Lahja muotokuvauksellehan Matti joka tapauksessa on, mutta kyllä siitä osa on myös kykyä analysoida omia tekemisiään. Mielestäni. Ainakin jos väittää tehneensä tietoisia valintoja, mutta ei kuitenkaan perustele niitä.
Kyse on vaikutelmasta, sen luomisesta ja sen antamisesta katsojalle - aivan tavalliselle katsojalle, joka pelkästää vilkaisemalla kuvaa näkee, että se on osin fiktiivinen, ns. taidekuva. Äärimmäistäminen - kärjistäminen, se on se juttu - se vahventaa käsitystä naisen ihon pehmeydestä, tai sitten ei - jokatapauksessa se on aika iso osa tuota kuvaa. Katsekontakti oli sellainen, että pyysin tyttöä katsomaan vasenta kättäni (sormia) ja pidin niitä linssin yläpuolella, aivan aavistuksen. Idean tähän sain Iiro Seppäsen taikakirjasta vuosia sitten, kun hän kehotti katsomaan kirjassaan kameraa aina linssin yläosaan, jotta katsekontakti kuvan/videon katsojaan tehostuisi. Yritin siis myös äärimmäistää tuota vinkkiä nostamalla mallin katseen linssin yläosan sijasta vielä aavistuksen korkeammalle. Että sellasta.
Hyvähän se on sun mies siinä inttää kun oot kouluja aiheesta käyny ja viisaustieteentohtori ,D Minusta lahjakkaitten ihmisten ei tarvi osata selitellä tekemisiään tai ymmärtää asioitten korrelaatioita. Usein kuvista ja valokuvaamisesta haetaan jotain suurempaa sisältöä mitä siinä ei välttämättä koskaan ole ollut. Ja muistakaa _Epäonnistuneista_ taiteilijoista tulee päteviä _ANALysaattoreita_ ,p
Kiitos Pikkuteemu tästä kunniasta ja tittelistä ;-) En minä halua inttää vaan mielestäni vasta ollaan pääsemässä asiaan. Esitän kysymykseni siis näin (Matin kuvista siis tykkään kyllä ekasta, röökistä ja viidennestä): Mitä muotokuvalla haetaan? Tässä on kuvattu samasta mallista useampi erilainen kuva ja softauskritiikille vastaukseksi annettiin peruste, että sillä haetaan naisen pehmeän ihon tuntua. Esitin vastakysymyksen, että onko tälle mallille ominta juuri pehmeä iho vai enmmän juuri röökin kiskominen? Eli onko tässä tarkoitus kaivaa esille vaikutteita mallista vai yleisestä naiseuden kategoriasta? Tämä ei siis kohdistu Matin kuviin sinänsä vaan voidaan käsitellä jossain muualla vaikka omana ketjuna. Mattia kunnioitan ihmis- ja muotokuvaajana suunnattomasti.
Omien tekemisien analysointi, sekä itsekritiikki ovatkin tärkeitä juttuja. Minä teen nousujohteisesti tietoisia valintoja, mutta useammin tiedostamattomia. Tietoisia niistä tulee vähitellen, kun joko lukee, näkee kuvia, tai jotain muuta kautta, esim. omien kuviensa kautta löytää niistä joitain juttuja, joita haluaa myöhemmin hyödyntää. Joku softaus on taas niitä juttuja, jotka joskus liittyvät siihen miksausvaiheeseen. Kuvaa ottaessa näistä kuvista eniten visiota oli tuosta viimeisestä flikkakuvasta ja sen varmaan huomaa. Kun kuva muuten onnistui, oli se nopea käsitellä. Ensimmäinen oli epätarkka, vaikka se nettikoossa useaan kertaan ensin terävöitettynä suht skarpilta näyttääkin. Epätarkan kuvan skarppaaminen nostaa kaikki näkyvät ja näkymättömät "virheet" iholta esiin ja tässä tapauksessa virheet tarkoittavat elementtejä, joita en kuvaan halua. Raju skarppaus ja silmiä lukuunottamatta raju softaus korostaa mielestäni tuota katsetta, nyt kun sitä jälkikäteen miettii. Alunperin silmien tarkoiksi jättäminen oli vaan yritys/keino saada kuva näyttämään -ei-epätarkalta (vaikkakin siis softilta... softaus muuten maksaa valokuvausliikkeissä useita euroja per kuva!!) Siistiä. Onks tää einars nyt jo keskustelua ?
Kai tää sitä jo alkaa muistuttaan, mutta minä jatkan sitä huomenna näiltä kuumehoureiltani (38,4 astetta).
Mä en kans oikeen tajua ton ekan kuvan ekstensiivistä pehmennystä, ymmärrän idean sen takana joo.. mutta mun mielestä se kuva välkkyy valkosella eikä niihin pysty kunnolla katsetta kohdistamaan, se taas ärsyttää ja toi kuva ei vaan kestä pitkää katselua. Muissa se ei oo niin paha, mut ei oo mun juttu, en pysty kovin pitkään kuvaa katsomaan.
Softattu (siis ykönen) kuva on kaunein. Samassa ihmisessä on useita puolia persoonassa, softaus sopii hyvin pehmeyden ja naisellisuuden stereotypiaan liitettyjen piirteiden esiintuomiseen. Miksei kaverin kuvaan voi tuoda glamouria, miksi sen pitäisi olla varattu vain ammattimalleille?
Eihän sitä ole varattu ammattimalleille. Kysymys kuului vain miksi. Miksi käyttää kliseeksi muodostunutta softausta? Ei sillä ettäkö se ei olisi sinänsä kaunis. Sillä vain on tietty leimansa. Suunnittelen työkseni mainontaa isoille ja pienille suomalaisille yrityksille. Ammattimalleista otettuja softattuja tai meidän softaamiamme kuvia käytetään, kuten tätäkin kuvaa voisi käyttää "Osta uutta botuliinivalmistettamme, juuri sinä, 50+ rupsahtanut perheenäiti, niin saat tukisukkahousut kaupanpäälle". Toki glamouria saa olla, mutta tämän tapainen sievistely on kokenut esim. mainonnan kautta kovaa inflaatiota. Kysymys ei ole siis siitä, onko Matin kuva hyvä. Onhan se, vaan kysymys on perusteista, keskustelusta, ajatuksista, erilaisuudesta jne. Kysymys, johon vieläkään kukaan ei ole edes yrittänyt vastata on, että mitä muotokuvagenressä yleensä haetaan? Mallin glamouria vai hänen luonnettaan? En ihmettele, että sellaiset henkilöt kuten Siren ja Puusa on lähteneet kaikilta foorumeilta, koska suomalainen perusvisualiikasta jauhaminen rajoittuu juuri siihen luokkaan "ihan kiva 8+". Jos nuoren taiteilijanalun sielu järkkyy siitä, että kysytään, mitä kuvallasi hait, niin järkkyköön ja tulkoon hänestä sitten paatunut alkoholisoitunut taidekriitikko tai ANALysaattori. Niin ja eihän oppinut saa olla, sehän voisi olla vielä muita oppineempi ja varmaan pitää itteään muita parempana. Pistetään vaan kaikki suomalaiset kuvat ja ihmiset tähän ihan kivaa -kategoriaan ja kitketään ne vähäisetkin jostain jotain sanovat pois. Kuten esim. nuo kaksi nimeä, jotka tuossa yllä jo mainitsin. Kuumehoureilut senkun jatkuvat...
Ymmärrän Einarsin pointin, mutta en osaa siihen vastata muuten kuin sillä että lähes poikkeuksetta varsinkin naiset haluavat olla paremman näköisiä valokuvassa (=todellisuuspako). Vaikkei kuva olisi yhtään oman itsen näköinen, se miellyttää jos se on paremman näköinen kuin todellisuus. Luulisin että enemmistön todellisuuspako on siis realiteetti. Mainonnan ja median osuus tässä kehityksessä on kiistaton. Eihän sillä ole mitään tekemistä järjen kanssa, siksi sitä on vaikea järjellä perustella...
Kaikki tietävät, että Cosmopolitan on täynnä vain tyttöjä, joiden pohjalta on tehty kuva - softausta, kiiltoa, hehkua ja sitä surullisen kuuluisaa glamouria. Silti he, jotka sitä lehteä kuluttavat, ihailevat näitä malleja. Miksi siis jatkan tuota linjaa - edistänkö anoreksian kehittymistä? En! Mielestäni jokaisesta suomalaisesta pienestä ja vähän isommasta tytöstä pitäisi tehdä viimeistään yläasteella vaikka mediakasvatukseen vedoten yksi kuva, josta paljastuu, että he eivät ole yhtään sen "huonompia" kuin cosmon tytötkään. Tuo oma kuvani (täysi-ikäisestä) tytöstä ei ole tarkoitettu kohentamaan äärettömän vahvan ihmisen itsetuntoa, mutta hän itsekin kuvan nähtyään sanoi, että "voi vitsi! Mä näytän tossa kuvassa ihan joltain .." tiettekö? Nykyajan kehityssuunta menee menojaan, voimmeko ottaa sitä "kiinni" ehkä myös tällä tavoin ja ehkä jossain vaiheessa luopua esim. softatuista kuvista kokonaan, kun joskus (niin varmaan) luonnollisuutta aletaan arvostaa.
Okei.. lyödäänkö nuijalla pöytään ja todetaan; Softaus on ok, jos sitä ei huomaa, tai jos softattu kuva on muotilehdessä? Lisähuomiona todettakoon, että tupakka on parasta huumetta ja tytöt on kauniita enivei !!
Ohi kuvan, mutta: Ehdottomasti pitäisi! Kuvista: Tytön kuvasarja on mukavalla tavalla ristiriitainen juuri tuon ensimmäisen kuvan takia. Ilman,että menee överiksi jollain angstikuvalla.
Vaikka tämä on Matin haara niin uskaltaudun vastaamaan tähän kysymykseen. (Osittain koska Matti ei ole siihen vielä vastannut.) Muotokuvalla voidaan hakea montaakin eri asiaa. Ne voivat poissulkea toisiaan. Ne voivat myös tukea toisiaan. Ensimmäisenä tulevat mieleen. 1) Kuva ulkonäöstä. (Passikuvat, ns. "suurennetut passikuvat", muu käyttökuvasälä...) 2) Kuva persoonasta. Kohteen persoonallisuutta, luonnetta, ajatuksia, asenteita, mielenliikkeitä julki tuovat kuvat. 3) Kuva identiteetistä. Kohteen sosiaalisia kiinnittymiskohtia, vertaisryhmiä, ammatillisia, hierarkisia sun muita statuksia julki tuovat kuvat. (Konstaapeli Koistinen, lääkäri Möttönen, Liisa opiskelee...) 4) Kuva habituksesta. Kohteen olemusta, hänen sanattomalla kielellään, pukeutumisellaan ysm. luomiensa mielikuvien ja vaikutelmien esille tuomiseen ja korostamiseen tähtäävät kuvat. 5) Kuva ihmisestä tilanteisen perspektiivin läpi. Kuvat, joissa ihmisen kuvaamisessa lähdetään siitä, että tilanne tai sen esille tuominen antaa kyseisessä yhteydessä oleellisimmalla tavalla painottuneen kuvan tai mielikuvan henkilöstä. (Arska sossussa, Reiska kaljalla, Mummo hedelmäpelin äärellä...) Näissä tilanne kehystää ihmisen. 6) Kuva ihmisestä toiminnallisen perspektiivin läpi. Kuvat, joissa ihmisen kuvaamisessa lähdetään siitä, että hänen parhaillaan suorittamansa toiminta antaa oleellisimmalla tavalla painottuneen kuvan tai mielikuvan henkilöstä. (Sievinen uimassa, Arska juomassa, mummo kutomassa...) 7) Kuva ihmisestä esteettisen perspektiivin läpi. Kuvat, joissa kauneusarvot luovat oleellisimman tulkintakehyksen. 8) Kuva ihmisestä taiteellisen perspektiivin läpi. Kuvat joissa ihminen toimii taiteellisen työn materiaalina siten, että taiteellinen tuotos on oleellisempi asia kuin se että kuva "esittää" tuota ihmistä. (Liisa kauttaaltaan ihomaalattuna, silhuettikuva tuntemattomasta ihmisestä....) 9) Metaforiset kuva. Ihmistä kuvataan jonkin häneen liittyvän vertauskuvan kautta suuntaamatta kameraa itse kohteeseen. (Leipälapio + kuolaimet rilleinä = UKK, mikrofonin tuulisuoja = Tuomioja...) 10) Metonymiset kuvat. Kuva ihanteesta, sosiaalisesta standardista tai stereotypiasta ihmisen kautta esitettynä. (Malli kauneusarvojen stereotypiana. Atleetti fyysisen terveyden kuvana. Pornotähti seksuaalisen auliuden ja "vapaaehtoisen" itsensä objektivoinnin kuvana...) Eli yllä äkkiä revittynä muutama aika keskeinen muotokuvan ja vähän muunkin ihmiskuvan kategoria. Kukin kategoria on tietyllä tavalla omalakinen ja kertoo että mitä juuri sen kategorian puitteissa haetaan. (Kuvan arvioinnissa tulee ongelmallisia tilanteita kun yhteen tai kahteen kategoriaan juttunut arvioija arvostelee muita kategorioita lempikategoriansa säännöillä. Hyvissä kuvissa on usein painotettu voimakkaasti yhtä kategoriaa mutta poimittu muissa tyypillisiä elementtejä mukaan rikastamaan kuvaa tai sitten on poimittu yhdestä kategoriasta yksi keskeinen ulottuvuus ja nostettu se huomattavan keskeiseen rooliin. (Esim. Matilla usein 2 tai 4 voimakkaasti painottuneina.)
Aivan ja eikö tuo kritiikkiä saanut kuva (1. oletettavasti) kuvannut mallia näistä 7. kategorian kautta? Pari blurrauksen kritisoijaa kritisoivat sitä juuri tämän kategorian edustajana. Myönnän, että minä esitin kysymyksen siitä, että miksi Matti oli käsitellyt mallia tässä avaimessa. Tähänhän Matti vastasi. Mielenkiintoinen jako sinänsä. Tätä täytyy vähän aikaa pureskella. Kiitoksia.
Kylläpäs konditionaali heittikin kameralaukullisen hyvää tekstiä. Mitähän seuraavaksi keksisi. Ensin olin vähän turhautunut, kun ainoa asia mistä puhuttiin oli joku blurraaminen. Mutta tässähän on käyty monenlaisia asioita tuon blurramisen kautta...
Vau, konditionaalin vastaus oli aikasen hyvä! Ja toisekseen Matti, tää idea: Mielestäni jokaisesta suomalaisesta pienestä ja vähän isommasta tytöstä pitäisi tehdä viimeistään yläasteella vaikka mediakasvatukseen vedoten yksi kuva, josta paljastuu, että he eivät ole yhtään sen "huonompia" kuin cosmon tytötkään. ei ole yhtään huono. Kannatan ehdottomasti.