Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Jarihan puhui yleisellä tasolla, että kaikille digi ei tarkoita silmitöntä räiskimistä laukaisin pohjassa vaan, että myös digillä kuvatessa on sallittua käyttää aivojaan
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. On paljon ainutkertaisia tapahtumia, hetkiä, missä roiskiminen ei ole tie onneen edes digillä. Kuva pitää suunnitella, jotta tilaisuus ei mene hutiin. Aivan samanlaista näiltä osin on ovat sekä digi- että filmikuvaus. Osan haarukointia vastaavista tempuista voi tehdä myös filmille kuvatun materiaalin jälkikäsittelyssä. Roiskisen apuneuvo, moottori on ollut saatavissa filmikameroihinkin jo aikapäivät. Filmikuvaus on mielekästä, jos sen kokee mielekkääksi. Kehäpäätelmä, kenties. Ajetaan sitä museoautoillakin ja veneillään puuveneillä.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Kiitos kaikille vastauksista! Eiköhän tämä järkäle vielä talossa pysy Tässä tämä viime yönä tunkkaamani kuva: http://www.kameralaukku.com/portal/inde ... 660.0.html"]http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,96660.0.html
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. En peru mielipidettäni, vaikka miten kertoisit uusia näkökulmia asiaan )
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Dialle kuvattaessa jälkikäsittely voidaan unohtaa, jos tarkoitus ei ole skannata vaan katsella kankaalta, ja pääsääntöinen tapa harrastaa on kuuvaa & kehitytä. Siirryttyäni digistä filmiin haarukoin aluksi ja pahimmillani otin rullallisen kuvia samasta kohteesta. Eihän siinä ollut mitään järkeä. Nykyään otan yhden kuvan keskittyen kuvaustilanteeseen tosissani. Jos epäonnistuu, sitten epäonnistuu. Yleensä lopputulos tyydyttää. Potrettien ottajat joutuvat tietenkin räiskimään enemmän. Digiaikoina yhdestä kohteesta saattoi olla sata kuvaa. Sitten istuttiin tietokoneella päivä ennen kuin lopputulos oli valmis. Minua se alkoi nyppiä. En kokenut sitä valokuvaukseksi. Nykyajan musiikin kuuntelu on sitä, että istutaan bussissa ja kännykässä on ääretön määrä musiikkia. Kun biisiä on kuunneltu 14 sekuntia, vaihdetaan seuraavaan. Miksi lp-levyjä on kiva kuunnella? Edetään hitaampaa ja nautitaan koko annista! Ja valkokankaalta on mahtavaa katsella! Makuasioista on kuitenkin turha kiistellä. Olin mäkin aiemmin 100-prosenttien digifani. Sitten käänsin takkini.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Kallistellaan objektiivia laudan sijasta, niin pääsee halvemmalla Ei ne TS-objektiivit nyt ihan mahdottomia maksa. + itse ainakin vielä etsimestä näen aika hyvin mitä saan, se kun on aika sama kuin kennolle tulee. Toisekseen halutessaan voi käyttää takapaneelin ruutua, josta katselee mitä tulee, ainakin minun kamerassa sekin on aika käyttökelpoinen pikselimäärältään ja kooltaan, vaikka häviääkin komeasti lankkukameran tähyslasille. ps. Markku, haarukointia monian muuttujien takia vaikeissa kuvaustilanteissa on aina tehty filmilläkin, mutta saathan saivarella ihan kuinka haluat, ei se minulta ole pois.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Joo, niin on, mutta ei niinkään negalla kuin dialla, joten jos hommat on ns hoidossa, tiedetään kehitysprosessit ja valotukset määrätyllä filkalla, niin eipä siinä mitään haarukointia ole tarvinnut, dialle taas haarukointi oli tilanteesta riippuen melko pakko, koska jopa kehitysprosessi oli monesti epätasainen, no ehkä Kodachromea lukuunottamatta.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Noin 35 vuotta ammatikseni kuvanneena uskallan olla eri mieltä ja tarpeen mukaan pystyn mielipiteeni perustelemaan. Kapa
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Itelle ehkä hienointa filmikuvauksessa on vanhojen kameroiden tuntuma. Lähes taskurahoilla saa jo sellaisen filmikameran jossa on iso, kirkas etsin ja mekaaniset namiskat. Sellaisen kamera joka tuntuu kädessä luotettavalta peliltä eikä ole mitään ylimääräistä häiritsemässä. Nyt on viimeaikoina tullut kaikenmaailman retrokameroita jotka on kyllä aika siistejäkin osa, mutta ei oo mitään digikameraa joka vastais tuntumalta vaikka jotain olympus om sarjalaista tai pentaxin pienempiä järkkäreitä. Ja toinen tärkeä puoli on toki sitten kun joskus silloin tällöin pääsee pimiöön vedostamaan. Voi pojat se on kanssa hienoa. Tehdä käsityönä omista kuvista vedokset, joista jokainen on yksittäiskappale. Pimiössä on vaan taikaa. Semmosta nykyajan alkemiaa kun muuttuu tyhjät valkoiset paperit silmien edessä valokuviksi. Parasta filmikuvauksessa on just se käsinkosketeltavuus. Kuvaan toki digillä myös paljon, mutta ei se vaan lopulta ole yhtä tyydyttävää.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Miksi värit pitäisi saada samanlaisiksi kuin digillä kuvatessa? Harrastevalokuvaus on vapauden aluetta. Laita aivan sellaiset värit kuin itse haluat Oma skanneri voisi olla hyvä vaihtoehto. Ehkei kuitenkaan mitään parinsadan laitetta. Aika paljon keskikokoa skannataan Epsonin V700 / V750 skannereilla. Itselläni on V700 ja sillä jälki on kelvollista, muttei se selvästikään ota rullafilmistä irti läheskään kaikkea. V700 näyttää Verkkokaupassa maksavan nykyään 600 euroa. Jos haluat selkeästi parempaa jälkeä, on sitten ostettava Braunin MF-120 mikä maksaa noin 1500 euroa. Alan säästää siihen jahka lakkaan köyhtymästä RB67:lla voi vallan hyvin kuvata käsivaralta. Salaisuus on hyvässä hihnassa ja kuiluetsimessä. Laukaistessa kameraa painetaan hihnan varassa hieman alaspäin ja samalla tuetaan vatsaan. Kamera pysyy varsin stabiilina, itse olen saanut aivan tärähtämättömiä kuvia ainakin ajalla 1/4 (en muista olenko 1/2 kuvannut käsivaralta, sekunnista menee kyllä jo jalustalle). Tuolla on muutamia kuvia. https://www.flickr.com/photos/54100950@N02/sets/72157627512028029/ Kaksi euroa ruutua kohti on aika paljon, tilaa filmiä netistä, kyllä filmi säilyy pakkasessa pitkään (vuosia) viimeisen käyttöpäivän jälkeenkin. Itse käytän fotoimpexiä. Fotoimpex Berlin - Alles für die analoge Fotografie Ruutujen vähäisyyteen tuo vähän lievitystä kun pidät valmiina toisen, valmiiksi ladatun perän. Vaihtoon ei montaa sekuntia mene. "helkkarin mukava kuvata" Aivan totta.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. "Mietin että pitäiskö mun nyt yrittää pyörittää tämä filmikuva sävymaailmaltaan samanlaiseksi kuin mitä nuo digikuvat. Vääntelin hetken fotarin namiskoja ja sain kuvan näyttämään väreiltään about identtiseltä digille kuvaamani kuvan kanssa. Ok, hyvä." Juu, en mäkään tajunnut tuon ideaa ollenkaan! Ensinnäkään, mä en todellakaan halua filmikuvista kliinisiä digikuvia. Ja kuten myös olen aiemmin sanonut, jos valokuvausta ajattelee taidemielessä, ei kliininen, virheetön digikuva tule kysymykseen. Se on mun mielipide ja jos joku on eri mieltä, on hän väärässä On esim. todella hienoa katsella vanhoja elokuvia, kun niissä on kunnon film look. Silmä nauttii! Luontodokkarit ovat asia erikseen. Jos kuvataan muurahaisia, on hyvä, että kuva on mahdollisimman virheetön.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Voi toki ajatella, että kun filmillä saa (väitetään) dynaamisempaa jälkeä, niin kun värit on saatu digivärimaailmaan, on lopputulos post tai pro(fessional) digiä. Ja jos kokee digivärimaailman luonnollisemmaksi, niin hyvää harjoitustahan se on viritellä värejä yleisemmin totuttuun värimaailmaan. Ja ehkä jossain vaiheessa mennä sitten kuvan vaatiman värimaailman mukaan kun "silmä" ja taidot kehittyy.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Toi sun slogan "Taide ei ole peili, joka kuvastaa maailmaa vaan vasara, jolla sitä muokataan" pyörii jokseenkin asian ytimessä puhuttaessa filmistä ja digistä samassa virkkeessä...
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Kiitos vastauksista! Tuosta kun luki vielä vähän eteenpäin niin huomaa etten ollut itsekään tuohon tyytyväinen Huomasin vaan, että näin voi tehdä melko pienellä vaivalla. Päädyin lopulta siihen, että klikkasin harmaasta taustasta WB:n kohdilleen ja se oli siinä (linkki kuvaan aiemmin ketjussa). Päädyin sitten kuitenkin tilaamaan tuollaisen halvahkon Epsonin V550 -skannerin. Muutaman kuvatun filmin perusteella en uskalla vielä laittaa mitään isompia laitteita. Käsitin niin, että noilla halvemmilla saa värit ihan kohtuullisesti talteen ja tuon V500:n terävyys tuntui suht riittävältä kun en tee kovin isoa printtiä. Isoin ongelma noissa halvemmissa lienee se, että filmiä ei saa sopivalle etäisyydelle skannerin lasin pinnasta ja terävyys kärsii. Tähän on ilmeisesti saatavilla jotain kolmannen osapuolen filmipidikkeitä mitä pitää kahtoa jos terävyys ei riitä. Oon tässä myöskin tullut siihen tulokseen että ei kannata puhua mistään filmien ja digien väreistä. Ne värit on just sellaset kuin mihin ne vääntää. Lähtökohta vaan voi olla vähän erilainen tallennusformaatista riippuen
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Miten digi/filmikeskustelu siihen mielestäsi osuu? Yhtä hyvin voisi samaa sanoa kalligrafian ja runon samassa virkkeessä tekevän niin...