Tää on hiano. Tykkään tosta toisen käden liike-epäterävyydestä,katsekontaktin laadusta, ilmeen arvoituksellisuudesta, tuosta kolmiulotteisuutta tuovasta "etukourasta" ja lähes kaikesta muustakin.
Joo-o. Tuo kolmiulotteisuus on kyllä sellaista, mitä harvemmin nykyisin valokuvassa tuntuu näkevän. Hyvä dokumenttikuva, mistä ei oikein mitään parannettavaa löydä.
Kolmiulotteisuus on tosi myönteinen juttu kuvassa, samoin sävyt. Jäin itekseni miettimään miten paljon tää kuva saa eksotiikasta bonusta, pitäisinkö yhtä hyvänä samanlaista kuvaa naapurin pellavapäisestä pikku-Veetistä (?)...
Todella hyvä kysymys, jota olen monasti pohtinut itsekin. Kyllä se taitaa niin mennä että eksootiikasta saa bonusta, "naapurin pikku-veetin" kun näet joka päivä, niin toki hänen kiinnostavuutensa laskee. Jos laittaisimme vierekkäin täsmälleen samat kuvat veetistä ja tästä pojasta, kumpi olisi "parempi", vai oliko kumpikaan? Entä onko eksotiikkabonus huono asia? Minusta ei koska siihenhän myös valokuvalla pitää pyrkiä. Herättämään fiiliksiä katsojassa joita katsoja ei muuten voi kokea, tai ei ole kokenut. Kuva toimii siis vieraiden fiilisten välittäjänä. Toki kuvalla pystyy välittämään pikkuveetistäkin sellaisen fiiliksen jota veetin naapuri ei ole aikaisemmin kokenut. Kaikki on vain kiinni siitä kuka kameran takana räveltää, ja millaisin fiiliksin.
Sävyt on jo mainittu eli musta ja valkoinen löytyy. Silmiin on sattunut erinomainen pilke, joka tekee kuvasta elävän. Käsien heilunta aiheuttaa sen, että kuva on hiukan levoton.