Keskustelin eilen erään useasti palkitun ammattikuvaajan kanssa. Hän kertoi, että on kuvannut viimeksi filmikameralla työkuvia noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Miksi näin? Hän kertoi yhdeksi syyksi sen, että digillä saa kuvat nopeammin asiakkaalle ja sen, että filmikuvien laatu on kuulemma laskenut huomattavasti. Voivatko nämä väitteet pitää paikkaansa? Edit: Korjattu kirjoitusvirhe.
Yksi selkeä ongelma filmin käytössä on ainakin se, että lehdillä ei enää ole aktiivikäytödssä kalustoa, millä filmiä/diaa saadaa siirretyksi taittoon.
No mitään muutahan se ei oikeastaan vaadi, kuin että digin laatu on tarkoitukseen _riittävän_ hyvä. Sen jälkeen filmi automaattisesti häviää, koska digin muut edut ovat ilmeiset ja lopulta muovaavat asiakkaiden odotukset ja workflown sellaiseksi, että filmi ei lopulta edes tarkoitukseen sovellu. Mikä sitten on riittävän hyvä, on hivenen tapauskohtainen juttu. Lehtikuvauksessa riittävän hyvä taso on jo saavutettu kauan sitten. Kaupallisessa muotokuva, hääkuvaus tms. genressä digin laadun katsotaan riittävän varmaan jo ainakin 95 prosenttia tapauksista. Jäljelläkin olevat laatua ylläpitävät tahot joutuvat raottamaan ovea digille (eli useimmissa tapauksissa pudottamaan laatustandardiaan jonkinlaisella marginaalilla), kuten käy ilmi esim. täältä: http://www.arizonahighways.com/page.cfm?name=Photo_Talk1105#
Onko tuo filmejä kehittävien firmojen laatutaso laskenut? Esim. Colorkolmio yms. Itse olen saanut ainakin huippulaatua JP Fotoprocess Oy:sta. Nykyäänhän lähes kaikilla "filmilabbiksilla" on digikoneet. Analogikoneet ovat hävinneet lähes tyystin.
Ensimmäisen väitteen suhteen olet luultavasti viimeinen ihminen, joka on saanut sen tietoonsa. Monille se on ollut tärkeä argumentti jo kymmenen vuotta.
Olen lukenut tästä ensimmäisestä väitteestä internetin sfnet.harrastus.valokuvaus uutisryhmästä jo vuosia sitten, mutta en ollut kuullut tästä keltään ammattivalokuvaajalta suoraan kasvotusten. Syynä lienee ollut sekin, että asiasta ei ole ollut koskaan puhetta.
ei niitä ammattivalokuvaajia nyt jumalina kannata pitää. esim. minusta tulee ammattivalokuvaaja heti kun pistän toiminimen tai oy:n pystyyn, eikä siinä prosessissa kokemus tai tietämys valokuvaamisesta tai siihen liittyvästä kasva pätkääkään.
Vielä pari viikkoa sitten kävin itse potretissa paikallisessa valokuvaamossa. Oikein värinegalle ottivat kuvat.
Lienee nuo paikalliset kuvaamot niitä viimeisiä 'synninpesiä', jotka edelleen kaikesta digin hienoudesta riippumatta kuvailevat keskikoon filmikalustolla muotokuvansa. Hyi olkoon !
Kaikkea sitä näkee. Viime syksynä eräs turkulainen vanhahko naispuolinen häävalokuvaaja paukutti menemään Canonin kinofilkkarungolla, ja assarina ollut typykkä varmisteli taustalla kaikessa hiljaisuudessa Nikonin D70:llä. Sulkimen kolahduksen jälkeen, filkkavehkeiden filminsiirtoäänikin aiheuttaa "ikävää" melua vaikkapa kirkossa... eihän se nyt kovin äänekästä tai pitkäkestoista, mutta kyllä seiihen surahdukseen huomiota kiinnittää. Kyllä noita filkkavehkeitä vielä käytössä on, mutta taitaapi ammattipiireissä olla aika kuolevaa kansanperinnettä. Minä en ainakaan jaksa keksiä mitään etua kinofilmin puolesta hääkuvauksessa.
Tää on niin tätä. Digin sokaisemat sällit selittää että saahan sitä digilläkin mustavalkosia. Ei hyvää päivää ,)
Mutta.... Mä uskon että vielä on kysyntää noille käsityön mestarituotteillekin. Traditionaalisuus ja laatu, mikä MV-printistä saadaan on se mikä voi vielä myydäkkin. Taito tuollakin alalla on hupenemassa ja varsinkin tekijämiehet. Pikkuteemusta tulee vielä vuoden mr.MV 5:n vuoden päästä Kamerapikselin vuosittaisessa kuvaajakilpailussa =)
Kiva rae? Kohinattomuus? Paristoriippumattomuus? Kapeampi syväterävyys (paitsi kunnon kokosella kennolla)? Mittaetsinkameramahdollisuus (pl se hitusen kökkö epsoni)? Kivempi, ei-teknofiilis (okei, henkimaailman juttuja?