: Negojen kehittäminen, aloittelija. Vuosien saatossa opin jo mielestäni melko taitavaksi vedostajaksi. Lopulliseen tulokseen meni vain kolme arkkia paperia, jos kaikki meni putkeen. Ensimmäinen arkki koevedoksiin (noin kolme kappaletta suikaleita), toinen arkki lopulliseen kuvaan, josta näkyi sitten virheet ja kolmas, joka hyväksyttiin (tosin harvoin). Aikaa vievää ja vaivalloista. Nyt kun saat koneella säädettyä kuvan sopivaksi, niin tulostus on aina sama. Tosin silloin jää se perinteisen märkähomman laadunvaihtelu pois. Hyvä tai paha? Hmm, että filmikamerat ovat mukavampia ja niillä kuvaaminen on mukavampaa? En ymmärrä. Samanlaisia rohjakkeita ovat ja nappia painetaan, kun on sen aika. Minä en kaipaa enää noita pimiöaikoja. Hienoa, että on vielä ihmisiä, jotka jaksavat. Kapa
Vs: Negojen kehittäminen, aloittelija. Itse en ehtinyt oppia hyväksi vedostajaksi. Oikeastaan aina kävi niin, että kun pimiöstä tuli pois ja katsoi muutamaa tuntia myöhemmin vähän virkeämmin silmin vedoksia, niin aina niistäkin joita pimiössä luuli hyviksi, löytyi aina joitain harmittavia mokia tai puutteita. Hyvin harvoin pääsin ihastuksesta huokailemaan omien vedosteni äärellä. Toisaalta syksyllä minulla ehkä olisi mahdollisuus päästä vuosien tauon jälkeen pimiöön ja hyvällä tuurilla vedostamaan 6x7:aa. Aikomuksena on kyllä kokeilla miltä se maistuisi. Niin, tuota filmiromppeiden mukavuutta en edes yritä perustella millään rationaalisilla argumenteilla. Minulle se on aivan kokonaan tunneasia ja se riittää minulle kun olen vain harrastaja.
Vs: Negojen kehittäminen, aloittelija. Näin ihan puhtaalta harrastuspohjalta taidamme katsoa asiaa vähän eri vinkkelistä kuin ihmiset jotka yrittävät tuotoksillaan itsensä elättää. Eihän meille ole mitään väliä vaikkemme koskaan kehtittyisikään loistaviksi tai edes hyviksi vedostajiksi ja saamme aivan vapaasti perustella itsellemme puhtaasti fiilispohjalta vaikka noita laitevalintoja. Lähtökohtana on aika iso ero kuvaamisen ammattilaisella, jonka täytyy saada kuvaa aikaiseksi, jotta saa leipää kaappiin tai harrastajalla, joka kuvaa unohtaakseen sen leipätyönsä hetkeksi. Tästä näkökulmasta laadun, nopeuden ja helppouden tärkeys on aika erilainen ammattilaisella ja harrastajalla. Absoluuttisen maksimi laadun, nopeuden tai helppouden tavoittelu ei ehkä ole harrastuspohjalta se ydin juttu (ainakaan kaikille), vaan ainakin itselleni riittää, että pyrin laatuun ja että pääsen kehittämään itseäni, jotta saan sitä teknistä laatua kasvatettua hissukseen. Minä olen päätynyt filmikuvaamiseen ihan puhtaasti fiilissyistä. Digitaalinen työnkulku ei maistu kun taas analoginen jaksaa vääntää suupieliä aina hieman ylöspäin. Uskoisin, että aika moni muukin valitsee harrastuksekseen asian josta tykkää. =) Ammattilaisen taas täytyy mennä lopputulos edellä.
Vs: Negojen kehittäminen, aloittelija. Näinhän se juuri on. En olisi itsekään paremmin osannut tuota ilmaista. Harrastajien ja ammattilaisten käsitykset kuvaamisesta ja laitteista tahtovat mennä ristiin näissä keskusteluissa.
Vs: Negojen kehittäminen, aloittelija. Hyvin sanottu. Joskus harvoin minuakin pyydetään kuvaamaan jotakin muita ihmsiä varten. Silloin toki kuvaan digijärkkärillä ja vakavissani pyrin sellaiseen lopputulokseen kuin "tilaaja" haluaa; kamera ja muut vermeet ovat silloin työkalu ja suhtaudun niihin vastaavasti. Itselle kuvatessa voi sitten taas fiilistellä filmikamppeiden kanssa aivan vapaasti ja se on hienoa.
Vs: Negojen kehittäminen, aloittelija. Hyvä teksti, näinhän se menee. Osa työtäni on valokuvata digillä, enkä missään nimessä kaipaa siihen touhuun filmiä. Vapaa-aikanani kuvaan puhtaasti filmillä, en omista enkä kaipaa digikameraa. Digi/photari maistuu minulle aina työnteolta, enkä halua sitä fiilistä kotiini. Filmillä kuvaaminen tuntuu oikealta harrastukselta. Erilaisia kameroita, erilaisia filmejä, erilaisia formaatteja. Haasteita riittää, eikä vähiten pimiössä. Mutta sitä rakastan, siitä pidän ja siksi sitä harrastan!
Vs: Negojen kehittäminen, aloittelija. Palasin valokuvauksen pariin hieman aiempaa enemmän tosissani pari vuotta sitten. Ostin nikonin D300:sen ja useimpien ystävieni ja perhepiirin yllätykseksi (ja monien kauhistukseksi) F5:sen. Vuosi sitten laajensin homman keskikokoon ja hommasin Mamiyan RZ- ja RBaketit. Sen jälkeen mopo on karannut jjo pahan kerran lapasesta. Minusta keskiformaatti on mahtava. Tykkään myös kinokoossa kuvata filkalle juuri tuon yllätyksellisyyden vuoksi, josta aiemminkin mainittiin. On hauska kehittää työ- tai lomareissun kuvia neljä rullaa pari viikkoa loman jälkeen. Kinon kehittäminen pienen harjoittelun jälkeen on äärimmäisen vaivatonta ja nopeaa. Keskaria menee samaan kehityspurkkiin vähemmän, mutta eipä siinäkään muuten ihmeempää ole kehittämisessä. Parhaat kuvani olen ottanut filmille. Lähinnä siksi, että kuvaa tulee mietittyä tarkemmin. Myös fiilis kuvatessa on hieno. Skannerina käytän n 200€ Canoscan 9000F Mark II :sta. Olen varsin tyytyväinen siihen varsinkin hinta-laatu -suhteessa. Jossain vaiheessa aion kuitenkin satsata selvästi parempaan ja kalliimpaan ainakin kinokoolle. Tervetuloa filmiharrastuksen pariin!