Tarkoitin juuri "Jiipeetä". Filmikehitys on loistavaa, valitettavasti ainakin viime syksynä "kymppikuvakone" eli analoginen 9x13cm oli telakalla. Mutta alihankkijat on niin tiukassa kontrollissa, että ihan hyvää tuli. Liekö kehityksellä ollut oma osuutensa, koska näitä munkin näppäilyitä on aika moni ihaillut. Yleensä Realaa. Kuvaa kokeeksi pari kolme värinegaa ja vie eri paikkoihin. Vaikka Fredalle, Asematunneliin ja JP:lle. Huomaat ite. Mustavalkoiset kannattaa aina kehittää itse. Ainakin mun mielestä.
Annan oman ääneni Kodakin Porta 160 NC:lle. Kopioista/skannauksista huomaa kuinka vaaleiden sävyjen erottelu on toista luokkaa kuin ns. amatöörifilmeillä. Terävyyttä on herkkyyteen nähden ( ISO 160) erinomaisesti Kts. Zeissin sivut). Se, joka tykkää värikylläisestä tavarasta, kannattaa valita saman filmin VC -versio.
Täytyy myöntää, että itse en ole koskaan polttanut ruutuakaan diaa, joten siitä en ossaa sanoa mitään ja nyt on kamerassa eka mv-filkka sitten varmaan 90-luvun alun, joten niistäkään oikeen osaa sanoa, mutta värinegaa onkin sitten tullut senkin edestä käytettyä. Tietenkin aina mielipidekysymyksiä, mutta nehän on ainoita joista voi kiistellä. Fujia voin suositella siltä saralta lämpimästi. Ovat tasalaatuisia, että kun löydät sen oman labran jonka jälkeen olet tyytyväinen, niin tiedät aina mitä saat. Superialla jälki on vielä 800 varsin siistiä moneen muuhun nähden. Tietty tottumuskysymyksiä, mut eipä juuri muiden kuin Fujim filmejä itse tule käytettyä.
aika herkkä alivalotukselle. mielestäni tuo vivid color buustaus ei oikein ole onnitunut tuottaen vain likaisempia sävyjä. rae on jotenkin perseestä. taitaa olla vaan studiovaloille tarkotettu ja siellä voisi riittää tuo 160 vc jolla silläkin ovat keikkani olleet vähän pettymyksiä. NCstä tykkään kuitenkin (vaikka sekin on valotuksesta tarkka). Kysehän voi olla vaan siitä että olen huono kuvaamaan tai ammattikuva on taas ryssinyt aina portravc:n printit (toki oon sitä skannaillukin). makuasioitahan nämä taitaa olla. epäraikas.
Mulla on todella huonot kokemukset VC:stä ja NC puolestaan ihan huippufilmi, 160:nä käytettynä. VC jyrkkää kuin mikä, ja käyttämäni ammattilabbis ei saanut kunnon vedoksia aikaan, ja parhaissa ihon-värikuvissa harmaa tausta kippasi ikävästi siniseen. Ulkokuvissa ei saa mustaa ja valkoista vaatekappaletta oikein valotettua samaan kuvaan, ja ihonväri ihan kaameeta. Varmaankin labbiksen systeemit vaikuttaa paljonkin lopputulokseen.Jätin kokeilut lyhyeen, ja myin VC:t tutulle kotikehittäjälle.... Itse käytän (jos käytän) yleensä Fujin filmeja, NPS 160 ja PRESS 800 pääasiassa. NPS on näköjään nyt Pro 160S:ää. Yli vuosi on vierähtänyt kylläkin kun filmille oon kuvannut, mutta ei kait ne asiat oo vielä miksikään muuttuneet....
HP5+ ja FP4+ ovat perinteisesti olleet meidän suvunmiesten käytössä. HP5+ on Tri-Xää Ison Britanian keskiharmaissa päivissä kuvattuna ,) FP4+ on hyvä muotokuva filkka ja sillä on parhaat vauvaportraitit irronneet. Delta100 ja 400 on sitä uutta T-/Deltaraeteknologiaa mutta filkat ei ole lineaarisia mustumakäyrältään kuten ihan kelvotomat Kodakin Tmaxit. Oon paljon Deltallakin kuvannut, sitä kun saa Hertellistä halvalla, niitä kympillä kolme paketteja, tosi pieni rae, Tosin Across Fujilta kannnattaa valita jos rakeen pienuus ratkaisee. Delta 3200 juuri kuvailin viitisen rullaa ja Rodinalilla kehittelin ja onnistuin hieman paremmin kuin edellisellä fiaskokerralla (Xtol), mutta nämä rullat jäänee taas viimeisiksi piitkäksi aikaa, sen verran oli paskaa tavara.
Kannattaa ottaa selvää mitä filmejä on saatavilla metritavarana. Itse latasin aina mustavalkoiset (t-max ja legendaarinen tri-x sekä ilfordin HP5 nelisatasia ja hitaammat plus-x ja panatomic-x) kolmenkymmenen metrin rullasta - onnistuu ihan käsituntumalta pimiössä suoraan kelasta ilman mitään valotpäällälatauslaitteita pienellä harjoittelulla. Kun käyttää pitkän aikaa samaa filmiä, oppii valottamaan ja kehittämään sitä tarpeen mukaan. Joku tässä ketjussa haukkui T-maxia - en kyllä ymmärrä miksi, mutta epäilen että on kehittänyt sitä jollain rodinaalilla vaikka se tarvitsee nimenomaan oman kehitteensä. Nyt en ole ihan varma muistanko oikein, mutta sellainen mielikuva mulla kyllä on, että olen joskus ostanut myös keinovalodiaa metritavarana - tuolloin oli projektina kuvata mikroskoopilla erilaisia hematologisia tiloja esim. leukemioita, anemioita yms. ja eri (osto)kehitysten välillä tuppasi aina filmin perussävy vaihtelemaan. Joten filmi samaa erää ja dikehitys omin käsin (ei ollut mitenkään erikoisen konstikas juttu) ja ongelma poistui.