Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Mestareilla, kuten Adams, oli käsittääkseni palkatut vedostajat, jotka hioivat kuvaa, kunnes isäntä oli tyytyväinen.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Ei, jos tarkoitat nimenomaan vedosten määrää. Kun niitä alkoi tulemaan, tehtiin sitten esim. 100 kpl samaa eri gallerioihin myytäviksi. Jos tarkoitat eri kuvien osalta, niin eihän niitä mahdotonta määrää myyntitilille asti päätynyt. Arvio on ehkä semmoinen 12 000 koko uralla - Ansel oli hyvin ahkera ja tuottelias.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Ansel taisi isolta osalta kyllä tehdä itse sen pimiöosuuden, jälkikäsittelyssä sitten assarit hoitivat hommaa - kuivaus, prikkaus, pohjustus jne.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Tunnustan, en lukenut kaikkia vastausksia. Mutta omalta osalta ainakin voi sanoa että "hyvin" kuvia määrä on lisääntynyt valtavasti sen jälkeen kun myin digi härvelit pois ja siirryin kuvaamaan pelkästään filmi leicalla. Nykyään kun joka ruutu maksaa ja kahdella kiinteällä kuvaan niin pitää enemmän miettiä että kuinka sen kuvan saan minkä haluan.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Otsikkoa en allekirjoita, sillä kuran määrä on valtava kalustosta riippumatta. Hyvä kuva taas ei ole kiinni välineistä tai formaatista. Se mitä olen huomannut harrastelijoiden kuvissa on se, että mitä isompaan formaattiin mennään, niin helpommin ajatellaan teknisten asioiden korvaavan kuvan kannalta oleellisia perusasioita. Syntyy sinänsä hyvin valotettuja ja teräviä kuvia väsyneistä aiheista. Usein kehnosti sommiteltuina ja/tai kehnossa valossa. Tuntuu, että tekniikan kanssa runkkaamiseen kuluu kaikki energia ja unohdetaan se mitä oltiin tekemässä. Tietenkään aina se lopputulos ei ole merkittävin asia harrasteissa. Toinen näkökulma pienempien filmiformaattien kuvien huonoudesta. Filmi on ollut jonkin aikaa jonkun tason muoti-ilmiö. Siinä ei välttämättä haeta median vahvoja puolia, vaan enemmänkin juuri sitä päinvastaista ja ns. "retromeininkiä".
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Niin tai näin mutta filmikamerat on moninkertaisesti kiehtovampia . Näyttöruudun tuijottelu ja loputon nappien painelu tökkii välillä.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Ei sitä ole mikään pakko tuijottaa, eikä niitä nappuloitakaan tarvi painella sen enempää kuin filmikameroissakaan. Se, että jotain voi tehdä ei mun mielestä tarkoita sitä, että niin on pakko tehdä.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Nappien painelussa koko ajan ja takanäytön jatkuvassa tuijottamisessa saattaa olla kyse pakko-oireisesta häiriöstä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakko-oireinen_h%C3%A4iri%C3%B) "myös OCD, lyhenteenä sanoista obsessive-compulsive disorder) on psykiatrinen häiriö, joka luokitellaan ICD-10 tautiluokituksessa ahdistuneisuushäiriöihin". Kannattaisi hoitaa mahdollista sairautta eikä hallita oireita kameravalinnoilla.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Kyllähän taidat itsekkin kurkistaa vähintään joka toisen kuvan jälkeen..miltä näyttää ruudulla. En sanonut kuin mielipiteeni, filmikamerat on hienompia vai mitä?
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Ovat hienompia, kiehtovampia juuri ja mielenkiintoisempia. Etenkin suhteellisen vähän automatisoidut ja sähköistetyt kamerat.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi 2000-luvun puolivälissä tein vaellusreissun käsivarressa D1x:n kanssa. Erämaassa 30km lähimmästä tiestä. Kamera kulutti nopeasti akkuja, eikä painon vuoksi akkuja voinut olla kovin montaa mukana. Olisiko ollut neljä. Piti tehdä se valinta, että ruutua ei katsota, vaan kuvataan kuin kinarilla. Kai sitä tuli muutaman kerran vilkaistua, mutta siitä jäi kuitenkin mulle sellainen tapa digin kanssa kuvaamiseen, että tsekkaan tarpeen tullen histogrammin, mutten muuten ruutua juuri vilkuile. Vaelluksilla on kyllä sen jälkeen ollut vain mekaanisia kameroita.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Mulle filmikamerat ei ole yhtään sen kiehtovempia kuin digiprutkutkaan. Ei ole yhtään kaduttanut minkään kameran myynti. Filmi on niin vaivalloista kun vertaa lopputulokseen. Joskus kävi mielessä että miksen kokeillut kuvata viimeisellä RB:llä kun se lojui 10 vuotta laukussaan ja filmejä, paperia ja kemioita oli kotona vanhenemassa valmiina. Eivaan huvittanut, ja kun asiaa miettii pidemmällekkin niin huomaa että miksi olisi huvittanutkaan. Jokusen kerran tein pimiössä 40x50 kuvia, hankalaa eikä lopputulos vastannut odotuksia. Nyt nappaa tuosta koneelta tiedoston tulostimelle, ja varsinkin Ilfordin Fibre Silkille tulostetut kuvat ovat hienoja. Vähällä vaivalla eikä maksa paljon.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Kysyppä Teemulta jos antaisi vaihtaa tuon nickin, voisi olla vaikka Mark III
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Mitäpä sitä jatkuvasti tuijottamaan, vanhat ison konn ja paljekamerat ovat esineinä kauniita, totta. Filmijärkkärit taas voittopuolisesti rumempia kuin digijärkkärit, esim. D4 on mielestäni paremman näköinen kuin F4.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Olkoon tuo mikä nyt sattuu olemaan, se on ihan hyvä. En tiedä mistä johtuu että vanhat kamerat ei kovin paljon kiinnosta, eikä uudetkaan sen enempää. Koitan elää nykyhetkeä ja niillä mennään mitä nyt on tarjolla. Toisaalta itseä kiinnostaa muut vanhat koneet, samalla uudet laitteet vähempi.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Mikä on paremman näköinen on tietysti hyvin subjektiivinen asia. Näiden kahden kameran vertaaminen on kuitenkin sikäli osuvaa, että tarkkaan katsoen näiden erot ovat loppujen lopuksi aika pieniä. F4 oli valtava uudistus omana aikanaan. Näiden välissä on jokunen sukupolvi, joiden aikana evoluutiota on tapahtunut, mutta minä näen D4:n edelleen ulkoisesti faceliftinä F4:lle. F4 edustaa 80-luvun muotoiluestetiikkaa, D4 tätä aikaa, vertailu on jokseenkin vaikeaa. Kuvaajan kannalta olennaista on, että nämä ovat peruslayoutiltaan monilta osin hyvin samanlaisia, vaikka materiaalit ja tuntuma poikkeaa. Puhumattakaan sisälmyksistä ja niiden vaatimista erilaisista kontrolleista. Giorgetto Giugiaro on molemmissa ollut muotoilijana. Henk. koht. pidän F4:ää hyvin onnistuneena ja siinä on klassikon ainesta.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Kieltämättä Olyn OM-D E-M1 oli mukavan retro jonka ulkonäöstä pidin, mutta kun se ulkonäkö ei sitten kantanut pidemmälle niin pois jouti.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Filmikameroilla on kiva kuvata tiettyjä juttuja. Digikameroilla on kiva kuvata eräitä asioita. Joskus filmikameralla otetut kuvat on perseestä. Digikuvat eivät ole aina hyviä. Kun onnistun filmin kanssa, kuva tuottaa minulle tyydytystä. Kun saan digikameralla aikaan jotain hienoa, nautin siitä. Olen tainnut olla väärässä. Pitäisi varmaan jatkossa lukea täältä minkä kameran otan kuvausreissulle mukaan.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Kyse on hieman samasta asiasta kuin että onko höyryveturit paremman näköisiä kuin nykyaikaiset sähköveturit - ehdottomasti ON. Onko AJS 7R paremman näköinen kuin nykyiset Moto GP pyörät - ehdottomasti ON. Se, että katsomme VAIN muotoa ei ole kokonaisuus joka muodostuu tuotteen hengestä/fiiliksestä ja omista tunteista ja kokemuksista eri aikakauden tuotteita kohtaan, näistä mielipiteistä EI VOI kiistellä)
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Minusta Nikon F2A on edelleen hienoimman näköinen kamera, mitä valmistettu on. Ehkä juuri sen takia, että sitä ei kukaan yrittänyt "muotoilla", vaan tehtiin niinkuin hyvä tuli. F3 on taas sitten "hyvä" esimerkki siitä, mitä saadaan aikaan, kun annetaan muotoilijalle valta. Kameran käytettävyys on paljon huonompi kuin sen "muotoilemattoman" edeltäjänsä.