Vs: Ovatko luontovalokuvat taidetta? Mielenkiintoinen, melko varmoja mielipiteitä monellekin melko epäselvästä rajanvedosta. Kiinnitin huomiota yhteen sanaan ja nimen omaan puhuttaessa akvarelleista, eli ylityöstäminen jolla maalataan taulu tukkoon, joo, tuohon olen kiinnittänyt joskus huomiota akvarelleja katsellessani, akvarelli on niin "hento" maalaus, että siitä tekee helposti liian tukkoisen ja yksityiskohtaisen jolloin maalaus on menettänyt sen kevyen "hehkun" mikä sillä pitäisi olla. Nimimerkillä: Ei ole ollut varaa ostaa niitä tukkoonkaan maalattuja akvarelleja.
Vs: Ovatko luontovalokuvat taidetta? Sisäpiirissä seuranneena näyttäisi siltä, että luontokuvauksessa on päällimmäisenä kova kalustokilpailu. Hyvää luontokuvaa ei saa muuta kuin X-merkkisillä välineillä - ja nimenomaan niillä uusimmilla. Usein kuvan sommittelu tuntuu jäävän tekniikan taakse sivuseikaksi. Kuvan jälkikäsittely on toinen asia, josta on luontokuvaajien keskuudessa kapea käsitys. Hyvän kuvan voi muka tehdä vain "valohuone"-ohjelman versiolla x. Taitaa unohtua se, miten saataisiin teknisesti hyvä peruskuva jo kameratasolla. Monet luontokuvat ovat käsittelystä huolimatta "taidetta", jos ne ovat saaneet katsojalle jonkun tunnereaktion. Hyvänolon, inhon, hämmästyksen jne. Hyvä taide tekee siis vaikutuksen katsojaan, ja sitä katsoo uudestaan. Eräs Suomen luontokuvakisan voittanut tuttuni sanoi: "jos kuvaa jaksaa katsoa pitkään näytön taustakuvana, niin se on hyvä". Toki tuo ilmaus on perin subjektiivinen, jolloin samaa kuvaa pitäisi testata useilla katsojilla. Juuri tästä syystä pidämme täällä kuvailtoja säännöllisesti ja "testaamme" kuviamme useammilla katsojilla. (Lakeuden Luontokuvaajat)
Vs: Ovatko luontovalokuvat taidetta? Nyt ei lainausmerkkien ansiosta ymmärrä, mitä haluat sanoa: ovatko luontokuvat taidetta, jos ne tuottavat tunnereaktion? Onko tunnereaktion aikaansaaminen taiteen riittävä tunnusmerkki (siis mikä tahansa on taidetta, jos se tuottaa tunnereaktion) tai peräti välttämätön sellainen (mikään ei ole taidetta, ellei se aiheuta tunnereaktiota)? Mikään näistä ei tunnu mielekkäältä. Traditionaalisestihan luontokuvan ja kokemuksen suhteeksi on ajateltu, että mitä parempi luontokuva on, sitä puhtaammin se kuvaa luonnon juuri sellaisena kuin luonto on, jolloin kuva lakkaa olemasta kokemuksen välissä ja haltioituminen syntyy luonnosta luontona, ei tulkintana. Silloin ollaan niin kaukana taiteesta kuin on mahdollista.
Vs: Ovatko luontovalokuvat taidetta? Tästä aiheesta (mikä on taidetta) on keskustetu maailman sivu, eikä siihen mitään oikeaa vastausta ole. Oma käsitykseni on, että mitä enemmän valokuva sisältää kuvaajan luovaa toteutusta, sitä enemmän se on taidetta. Riistakameran otos ei mielestäni ole taidetta, vaikka on luontokuva.
Vs: Ovatko luontovalokuvat taidetta? "Taidetta" viittaa sekä alkuperäisen kysymyksen sanaan taidetta että siihen ettei luontokuvaaja välttämättä kuvatessaan tiedosta kuvaavansa taidetta. Käsite taide vaatii myös udeamman katsojan käsityksen / arvostuksen kuvasta. Riittikö vastaus nimim. mvuorelle?
Vs: Ovatko luontovalokuvat taidetta? Tuosta tekniikkakeskeisyydestä täysin samaa mieltä. Se on nykyään arkipäivää liki kaikissa harrastuksissa. Monissa jopa se pääasia. Mutta siitä olen hieman eri mieltä, että taiteen tulisi olla vain kaunista ja miellyttävää. Kyllä taiteen epämääräisen määritelmän alle sopii myös varsin epämiellyttäviä aiheita ja kuvia. Rajanveto dokumentaation, journalismin ja taidevalokuvien välillä on myös kovin hämärä. Siksi koko kysymyksenasettelu on aika outo. Miksi pitää määritellä jokin taiteeksi tai ei-taiteeksi?
Vs: Ovatko luontovalokuvat taidetta? Jäin miettimään omaa suhdettani luontokuviin, mitä pidän hyvänä, mikä jää mieleen, mikä on mitään sanomatonta. Hyvän luontokuvan pitää olla lähtökohtaisesti teknisesti hyvä. Esimerkiksi linnun on oltava terävä tai siipien liikkeen on tuotava kuvaan dynamiikkaa. Yleensä mieleenpainuvassa kuvassa lintu on "jäätynyt" asentoon, jossa sitä ei normaalisti tarkkailemalla näe. Poikkeuksiakin on, susia pakoon ryntäävä karhu voi olla mieleenpainuva ja hyvä luontokuva teknisistä puutteistaan huolimatta. Hyvässä luontokuvassa pitää mahdollisesti olla jollain tavalla sellainen näkökulma luontoon, jota ei normaalisti luontoa katsellessa tule havainneeksi, tämä on tuon edellisen esimerkin luontokuva. Hyvä luontokuva voi myös olla hienosti tallennettu maisema, auringonlasku etc. Tällöin kuvaajan on kyettävä tallentamaan kokemansa tunnelma kuvaan, tässä ei tekniikka auta vaan on osattava itse. Kuva luonnosta, luontokuva, ei tee kuvasta taidetta muttei myöskään pois sulje sitä, etteikö luontokuva voisi olla taidettakin. Eli mielestäni on väärin kysyä "onko luontokuva taidetta", se voi olla taidetta aivan yhtä hyvin kuin mikä muu kuva tahansa.
Vs: Ovatko luontovalokuvat taidetta? Tällaisen "Onko X taidetta?" ainoa seuraus on se, että näkyviin tulee epälukuinen määrä olennaisesti perustetelemattomia mielipiteitä siitä, mitä taide on. Lisäksi voidaan päätyä henkilökohtaisiin solvauksiin, mutta muuta tuskin tapahtuu. "Siksi koko kysymyksenasettelu on aika outo. Miksi pitää määritellä jokin taiteeksi tai ei-taiteeksi?" No, ensiksikin teos tai toiminta joka määritetään taiteeksi on hienompaa ja arvokkaampaa. Se tekijä on myös hienompi ja arvokkaampi. Tärkeämpää on, että sellaista tekoa tai teosta me tavalliset sukankuluttajat olemme kykenemättömiä arvoimaan (koska se on taidetta). Isossa maailmassa melkein oletusarvoisesti (vähän liioitellen) kaikki laakafilmille tallennetut kuvat kuuluvat kategoriaaan "fine art" (ei siis mitä tahansa taidetta) ainakin jos jenkkejä on uskominen. Asiaan kuulumaton ja provokatiivinen muistelus: Kesällä istuin kaupungilla patiolla (täällä Oulussa ravintolaterasseja kutsutaan niin) olutta juomassa. Parinkymmenen metrin päähän ilmestyi äkkiä porukka esittämään modernia tanssia. Tanssinsa keski aika pitkään ja käytännössä tukki koko kävelykadun; muut ihmiset joutuivat hivuttautumaan seinävieriä pitkin. Tanssijoiden äänentoisto oli aika lujalla, joten normaali keskustelu muuttui oikeastaan mahdottomaksi. Eikä se tanssikaan minun silmiini mitenkään miellyttävää katsottavaa ollut; siirsin tuolini toiselle puolelle pöytää. Ajattelin mennä tanssijoilta kysymään millä oikeudella he ryöstävät julkisen kaupunkitilan meiltä muilta, en kuitenkaan sitten mennyt, sehän oli taidetta. Kai sitten olen kulttuurivihamielinen juntti,
Vs: Ovatko luontovalokuvat taidetta? Kuusamon luontokuvapäivillä (noin kuukausi sitten) oli parikin esitystä aihetta sivuten. Sanaa taide vältettiin käyttämästä, mutta terminä oli "luova luontokuvaus". Mielenkiintoisia juttuja. - Ainakin niissä esityksissä oli irtaannuttu aika kauas edellä esitetystä vaatimuksesta "luontokuvan pitää olla terävä".... Värien ja sävyjen rytmiä ehkä enemmänkin, eläimen tai linnun hahmo tunnistettavana. Vaikkapa (esim.) joutsenten iltalento pitkällä valotusajalla pannaten tuottaa kuvia, jotka ovat miellyttäviä katsella, vaikka "linnun terävyydestä" ei ole tietoakaan. Saattaa olla jopa sitä taidetta, kenpä tietää.
Vs: Ovatko luontovalokuvat taidetta? Olen kriitikkona usein miettinyt (jo kirjoitustyöni vuoksi) pitkään ja mihinkään lopulliseen tulokseen pääsemättä, millaista on hyvä taide ja mitä kutsua taiteeksi. Asia on sukua sille, johon Keegan tuossa yllä viittasi, eli ketä voidaan kutsua taiteilijaksi - kenen tekeminen ansaitsee "taiteilijuuden" statuksen. Kuten Keegan sarkastisesti toteaa, taiteilija on muita "parempi ja arvokkaampi". Tällainen myytti on taiteilijoihin usein haluttu liittää. Minusta Keeganin viittaus siihen, etteivät "tavalliset sukankuluttajat" osaisi arvioida taidetta, on vanhahtava. Oman kokemukseni mukaan taiteilijat ovat systemaattisesti pyrkineet riisumaan tuota myyttiä taiteesta jo pitkään. Minun tuntemani ja tietämäni taiteilijat painottavat sitä, ettei taidetta tarvitse "ymmärtää" nauttiakseen siitä. Taidehan itse asiassa aina tarvitsee vastaanottajan; jonkun tulkitsemaan teosta. Tulkinta taas voi olla tiedostava tai tätä pinnallisempi esimerkiksi vastaanottajan iästä ja elämänkokemuksesta riippuen. Huono tai hyvä se ei kuitenkaan ole. Olen itse musiikin ammattilainen. Minusta suurin osa musiikista on jonkinlaista taidetta. Taiteesta rajaan pois selkeän harjoittelun: jos tavoitteena on oppia pianonsoiton tekniikkaa ja nuotinlukua ja näitä treenataan soittamalla Bachin inventiota mekaanisesti läpi, se ei ole taidetta. Se on työtä, opiskelua. Sen sijaan kun sama oppilas esittää saman teoksen yleisölle harjoiteltuaan sen ja mietittyään, miten sen tulkitsee, silloin lähestytään taiteen elementtejä. Varsinainen taiteilijuus vaatii pitkälle vietyä omistautumista asialle ja perustaitojen hallitsemista. Taidetta syntyy pääsääntöisesti vasta sitten, kun tekniikka ja rutiini ovat riittävän hyviä siihen, että taiteilija pystyy keskittymään tulkintaan. Tai vaihtoehtoisesti, kun vaikka asialle omistautunut henkilö kokoaa jälkikäteen kokonaisuuden jonkun toisen tekemisistä, olipa kyse sitten kansanlauluista, valokuvista tai runoista. Samantyyppinen asetelma voisi määrittää karkeasti, onko valokuva taidetta. Yllä pohdittiin dokumentin, reportaasin ja taidekuvan eroja. Näillä kaikilla on erilaiset funktiot, mutta toisaalta kaikista voidaan johtaa taidetta. Jos lehtikuvaaja pyrkii kertomaan kuvallaan tilanteesta tai ilmiöstä, kuvan ensisijainen tarkoitus lienee informaation jakaminen, mielipiteen esittäminen tai molemmat. Jos taas kuvaaja kuvaa kaupunkimiljöön muutosta, kuva on luultavasti lähtökohtaisesti dokumentaarinen. Kuitenkin molempien kuvaustyylien kuvista voidaan tehdä näyttely, johon valitaan kuvat jonkin teeman tai ajatuksen mukaan. Silloin kyse on minusta ilman muuta taiteesta. Ihailemani valokuvataiteilija Mikko Savolainen on mielestäni ennen kaikkea dokumentaarisen kuvan mestari. Savolaisen kuvat ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka kuva voi olla yhtä aikaa dokumentti, kannanotto ja taidevalokuva. Tällaisen kuvan täytyy olla sekä teknisesti että sisällölisesti ensiluokkainen. Aika usein taiteesta keskusteltaessa kuulee väitteen, ettei taidetta saisi määritellä. Ei pitäisi sanoa, onko X taidetta. Ilman muuta taidetta saa ja pitääkin määritellä. Yhtä lailla on tärkeää pohtia, milloin jostakusta voi käyttää nimitystä taiteilija. Tämä on tärkeää siksi, että me taiteen harrastajat ja kuluttajat voisimme nauttia hyvästä taiteesta. Taiteilijuus on identiteettikysymys. Ihminen ei synny taiteilijaksi vaan jossain vaiheessa joko päättää olla sitä tai huomaa tulleensa sellaiseksi. Usein tuohon tärkeään vaiheeseen kulminoituu se, että henkilö uskaltaa heittäytyä täysipäiväisesti taiteen tekijäksi. Jos edellä mainitsemani joensuulainen valokuvataiteilija ei olisi aikanaan luopunut rikostutkijan työstään ja ryhtynyt kokopäiväiseksi valokuvaajaksi, voi olla, että hän olisi tehnyt komean uran Helsingin poliisissa. Silloin hän tuskin kuitenkaan olisi voinut julkaista lukuisia hienoja valokuvateoksia. Haluan lopuksi vastata Keeganille hänen esittämiinsä tärkeään kysymykseen ja sarkastiseen arvioon itsestään "kulttuurivihamielisenä junttina". "Miksi pitää määritellä jokin taiteeksi tai ei-taiteeksi?": Siksi, että taide syntyy vastavuoroisuudesta. Taiteen luominen tarvitsee pyrkimyksen luoda jotain vastaanottajan tunteita herättäävää. Taiteilija haluaa sanoa tekemisillään jotain, olipa sitten taiteen toteutusmuoto kuvataide, runous, musiikki, teatteritaide tai tanssi. Keskeistä ei ole se, näkeekö joku satunnainen vastaanottaja kuvan taideteoksena, vaan se, onko kuvan tekijä luonut sen ajatuksenaan ikuistaa jotain - tunnetilan, luonnonmaiseman, humoristisen oivalluksen. Se, että joku on halunnut teoksellaan saada vastapuolen ajattelemaan abstraktion kautta. Se määrittää kuvan taiteeksi. Taide ei synny siitä, että kuva on teknisesti taidokas vaan siinä hetkessä, kun kuvan katsoja hoksaa sanattoman vierstin, jonka kuvaaja on sisällyttänyt teokseensa. Kuka sitten on taiteilija? Minusta henkilö, joka mieltää itsensä taiteilijaksi ja tämän vuoksi pyrkii systemaattisesti kehittämään itseään siinä taiteen muodossa, jota toteuttaa. Esimerkiksi minä en ole vaokuvataiteilija. Olen valokuvauksen harrastaja. Vaikka olen sekä oman että muiden (myös ammattilaisten) esittämien arvioiden mukaan onnistunut joissakin kuvissani jopa loistavasti, en missään tapauksessa ole riittävän taitava kuvaaja kutsuakseni itseäni taiteilijaksi. Minut erottaa ammattilaisesta ja taiteilijasta mm. johdonmukaisuuden puute - se, ettei minulla ole kokonaiskäsitystä siitä, mitä haluan kuvata ja millä tyylillä. Puhumattakaan siitä, että tekniikkani ja rutiinini on vaatimaton. Minun kuvaajanstatustani kiinnostavampaa olisi se, että oletko Sinä, Keegan, valokuvataiteilija? Vai oletko valokuvaaja? Vai oletko valokuvauksen aktiivinen harrastaja? (Olen katsonut kuviasi täällä Laukussa, mutten tiedä, onko Sinulla jokin toinen päivätyö, vai teetkö aivan valokuvaajan hommia.) Sitä en usko, että olisit kurlttuurivihamielinen juntti! Sellainen ei kävisi keskustelua näistä asioista millään foorumilla.
Vs: Ovatko luontovalokuvat taidetta? Hei Tuo etteivät tavalliset sukankuluttajat pystyisi arvioimaan taidetta oli tarkoitettu ironiseksi kommentiksi, itse en tietenkään ole sitä, vaan enemmänkin päinvastaista mieltä. Olisi minun pitänyt ironia ilmaista selvemmin, anteeksi Pikemminkin niin, että teos johon ei jää _kokijalle_ mitään "epäselvää", on ehkä vähän heikko. Vaikka nyt itse sorrun tähän, niin ajattelen taiteeseen liittyvän olennaisesti sen, että teos ei kokijan mielessä täysin redusoidu yhtään mihinkään; teoksesta jää vaikuttamaan jokin tai jotakin mitä on vaikea määritellä, mikä jää vaikuttavaksi mutta pohjimmiltaan selittämättömäksi. Tuohon liittyen en millään muotoa pidä itseäni taitelijana enkä kuviani (jotka enimmäkseeen sijaistevat flickrissä) taiteena. Ne ovat ihan vain valokuvia ja itse olen se joka niitä tekee. Ei sen kummallisempaa.
Vs: Ovatko luontovalokuvat taidetta? Pari huomiota jala78 erinomaiseen kirjoitukseen. Taide ja sen määritys on aina kuulunut asiantuntijoille. Siis taiteilijoille, taidekriitikoille, galleristeille ja museoihmisille, uskaltaisinkohan listaan vielä lisätä taidekorkeakoulujen professorit. Teoksen määrittely taiteeksi tapahtuu näiden asiantuntijoiden toimesta ja sen jälkeen tavallinen tallaaja saa päättää oman suhtautumisensa ko. asiaan. Siis minun mielestäni. Asia on muutaman kerran selkeytynyt itselleni yrittäessäni maallikkona keskustella joidenkin näiden mainitsemieni alan tuntijoiden kanssa. En suinkaan puhu mistään katkeruudesta, olen vaan huomannut, että taide käsitteenä vaatii enemmän ymmärrystä kuin mitä tavalliselta tallaajalta löytyy. Kenestä sitten tulee taiteilija. Taiteilijaksi minun mielestäni synnytään. Se ei suinkaan pois-sulje sitä, etteikö luova henkilö voisi toimia poliisina, sotilaana, virkamiehenä tai maanviljelijänä etc. Puhutaanhan usein taiteilijasuvuista. Silloin kait tarkoitetaan geeniperinteistä informaatiota siirtyneen seuraavalle sukupolvelle. Oli sitten kysymys esiintyvistä taiteilijoista tai musiikin, kuvanveiston, kuvaamataiteen ja etc. suvuista. Tarkoitan sitä, että ihminen syntymälahjana saa luovuutta tai sitten ei. Mikäli ei sitä luovuutta löydy, ei myöskään taiteilijaksi kehity. Varsinainen kysymys oli luontokuvista. Eihän ne kategoorisesti mitään taidetta ole. Varmasti niistä kuvista voi löytää taiteeksikin luokiteltavia, mutta usein minua häiritsee yritykset romantisoida luontoa. No, siinähän on tietysti tarkoitus viihdyttää ihmisiä. Tässä alempana tänä syksynä ottamani luontokuva, jolla ei taida olla viihdyttävää vaikutusta. Se on kuitenkin kuvattu suomalaisessa metsässä useiden kilometrien päässä lähimmästä ihmisasutuksesta. Tässä näitä hajanaisia ajatuksia, eikä niitä ole suinkaan tarkoitettu minkäänlaisen väittelyn pohjaksi. Kunhan nyt ajankuluksi kirjoitin.
Vs: Ovatko luontovalokuvat taidetta? Seppo laittoi kuvan. Onko tässä ihmisen kaivama oja jota luonto on muokannut vai onko oja tullut luonnon muokkaamana? Tästä kuvasta sitä ei pysty päättelemään. Kuva on ajatuksia herättävä luontokuva. Silloin se toimii. Luontokuva voi olla myös taidetta. Kaikki luontokuvakisaan osallistuneet kuvat ei ole taidetta eikä myös kaikki palkitutkaan kuvat. Taiteen määrittelemisestä en osaa sanoa mitään. Enkä siitä kuka on taiteilija tai kuka sen määrittelee. Asia ei siinäänsä edes kiinosta minua. Näen paljon tehtyä taidetta niin ammattliaisilta kuten harrastajilta. Oma subjektiivinen näkemykseni on vain rajoittamassa sitä että en kaikkea mitä taiteeksi nimitetään, koe taiteeksi.
Vs: Ovatko luontovalokuvat taidetta? Reinon luontokuvakoulu: Reinon luontokuvakoulu « TitiVITUNtyy.com