Joskin tekstin alkupuolesta ei uskoisi että valokuvaus tähän liittyy. https://sekametelisoppaa.wordpress.com/2015/01/31/valokuvaus-ja-katseen-koyhtyminen/ Varoitus: tässä on yli tuhat sanaa.
Vs: Taas valokuva-aiheinen essee Itse asia on aivan totta. Täältä päin tarkasteltuna toteutuu erityisesti japanilaisten ja kiinalaisten turistiryhmien osalta.
Vs: Taas valokuva-aiheinen essee Kävin kesällä Dubrovnikissa, ja kyllä siellä eurooppalaiset käyttäytyivät juuri noin. Ehkä juuri siitä aloin vähitellen miettiä millaiseksi ja miten näkemisemme ja katsomisemme on muuttunut ja millainen se on aiemmin ollut.
Vs: Taas valokuva-aiheinen essee Yhä useampi ottaa kuvan itsestään paikassa, josta on nähnyt kuvia aiemmin...
Vs: Taas valokuva-aiheinen essee Tarina on niin totta... Olen ulkomailla ollessani varmasti erään "piip"-matkojen kiertoajeluilla joutunut käyttäytymään juuri noin. Kierrokset on rakennettu sellaisiksi, ettei aikaa jää... Tosin sitten omalla ajalla olen mennyt ehkä uhkarohkeastikin omin päin katselemaan omin silmin tavallista menoa noiden pakollisten kohteiden ulkopuolella. Silloin on jäänyt aikaa katsomiseen. (Ja ajatteluun ennen sen harkitun kuvan ottoa.)
Vs: Taas valokuva-aiheinen essee Joo, tuttua on. Minusta silloin toimii hyvin se, että annetussa ajassa täytyy "erota" ryhmästä (ja menettää samalla mahdollisen oppaan jakama tieto). Näitä ikiaikaisia nähtävyyksiä ei kuitenkaan saa tallennettua yhteen tai kahteen ruutuun, joten asiaa auttaa kun poimii sellaise yksityiskohdan joka juuri itseään kiinnostaa tai jossa kohteen olemus tiivistyy pieneen yksityiskohtaan. Näin mä yritin toimi mm. oheisissa esimerkeissä.
Vs: Taas valokuva-aiheinen essee Mieleen tulevat japanilaisten "näe Eurooppa 48 tunnissa"-kiertoajelut...
Vs: Taas valokuva-aiheinen essee Keskimmäinen (Notre Dame du Haut?) etenkin toimii hyvin. EDIT Typo korjattu
Vs: Taas valokuva-aiheinen essee Hyvä kirjoitus...joka teosten Kulttiarvon ja näyttelyarvon kautta voidaan yleistää kaikkeen taiteeseen ?