Tuossa yksi ilta tuli pohdittua tyhmiä (yllätys). Mieleen nousi kysymys, että milloin kuva voidaan hyvällä omallatunnolla tulkita kuvaajan itsensä ottamaksi, valokuvaksi tai peräti teokseksi? Kun ajattelee nykytekniikan mahdollisuuksia, kaukolaukaisimet, erilaiset "ansalaukaisimet", ehkä jopa vinha sarjatuli-kuvaus. Jos viritän kameran jonkun linnun istumaoksan lähettyville ja menen piiloon etälaukaisimen kanssa. Sitten räpsytän aina kun lintu siihen istahtaa. Onko kyseessä tällöin minun ottama valokuva? Kyllä se ottamani on, mutta entä noin "taiteellisessa" mielessä? Sommitteluhan on sattuman kauppaa, kuten melkein kaikki muukin sitä oksaa lukuunottamatta. Entä astetta pidemmälle vietynä? Käytän tuollaista kennovirititystä laukaisemaan kameran / tarkennuspiste-laukaisua (kamera laukeaa kun tarkennuspisteeseen tulee jotakin). Sitten häivyn kylille ja tulen 8 tunnin päästä katsomaan mitä kameraan on tarttunut. Nyt ei kyllä voi enää sanoa edes, että minä olisin ottanut kuvat - kamerahan niitä on itsekseen räpsinyt. Voiko tämmöistä kuvaa mielestänne hyvällä omallatunnolla esitellä foorumeilla ja muualla hienona itse ottamanaan kuvana? Kuvassahan ei ole muuta omaa kuin ehkä jälkirajaus + se kameran kiinnitys haluttuun paikkaan. Asiaa vähän sivuten tuli mietittyä myös näitä konekivääri-moottoreita. Otan kuvaa juoksevasta koirasta tai vaikka laskeutuvasta joutsenesta. Etsimessä en ehdi paljoa nähdä, hyvä jos edes pitää kohdetta automaattitarkennuksen mittapisteessä - moottori laulaa 5 kuvaa sekunnissa filmille/muistikortille. Sitten lopputuloksista löytyy ns. täysosuma. Kuva jossa kaikki on kohdallaan (pl. sommittelu). Rajaan vähän, jotta sommittelu tulee kohdilleen ja laitan kuvan ylpeänä esille. Kuinka paljon tässä tapauksessa kuvaaja itse on ollut vaikuttamassa kuvaan? Samaanhan olisi pystynyt kuka tahansa, joka osaa seurata liikkuvaa kohdetta kameralla - varsinaisen työn on tehnyt moottoriperä ja hyvä onni. En tiedä mitä ajatuksia nämä herättävät, mutta mistään kuvateoksesta ei minun mielestäni voida puhua silloin kun kuvan tekee käytännössä kokonaan tai melkein kokonaan kamera - ei kuvaaja.
Kyllä noi kaikki on ihan selvästi sun järjestämia tilanteita. omi kuvat kaikessa rauhassa. Kukahan noiden tienvarsikameroiden tekijänoikeudet omistaa? Se poliisisetä vissiin joka on viimeksi ansan virittänyt...vai?
Ei ei, kyllä se on se lintu ottanut itsestään passikuvan. Älä vaan laita niitä kuvia mihinkään esille jos et ensin kysy oikeuksien omistajalta lupaa
Asioitahan saa pohtia ihan miltä kantilta tahansa Minusta jokaisessa noista tapauksista olet tietenkin sinä kuvaaja, koska se kamera ei osaa itse kävellä sinne metsään, eikä kiinnittyä oikeaan kohtaan puuhun Eli se joka tekee kuvan syntymisen kannalta aivotyön, on kuvaaja minusta, ei väline... Ethän sinä koskaan suljinta sulje, kamera sulkee sen omalla tahdillaan joskus sen jälkeen kun olet laukaisijaa painanut, eli kuva on aina kameran ottama Hommaan tulee vaikeusastetta kun kameran laukaisee joku muu kuin se, joka kuvan mietti/sommitteli, kenties sääti kaiken paikalleen.. Edelleen kuvaaja tuskin on tuo avustaja, ei ainakaan minusta. Minusta esim. "ratkaiseva hetki" on vajavainen termi ja sopii vain joihinkin kuviin/tilanteisiin, kuvatessa kun ei ole aina hetki yhtä pitkä... Missä kohdassa on esim. 30 minuuttia pitkän valotuksen ratkaiseva hetki.. Entä jos kuvaan kävelee ihminen ja antaa sille pikkuväläyksen salamaa.... Sitten se kävelee toiseen kohtaan ja saa taas salamaa, eli tavallaan kaksoisvalotus, joka on vain yksi valotus, vai onko? No jooo - oo... Valokuvien kohdalle saa luoda mystiikkaa, "ratkaisevia hetkiä" ja muuta jos tuntee sihen tarvetta.. Teosrajan määrittely on niin vaikea aihe, että jätän sen pohtimatta
"Tilanteiden järjestäminen" on sellainen asia, jota ei tekijänoikeuslaki käsittele. Silloin, kun puhutaan oikeuksista ja muista vakavista asioista, on hyvä olla ilmaisuissaan tarkka. "Tienvarsikameroiden oikeudet" voi viitata mm. fyysisiin kameroihin tai kameran suunnitteluun liittyviin oikeuksiin, mutta ei niillä otettuihin kuviin liittyviin asioihin.
Kuvan ottanut on silloin kun valokuvaaja tuntee itse saavuttaneensa omilla kyvyillä ja taidoilla kuvan, tuntien onnistumisen riemun. ;o) Ps.Kaikkea tekin mietitte, siren pöpö iskenyt?
Eli jos virität kameran kaukolaukaistavaksi, niin et sommittele ollenkaan sitä kuvaa? Kyllä minä vaan...
Vaikka virittäisit kameran aikalaukaisuun ja viskaisit sen pöpelikköön, jossa se sitten räpsähtää itsekseen, se on sinun ottamasi kuva. Sinä olet valinnut käytettävän metodin. Olkoonkin, että kyseinen metodi on varsin hölmö Vasta kun annat kameran jollekulle muulle, lakkaat olemasta kuvaaja.
Pääsääntöisesti kyllä. Elina Brotherus on ottanut itsestään sellaisen kuvan, jossa hän seisoo rantavedessä. Avustaja painoi nappia, mutta Brotherus oli valmiiksi suunnannut kamera ja sanoi avustajalle, milloin piti painaa nappia. Mielestäni kuva oli silti Brotheruksen ottama, hän käytti vain elävää kaukolaukaisijaa. EDIT: Jari tuolla aiemmin näköjään pohti samaa asiaa.
Noin se pitkälti menee, eli jos olet itse suunnitellut ja rakentanut systeemit kuvaan ja sanonut mitä tehdään ja miten niin sun kuvasi se on silloin, vaikka siis assari painaisikin sitä nappia.
Pohditaan lisää. Mulla on PC:ssä digiviritin. Kun Torinon olympialaisista tuli lähetys, klikkasin hiirellä "snapshot" -nimistä nappulaa PCTV-softassa ja koneen levylle syntyi digikuva. Otinko minä valokuvan? Voinko teettää tiedostosta paperivedoksen (teoskappaleen)?
Mielestäni et, olet kopioinut silloin toisen ottamaa kuvaa eikä näinollen ole itselläsi tekijänoikeuksia siihen.
Minusta otit kopion toisen teoksesta. Jos kuva tulee omaan käyttöön ns. "perhepiiriissä", olet täysin laillisella asialla sekä eettisesti, moraalisesti, että kylmän lain kannalta.. Mutta jos erehdyt ottamaan rahaa luvattomasta kopiosta, tai muuten saattamaan sen julkiseksi ja yleisön nähtäville, niin joku voi vaatia sinulta korvauksia, väittäisin?! Varma en tietenkään ole, kunhan vaan muistelen tekijänoikeuslain kohtia.. edittiä: lisäsin rivin ja huomasin, että samaan aikaan tuli monta vastausta
Noinhan olisin vastannut omaan kysymykseeni. Pohdintaa voi jatkaa vaikka ihmettelemällä, että jos haluaisin käydä laukkulaisten kanssa keskustelua tuollaisesta TV-kuvasta, niin sitä tuskin voi tehdä kun sitten kuva ei enää olisikaan "omassa" käytössä. Olen joskus kuullut esim. sellaisen tulkinnan musiikin teostomaksuista, että jos suljetussa tilaisuudessa on alle 20 henkilöä niin teostomaksuja ei tarvitse maksaa. Samalla logiikalla kuvan ilmeisesti voisi ainakin näyttää alle 20 henkilölle, mutta jos 19 henkilölle antaa URL:n kuvaan, niin taidetaan olla tekijänoikeusrikkomuksen puolella.
Kyllä, koska webissä se on julkisesti esillä. Sen sijaan jos se on salasanasuojatulla palvelimella, voidaan ehkä katsoa, että sitä on esitelty vain "lähipiirissä".
No ainakin sen, ettei noin hitaalla rungolla mitään liikkuvaa kannata kuvata ei vaan. Arvostan kyllä kuvia osin jopa liikaakin sen perusteella, miten paljon kuvaajan "effortti" näkyy. Ainoastaan niissä kuvissa on perusteita arvostella kuvaa tai kuvaajan onnistumista. Toisaalta hölmöä, koska ei sillä sinäänsä pitäisi olla merkitystä sille, onko kuva hyvä vai ei, mutta onhan se enemmän ainakin silloin kuvaajan ottama/tekemä kuva ja voidaan helpommin puhua teoksesta. Toisaalta hyvä kuvaaja tietää, mitä hyvä kuvan saamiseksi vaaditaan ja jos se sitten on sellainen automaattikamera jossain puskassa, niin onhan senkin kuvan takana toivonmukaan ollut jonkin sortin alustava ajatusketju. Mutta onko sitten valo tuurilla hyvä jossain ruudussa onkin toinen seikka. Taas ollaan siinä, että kuvaajan kädenjälki pitäisi mielestäni näkyä mahdollisimman paljon kuvassa, jotta voidaan puhua kuvaajan ottamasta kuvasta. Aasinsiltojan tässä oli läheltäliippaaviin aiheisiin, eli vaikka, että onko kuvaajan ansioita se, että ottaa kuvan saakelin kauniista naisesta? Useiden foorumien perusteella kyllä Toisaalta onhan se hölmä olla käyttämättä kaikkia käytyössä olevia konsteja ja tuo lienee konsteista vanhin.
Minä en henk.koht. pidä täällä (kuvat ja galleriat) näytillä olevia kuvia julkaisemisena. Aika vaikea on pitää 650x400 pikselin jpg-kuvaa teoksena. Ja toisaalta kuvien katselu vaati rekisteröitymisen, eli katselijat ovat ennalta tiedossa. Tietysti hyvä tapa on ilmoittaa kuvan lähde. Mutta siis kuvahan on kuvaajan ottama niin pitkään, kun se on kuvaajan suunnittelema, järjestämä ja vastaa kuvaajan sille etukäteen asettamia vaatimuksia.
Vaikka taksit on paljon pienempiä henkilömäärältään niin silti maksavat teostomaksua, tai pitäisi maksaa jos laulattaa radiota kyytiläisten ollessa paikalla. Sellaista minä olen kuullut