Tämmöinen ikivanha rokkikuva. Kuvattu epäherkälle dialle joka ylikehitetty kahden aukon verran jotta saataisiin haluttu ylijyrkkä jälki. Annettu mennä puhki sieltä mistä valo on yksivärisenä voimakkaimmillaan. Vedostettu printiksi joka skannattu pöytäskannerilla ja siitä pienennetty tänne sopivaksi. Ainoa kuvankäsittely on se pienempään kokoon skaalaaminen. Optiikkana on kai ollut se Sigman 28-105 jota nyt myyn halvalla pois. Polttoväliä en muista. Valotusajat olivat näissä rokkikuvissa aikanaan todella huimaavan pitkiä (iso 100 dia ja kahden aukon ylivalotus ilman salamaa, siitä voi päätellä valotusaikoja) mutta aina joka x:s kuva onnistui. En oikein hallitse vielä edes alkeita tuosta kuvankäsittelystä joten tuohon yläreunaan näyttää tulleen joku kämmi. Pahoittelen. Toivottavasti se ei pilaa mahdollista katselunautintoa. Olisi kiva kuulla kommentteja niin että tietäisi laittaako lisää kuvia tänne myöhemmin vai paetako häntä koipien välissä pöydän alle.
Itse diggaan enemmän pikkuveljestään, vaikka kyllä Hassekin osaa asiansa, ainakin Piirpauken riveissä. Mutta sitten kuvasta. Mulle värimaailma toimii hyvin. Tulee mieleen seitkytluvun keikkavideot mm. Genesikseltä (jolloin Collins tajusi pysyä rumpujen takana) ja Pink Floydilta. Siis jotain kovin nostalgista on väreissä. Ilmeessä on antaumuksellista keskittyeisyyttä, taiteilija työssään -asennetta. Tuo taustana kitara hyppää silmille, vaikka normaalisti pidän kuvaa rikkovista elementeistä. Ja onhan tuo pikkuisen ahdas. Kokonaisuutena värien ja nostalgian vuoksi pidän tästä kuvasta.
Jos pilkuntarkkoja ollaan ni tuo taustalla pystyssä oleva kitarankaula ei kuulu kuvaan, mutta muuten tämä on kyllä passeli nostalginen rokkipläjäys.
Tuo kitarankaula on itsellänikin herättänyt aika ristiriitaisia tunteita. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että kun tuo kitara on soittimena vähän sellainen fallossymboli niin tuo varakitara saa sitten toimia dildosymbolina siltä varalta että kieli katkee tai hattivatti sanoo muuten lerpunlerpun.
Käytät aika rohkeasti värejä varsinkin näissä bändikuvissa... ja keikoilla monesti on just tollaset pornovalot. Värit on ainakin tässä varmaan se kantava voima, vaikka ovatkin todella rohkeat/räikeät. Epätarkka potretti voisi olla jäädä muuten tosi laiskaksi. Itse olisin heittänyt ton toisen straton tuolta taustalta photoshop-taivaaseen, mutta toisaalta se olis siisti, jos tuota soivan yksilön kaulaa (siis kitaran) lyhentäisi myös hitusen.
Ööö... Olen avannut Photoshop Elementsin kai kaksi kertaa ja ihmetellyt että mitähän sillä voi tehdä ja miten. Tuon pienennyksen onnistun juuri ja juuri tekemään Gimpillä. Eli tuo photoshoptaivas (tai helvetti) saa odottaa ihan perusasioihin tutustumista kunhan aika ja mielenkiinto riittävät. Värien kohdalla olet sikäli oikeassa että kun kuviin ei saa sitä musiikkia mukaan äänenä niin sitten se pitää ottaa mukaan väreinä. Ja kun värit runttaa jyrkiksi, puhki ja hallitseviksi niin ne toimivat kuin musiikki keikalla: hukuttavat alleen taustahälyn ja oheisrekvisiitan.
Hienosti on kuvattu kitaralegenda... Muistan nähneeni Jimistä lähes vastaavan näköisen kuvan. Miltä vuodelta tuo on?
Tarkoitatko sitä Band Of Gypsys -levyn kannessa olevaa kuvaa jossa on voimakasta punaista, keltaista ja vihreää? Pakko tunnustaa että kyseinen kuva on rokkikuvien saralla omia esikuviani. Tuo Hasse Wallin kuva on vuodelta... öööö... tämä dalmatia vai emmentaal vai dynastia vai mikä tämä olikaan tämä iän mukana tuleva juttu joka vaikuttaa tuohon muistiin... niin siis vuodelta... öööö... yhdeksänkymmentäluvulta, alkupuolelta.
En, vaikka siinähän on kanssa tuollainen jyrkkä ja värikäs valaistus.. Muistan vain nähneeni tuollaisen, siis asentoa myöten vastaavanlaisen kuvan... Tai voihan olla, että tuo kuvasi vaan toi mieleeni Hendrixin...
