3.5kk takana ja hyvältä näyttää! Ei oo enää tehnyt missään tilanteissa mieli tupakkaa, henki kulkee hienosti ja tupakki haisee pahalta jos joku polttaa. Mites karvakuonon lakko?
En ole laskenut kauan tätä nyt on kestänyt, mutta alan olla enemmän ja enemmän vakuuttunut siitä, että kyseessä ei ole lakko, vaan lopetus. Aluksi teki välillä kovastikin mieli tupakkaa, mutta ei enää. Tästä on hyvä jatkaa.
mulla on reilu 10 kk takana - ja matille vaan vinkiksi että jos perhepoksi tupakkia maksaa 5euroa niin mulla on säästyny nyt tollanen 1500 euroa. tosin se kaikki taitaa olla mahassa ja takareisissä läskinä, eikä säästössä ensinkään. teemulle ja karvakuonolle hurraah.
Mä olen yrittänyt pikkuhiljaa vähentää taupakointia ja olen vihdoin päässyt siihe pisteeseen, että menee 1 aski kolmessa-neljässä päivässä... Muutto uuteen asuntoon on takana ja sen myötä stressi on kadonnut melkolailla kokonaan, joten ei tule poltettua kotona ollessa kuin 1 tai 2 tupakkaa päivän aikana. En ajatellut lopettaa kokonaan ainakaan ihan vielä, sillä luvassa on muutama hyvä saunailta yms, joissa en kuitenkaan kykenisi olemaan kokonaan polttamatta. Huomattavasti helpompaa tää vaan on näin, kun ei ole koko aikaa tupakki huulessa edes töissä. Laihtuakin pitäisi muutaman kilon verran jossakin välissä, mutta se onkin vallan eri tarina...
Joo, yllättäen sitä huomaa vetävänsä taas sen askin päivässä ja ryyppypäivinä 1.5-2 askia. Sit ihmetellään kun on keuhkot paskana ja henki ei kulje. Mun lopetuspäätös piti yllättävän hyvin, tupakkaa kannoin mukana ekan viikon jonka jälkeen annoin tuon askin puolikkaan kimppakyytikuskille.
Itelläni toi paino on pysynyt hyvin hallinnassa, mutta se ehkä johtuu osittain siitä, että olen hieman lisännyt lenkkien rasittavuutta nyt kun henki kulkee ainakin omasta mielestäni paremmin. Liikuin suht paljon jo silloin kun poltin, mutta nyt määrä on ehkä hieman lisääntynyt tai ainakin tahti koventunut. Noihin "vähennän" tupakointia juttuihin ei oman kokemukseni perusteella kannata lähteä, minulla ne menivät persiilleen kerta toisensa jälkeen. Raakasti vaan, kerrasta poikki ja silleen tuntuu olevan minulle sopiva systeemi (tässäkin asiassa kuten monessa muussakin)
Ja v... Ekan kerran lopetin kärsimällä pari viikkoo kesto vitutusta. Sitten se helpotti. +7v niin meni elämä ihan ok. Sitten täysin hänekseen eikun pikkusikareita ostamaan. +2v polttelin niitä ja sitten siirryin nuuskaan joka hoitaa saman asian. General rules... No nyt on nuuskat ollu finitton ja cafe creme roihuaa. Kyllä se tästä kun taas tulee ruottista sitä itteensä. Ongelma on lähinnä se, että siggen mausta ja hajusta pidän. Colttia ei tee yhtään mieli. Kun pidin sen pidemmän paussin niin kyllä haki metaboliikka uutta uraa 3kk ennenkun asettu uomiinsa. En ole viitsinyt lähimmäisiä kiusata lakolla se kun vaikuttaa sen pari viikkoo aika totaalisesti. Muistan kun jo aamulla partaa ajaessa oli sellanen vitutus päällä, että nauratti itteekin. Nyt lähinnä herkuttelen sillä nikotiinin tuskalla ihan itteni kiusaks edes hetken Kyllä mailma on parempi ilman savuu... Nicoretet ja muut vaan lykkää tuskaa. Tässä tapauksessa sekä mieli, että liha on heikkoo - valitettavasti.....
Niin. Tupakoitsijoita on siis joka tapauksessa kahta lajia - niitä, jotka voivat polttaa yhden tupakan päivässä (jos sää on huono) , ja niitä, jotka joka tapauksessa vetävät askin päivässä (tai säästä riippuen kaksi)... On siis myöskin erilaisia tapoja lopettaa tupakointi. On niitä, joille lopettaminen ei ole niin tarpeellista - ne jotka joka tapauksessa voivat olla polttamatta sen päivan kun sataa räntää. Ja sitten on ne, jotka joko lopettavat tai sitten polttavat lopun ikäänsä. Niinkuin minä. Siis lopetin kohta viisi vuotta sitten viimeisen kerran (ja se olkoon viimeinen!). Elämäni vaikeimmat neljä kuukautta - päätin, etten enää koskaan halua käydä tätä läpi... Uskon kyllä, että lopettaminen on vaikeaa. Mutta jopa minä olen pystynyt siihen! Laihduttaminen on sitten taas eri juttu...
Nyt kun tässä saatiin opettaja ja tietäjä paikalle niin sanoppa vielä että onkos sellaista laatua ihmisiä että ne "lopettavat" polttamaan vain sen yhden kun sataa räntää? siis siirtyvät periaatepäätöksellä kusisista oltavista, letkeisiin oltaviin?
Jaah, en tiä. Ja opettajat ja opettelijat... Ainut mitä tiediän, on omaa kokemusta... Olen aloittanut 14 - vuotiaana (nyt olen kohta 50) ja ainut lakko, joka on toiminut, on se etten polta. En edes sitä yhtä (joka on myös koitettu). Ja sitten on kavereita, jotka polttaa kaks kuukautta ja sit ne ei taas polta... Niin mutta on nikotinisteja ja sitten on tapapolttajia. Olen nikotinisti. Enkä polta.
Jaahas. 3 tupakkaa duuniyön aikana. Hyvältä näyttää. Tänään heräämisen jälkeen lenkkeilemään ja kuvaamaan jos toveri aurinko vielä paistais silloin... Ja tupakit jää kotiin odottamaan töitä. Perjantaina on tosikoetus, eli se paljon puhuttu saunailta, jossa joko menee tai ei mene tupakkaa. Ainakin viime viikonloppuna oli jo ihan rohkaiseva kokemus olustelusta ja tupakoinnista (10 tupakkaa illan aikana), joten katotaan josko sais purettua tupakinhimon vaikka makkaraa puremalla tai olutta juomalla. Kettu kuittaa ja menee päiväunille.
Toi tupakinhimo menee sitten melko vikkelään ohi, ota vaikka kalja aina kun tekee mieli tupakkaa ;D Ja kun yhden tai kaksi dokausreissua selviät ilman tupakkaa tuo homma helpottuu entisestään. Onnea!
Vähentäminen tapapolttajalle on hyvin vaikeaa ja vaikka siinä onnistuisikin; että polttaa vain viikonloppuisin tai kun ketuttaa tms. naurettavaa, on joka tapauksessa tilanteessa, jossa ajattelee koko ajan tupakkaa. Onko se haluttu tila, en tiedä. Minulle ei ollut. Lopettaminen ja polttamatta oleminen on siitä ikävä asia että siinä on vastassa se helpoin huijattava-> itse. Minua nauratti kun lopettamisen jälkeen näin vielä pari vuotta unia, joissa vedin viimeisen sauhun ja tumppasin tupakan ...ja hitonmoinen syyllisyys kun oli polttanut koko tupakan vahingossa. Vielä päivälläkin se kalvoi ;-)
Nuo psyykkiset jutut on just ongelmallisimpia tupakoinnin lopettamisessa. Itselleni kävi useamman kerran siten että kun olin kärvistellyt sen viikon tai pari polttamatta niin mieli muuttui siten että ajattelin: "Nyt kun olen todistanut itselleni että pystyn lopettamaan tupakoinnin, niin mitä tässä enään itseänsä kiusaamaan, en ole siis riippuvainen ja voin jatkaa polttamista". Pahin vihollinen tupakoinnin lopettamisessa on oma ajatusmaailma, kemikaalit muokkaavat sitä niinkuin muovailuvahaa.
Perkeleen topic. Heräilin tunti sitten ja nyt kun luin näitä juttuja alkoi tekemään mieli tupakkaa ihan perkeleesti... Eikä tää kahvikuppi nokan edessä hirveesti varmaan helpota asiaa veikkaisin. Prkl. Pitää varmaan kiskaista oikeesti vaatteet päälle ja hyökätä ulos kävelemään lähimetsään, josko siellä ei olisi tupakkaa myyviä kioskeja tai kauppoja.
Kuudes päivä menossa ilman röökiä. Tupakoitsijat laitetaan koko ajan vaan ahtaammalle, niin pakkohan se on yrittää jo mielenterveydenkin vuoksi. Suunnilleen seitsemäntoista vuotta on tullut polteltua. Viimeiset neljä vuotta ollut lopettamassa "seuraavan askin jälkeen". Kahta päivää pidempää ei ole kestänyt. Koko ajan tekee mieli röökiä, vaikka vedänkin nikotiinipurkkaa ja -tabletteja. Kaljaa tai muuta alkoholia ei uskalla ajatellakaan ottavansa vielä. Voi kurjuus.