Toisen kuolema on toisen onni. Luonnon kiertokulkua... Suomen vihatuin (vainotuin) lintu, kanahaukka, syö kuvassa Suomen rakastetuinta lintua, laulujoutsenta. Kanahaukkaviha elää edelleen, mutta rakkaus laulujoutsenta, Suomen kansallislintua kohtaan alkaa väljähtymään. 1950-luvulla laulujoutsenia pesi Suomessa vain muutamia pareja. Asennemuutoksen, valistuksen ja ennen kaikkea rauhoituksen ansiosta (kiitos Yrjö Kokon) joutsenkannat ovat kasvaneet paikkapaikoin jo niihin lukemiin, mitä ne ovat varmaan olleet ennen kuin ihminen alkoi asuttamaan laajoja Suomen erämaita. Myötämielinen asenne valtaväestöltä on laulujoutsenen ainoa turva. Se vain on alkanut valitettavasti rakoilemaan juuri kannankasvun myötä. Käsitys ihmisestä eläinpopulaation säätelijänä elää sitkeästi meissä. Ja nyt kaiken lisäksi on kansallislintumme, puhtauden symboli, saanut influenssan levittäjän leiman, vaikka se on sen uhri, kuten muutkin luonnonvaraiset linnut. Kanahaukka sai lainsuojan elämälleen vasta 1989, mutta edelleen niitä tapetaan vuosittain. 70-luvun teurastukset ovat onneksi mennyttä aikaa. Kanahaukkaan purettiin se viha, mikä metsäkanalintukantojen väheneminen synnytti. Vaikka pääsyyllinen oli tehometsätalous. Käsittämätöntä, että kanahaukka toipui siitä. Arimmat, kaukaisten metsien haukat saivat pidettyä elinvoimaisen kannan yllä. Tällä hetkellä kanahaukkaa uhkaa eniten sopivien pesäpaikkojen löytyminen. Se vaatii vanhaa metsää ympärilleen ja tukevaoksaisen puun risulinnalleen. Olin paikalla, kun laulujoutsen töräytti "joutsenlaulunsa", eli päästi ilmoille kuollon korahduksen pitkästä kaulastaan. Joutsenen puoliso ei voinut "käsittää" kumppaninsa yhtäkkistä nuukahtamista. Se ui levottomana edestakaisin sen ympärillä, ja meni kauan ennen kuin se rauhottui nukkumaan... Yöllä aallokko oli kuljettanut ruumiin rantaan. Kuvan haukka on n. 1/2 vuotias (kuvausaika marraskuu) ja se on valmistautumassa elämänsä suurimpaan koitokseen, ensimmäiseen talveen. Rannalta löytämänsä joutsenen raato varmaan vahvisti sitä melkoisesti tulevaan koitokseen. Joutsen tarjosi sille useamman "lihavan" päivän. Kuvatessani sitä piilosta paikalla kävi myös toinen kanahaukka ja pari korppia. Se kiljui ne kaikki pois suurella päättäväisyydellä. Se oli päättänyt selvitä tulevasta talvesta, sen silmät paloivat halusta elää...
Erinomaisia kuvia, ylempi ajankohtainen lintuinfluenssan takia... mutta alempi haaskakuva on kyllä erinomainen suoritus myös. Hivenen flättiä valoa on ollut kuvaajalle tarjolla tosin.
16:07 < Tipe> Mutta siihenhän tää suomalainen kuvanarvostelu perustuu... vikojen etsimiseen. Jollei kuvasta äkkiseltään löydy vikaa, niin se etsitään vaikka suurennuslasilla. ;D Joo, helvetin hyviä kuvia molemmat. Muuta en sano.
Marraskuun harmaus. Oma viehätyksensä siinä valaistuksessa... Eniten siinä hankaloittaa valon vähyys. 1/30 ajat pitkällä polttovälillä tuo omat haasteensa... Kiitos palautteesta! Saapi sitä enemmänkin ritisoija... Jättikö nuo täysin kylmäksi? Tiedän, että luontokuvaus ei iske kaikkiin. Siksi yritänkin esittää edes hieman kiinnostavia paloja... Ja erityisesti kiinnostaa sellaisten ihmisten mielipide, joilla ei välttämättä ole mitään kosketuspintaa noihin asioihin. Me luontokuvauksen harrastajat katsotaan näissä kuvissa aina hieman eri asioita, monesti epäolennaisuuksia.
Eihän tämä kylmäksi jätä (olen luonnonystävä ja liikunkin luonnossa melkoisesti, joskaan en aivan erämaissa) - mutta mitä tästä nyt voi sanoa. Ikuna en oo tollasia tilanteita nähnyt livenä että hyvä kun laitoit katsottavaksi. Teknisestikään en voi mennä moittimaan, totean vain mielessäni että on valittu dokumentaarinen linja ja esim. valoa ei ole lähdetty entrailemaan jälkikäteen. Siis kommentointi on vaikeeta, kuvat ookoo.
Hyvät kuvat mun mielestä. Varsinkin haaskakuva no hyvän näköinen. Valaistus tuo heti mieleen merimaiseman synkkyyden tuulisena päivänä. Tosin ehkä edellinen kuva vaikutti tuon ajatuksen syntyyn.
Siis, tuo haukkahan syö nimenomaan tuota eka kuvan joutsenta, ihan siinä rantakaislikossa. Nämä ovat ihan "luomu"- tai ns. biologisia kuvia. Eli nämä ovat puhdasta luonnon dokumentointia, ilman mitään lavastusta. Tämä siis vain selvennykseksi, kun tuo haaskakuva-termi kuullostaa niin harhaanjohtavalta, se kun viittaa perinteiseen possuruokintaan...
Mielettömän hienot kuvat, ei näitä pääse joka päivä kuvaamaan. Eikä edes kaikki. Luonnon valolle ei voi mitään, salamaa ei tässä tilanteessa oikein voi käyttää ja miksi edes pitäisi. Ei tuossa tilanteessa voi paljoa alkaa odottelemaan parempaa säätä. Ei se haukka ala kuvaajan pyynnöstä venttaamaan sopivaa auringon paistetta Hyvä teksti tukee kuvaa.
Itse asiassa odottelin viisi päivää. Neljänä niistä tuli vettä kuin Esterin pakoputkesta. Viidentenä päivänä oli pakko mennä kuvaamaan, kun meinasi joutsenen liha alkaa hupenemaan... Typerä olin kun en kuvannut haukkaa sateella, olisi tunnelma ollut vieläkin karumpi. Tosin oli kyllä muita kiireitä silloin päällä... Seuravaalla viikolla sitten aurinko paistoi ja pakkanen teki kauniin kuuran maahan, mutta joutsenesta ei ollut kuin luut jäljellä.. Mutta mielestäni tässä on tärkeää, että nuo molemmat kuvat sopivat valaistukseltaan yms. edes jotenkin yhteen...
=) Noinhan se menee... Tässä halusinkin esittää luonnon juuri sellaisena kuin se vain voi olla, eli kuten sanoit, näillä ei ole mitään valokuvauksen kanssa tekemistä. Laitoin ihan mielenkiinnosta tällaisen kuvaparin tekstin kera esille nähdäkseni miten luontoa harrastamattomat/tuntemattomat ihmiset suhtautuvat tällaiseen värittömään dokumentointiin, tai tuollaiseen pateettiseen luonnosuojelulliseen saarnaan... Onhan se selvää miksi 99%:sti luontokuvakirjat ovat kauniita, romanttisesti latautuneita, värikkäitä ja loistokkaita teoksia..
Kuolleesta joutsenesta tulee mieleen vain Paula Nancy Millstone Jenningsin runous, mutta aterioiva haukka on aina ylväs näky. Jaa kukako Paula jne? Linnunradan käsikirjassa liftareille hänet mainitaan, maailmankaikkeuden huonoin runoilija. Hänen ainoa säilynyt runonsa kuuluu näin: The dead swans lay in the stagnant pool. They lay. They rotted. They turned Around occassionally. Bits of flesh dropped off them from Time to time. And sank into the pool's mire. They also smelt a great deal.