Antero Takalan maisemakuvausluennon innoittamana otin ja tein muutaman kuvan aihepiiriin... Näitä ei ole tosin kuvattu esikuvansa mukaan 14 vuotta ja vedostettu sen päälle vuoden päivät, vaan käytetty nykyihmisen 4 tuntia, josta puolet photarivedostusta Maiseman henkeä ja jyrkkyyttä olen tavoitellut, en luontodokumenttiä. Kuvattu ja vedostettu valon inspiroimana. Saa kommentoida. Loput kuvat löytyvät näyttelystä: HugeDomains.com - Purtsi.com is for sale (Purtsi)
Mielenkiintoiset mv-konversiot. Hyvin on valo ja varjo hallussa. Eka kuva ei säväytä, mutta näyttelyn kuvista jo löytyy. Mielenmaisemia en nyt ensi hätään tähän löydä, ehkäpä eksistentiaalidadaismista suodattuu pidemmän katselun myötä jotain. Näin arkisin on töiden jälkeen aika tyhjä pää, tämmöisiä sarjoja kannattaisi julkaista lauantai- tai sunnuntaiaamupäivisin
Mielenkiintoisia, vaikka en olekaan mikään maailman suurin mv-kuvauksen ystävä. Risut ja heinät olivat minusta tällä kertaa parasta antia. Pelkkä lumi tai kallio jäi astetta vaisummaksi, joskin se ihmeellinen jarrutusjälki-kuva pani vähän miettimään mitä siinä oli tapahtunut.
Hyvä, että joku tekee nimenomaan näin päin eli kuvaa valon ehdoilla. Yleensä kuulee juuri päin vastoin, kun valo on perseellään... sanotaan no tästä tuli tämmöinen dokumentti. Miksei dokumentti voisi myös olla valon ehdoilla tai pikemminkin valo huomioon ottaen... Kuvat ovat hyvin toteutettu. Aika monessa kuvassa etualan käyttö on hallittua. Rajaukset kuvan yläreunassa mielestäni aavistuksen ahtaita, nyt kuvissa hiukan alakuloinen fiilis. Jos sitä hait niin sittenhän se on ok. Kuvien sävyt minusta liian keskiharmaa (ainakin tässä esillä olevassa), musta ja valkoinen kyllä löytyy, mutta pikkuisen curvesia niin musta syvenee ja valkoinen kirkastuu. Tämän tyyppisiä maisemia on rannikot pullollaan. Niistä tämäntasoisten kuvien saaminen onkin eriasia. Maisema ja tilanne pitää nähdä ja oivaltaa ja sen lisäksi se pitää nähdä kuvana mielessään ja kolmaneksi se pitää vielä osata kuvata haluamallaan tavalla. Kaikenkaikkiaan hyvää settiä!
Auts! Jos oikein kettumainen olisin, sanoisin että se 4 tuntia näkyy kuvassa. Toisaalta, itselläni on aivan sama taipumus tehdä tällaisia fiilistelykuvia. Eli? Ei aukea minulle, mutta... Jukka