Vs: Hopea vs Muste Me teimme joskus sen 8-bittisen kiilan testin eli 255 porrasta ja väite kuului, että se on ehdoton maksimi mitä ihmissilmä voi erottaa. No toisilla oli, toisilla ei. Joka tapauksessa X-Riten sivulla voi olla käydä testaamassa soveltuuko esim. värikopistiksi ja oikaista sekoitetut värikiilat. Reilusti alle 10 pitäisi jäädä väärille paikoille. Huipuille vastaavasti 0 eli "absoluuttinen värinäkö" . Kyky nähdä erotteluja heikkenee iän myötä ja värisokeus lisääntyy päätytoppariin asti. Miehillä enemmän kuin naisilla. Toisilla myös mentaalipuoli vaikuttaa enemmän ja mieluusti ensin pitää tietää mitä laatu on ennen kuin siitä voi edes väitellä. Täällä nyt kaikki murahtelevat, että on olemassa joku intuitiivinen yleismaailmallinen laatukäsitys, mutta sellaista absoluuttista laatua ei varsinaisesti ole, vaan kaikki tällä saralla on melko lailla sopimuksenvaraista. Joku perinteinen fotolehtien palkkitesti kertoo lopullisesta kuvanlaadusta yhtä paljon kuin valmistajan ilmoittamat hevosvoimat auton ajo-ominaisuuksista.
Vs: Hopea vs Muste Lainaus eräästä blogista: "Oikeasti tuolla porukalla on vielä pitkä matka kuljettavana jopa siihen, että he olisivat edes väärässä."
Vs: Hopea vs Muste Tuumailin tuossa asiaa toisin päin katsellessani 10x luupilla tulostetta, joka oli noin 25x suurennos tiedostosta. Näin kyllä nuo tulostuspisteet, aivan kuten ne näkyisivät vaikkapa 10x15 -tulosteessakin. Pointtini tässä on se, mikä on vaikkapa nyt tällaisessa printissä näkyvän kuvian yksityiskohtien suhde noihiin olemattoman pieniin tulostuspisteisiiin, jotka nekin ovat levinneet (ilmeisesti) vielä jonkin verran paperilla. Joku juova tai viiva (esim. oksa, linja, kaari) on jo tuossakin vaiheessa luupilla tihrustaessa suurennettu aika paljon, joten sen "terävyys" ei mihinkään parane millään terävöinillä tms. Samaan aikaan mustepisaran suhteellinen koko on laskenut koko ajan tuohon yksityiskohtaan nähden (verrattuna tilanteeseen, jossa vaikka sama tiedosto olisi tulostettu vain 10x15 kokoon). Mielestäni jossain kohtaa saavutetaan raja, jolloin filmiltä skannattu, projisoitua tai miten vaan paperimedialle siirretyn kuvan parhaimmatkin yksityiskohdat ovat kymmeniä kertoja suuremmat kuin nuo mustepisteet. Vertailussa voisi tarkastella esim. 24x36 cm kopioita molemmilla tavoilla tehtynä, sekä merkittävästi suurempia kopioita (tai järkevyyden nimissä osasuurennoksia) ja verrata niistä itsen kuvan yksityiskohtien toistoa, sävyliukuja ym. kriteerejä toisiinsa. Tämä ihan vain teknisen mielenkiinnon vuoksi. Asia, mitä ei luotettavasti saa helpostikaan verrattua on se, kuinka kukin katsoja kokee kuvateoksen. Ilmiö, joka vaikuttaa näkemisen kokemukseen aivan samalla tavoin kuin psykoakustiset seikat sokkokuuntelutesteissä. Omasta mielstäni on nähnyt (ja itsekin tehnyt) erinomaisia hienoja tulosteita. Samaten kuin saanut myös katsella monen mestarin tehtyjä alkuperäisprinttejä. Jälkimainittujen kohdalla varsinaisen herätyksen aiheuttivat niin Ansel Adamsin kuin Edward Westoninkin kuvat yli 40 vuotta sitten.
Vs: Hopea vs Muste Onpas väittely saatu yksinkertaisesta asiasta aikaiseksi. Jatkuvasävyinen vs rasteroitu. voihan hyvä painoprinttikin (duotone tms) näyttää todella hienolta kehystettynä. Kuten mustesuihkaus tai hopeavedoskin. Subjektiivisia eroja voi näkyä tai olla näkymättä. Faktapohjaiset erot ovat aina, vaikka kovasti ne halutaan vaieta. Mieluiten kyllä skanni- ja digimateriaalista teettäisin hopeapaperille 'lamda-vedoksen', eli ledeillä tms. Ilman rasteria valotetun. ilfordilla tuollainen palvelu on, mutta onko kukaan nähnyt sen jälkeä ja verrannut mustesuihluisiin tai fotonetti-tyyppisiin RA4-printteihin?
Vs: Hopea vs Muste Asiaa sivuten, onko kukaan perehtynyt e-ink-näyttöihin mustavalkokuvien renderöinnissä? Kysymys juontaa juurensa siihen, että Kindle-lukulaitteen näytönsäästäjänä olevat kuvat näyttävät todella miellyttäviltä, siihen nähden että harmaasävyjä on naurettavat 16. - Heijastamaton mattalasi, ei taustavaloa, hyvin hopeaprintinomainen look&feel - Ei pikseleitä, sähköisen musteen "satunnaisuus" Omani on vanhaa tekoa suhteellisen tummalla taustalla (vrt hunnuttunut paperi), mikä ei tee kontrasteille oikeutta. Voisin kuvitella että nykyiset paperwhite e-ink-näytöt olisivat rautaisen hyviä mv-kuvien katseluun. Tosin näyttäisi uudetkin Kindlet jumittuneen tuohon kuuteentoista sävyyn - se kun riittää sähkökirjoille hands down. Ajatuksia tai samanmoisia kokemuksia?
Vs: Hopea vs Muste Kiinnostavinta tässä ketjussa on lukea miten printterimiehet puolustautuvat. Jostain syystä ei tule vasta-argumentteja tai asiaa, ainoastaan joitakin latteita heittoja tai lainauksia...
Vs: Hopea vs Muste Muistavatko vielä ne, jotka katsoivat esim. valokuvataiteen museossa Pentti Sammallahden retrospektiivisen pari vuotta sitten, mitkä printeistä olivat hopea- ja mitkä mustesuihkuvedoksia? Tai panivatko merkille? Ja onko sillä mitään väliä! Oli muuten hienoimpia näyttelyitä mitä olen nähnyt...
Vs: Hopea vs Muste Tässä ollaan niin kaukana kaikesta tolkullisesta, että ei maksa vaivaa "puolustautua" - muuten, miltä, tai mitä vastaan? Onko kyseessä jonkinlainen hyökkäys? Päätalo käyttää teoksissaan Koillismaan murteen sanaa "höpöstellä" tarkoittamaan lasten leikkimistä.... - Mistähän sekin nyt tuli mieleen? No, niin tai näin, hupinsa kullakin. Jatkakaa.... Edit: Alkuperäinen juttu, jonka jaksoin vielä lukaista, oli se että vedoksesta oli tehty valokopio rimpulaskannerilla ja tulostimella. Sitten se suuri havainto oli, että valokopio ei ole ihan samanlainen kuin originaali. Voi jessus.... Hm. Minä kun huomasin jo 60-luvun lopulla teettäessäni ensimmäisiä diaduplikaatteja, että kopio ei koskaan ole ihan originaalin veroinen. Tässä puheena ollut suuri oivallus on ainakin minulle semmoiset 45 vuotta vanha uutinen, eikä oikein jaksa innostua enää. (Tämän foorumin mittakaavan ulkopuolella, aika kaukana ulkopuolella, sitten taitaa olla se opastus, mistä asiallisessa testaamisessa, mittaamisessa ja tulosten arvioinnissa mahtaisi ollakaan kysymys. Se on sitten kokonaan toinen juttu, se.)
Vs: Hopea vs Muste Eiköhän tässä kuitenkin verrattu kopiota kopioon (hopea vs muste) eikä originaaliin (negaan)? Sikäli siis vertailukelpoisia.
Vs: Hopea vs Muste Siis mitä tässä on tehty? valokopio rimpulaskannerilla vedoksesta? nyt meni ohi... en edes ymmärrä mitä ihmettä toi meinaa
Vs: Hopea vs Muste Sen pistin merkille, että Bremerin reprospektiivin inkjetit oli hirveen näkösiä.. uskosin että jopa tolla tekniikalla ois saanut parempaa jälkeä...en tiedä missä homma oli kussut. Ja kyllä, erotin ne niistä ilfochromeista joita siellä oli Mut toisaalta, ei tässä ole siitä kyse... Pointti oli vaan se, että hopeavedoksen mahdollinen kyky toistaa ykstyiskohtia on huomattavasti suurempi kuin inkjetin. Jonka kelasin olevan hyvin itsestäänselvä asia ja joskus ihmetellyt sitä, miten sen käsittäminen/sisäistäminen voi olla niin hankalaa.
Vs: Hopea vs Muste Yleensä jos sana suurennuskone mainitaan jossain välissä projektia, alkaa peli kääntyä epäedulliseksi perinteisille menetelmille. Suurennossuhteen muutoksen lisäksi originaalin optimaalinen valaiseminen ja paikallaan pitäminen ovat yllättävän haastavia sen lisäksi, että optiikka rokottaa laatua kuvautumisvirheiden lisäksi oman resoluutionsa suhteessa. Jos päätät kuitenkin valottaa suoraan paperille lopulliseen kokoon tai tyydyt lopullisen kuvan kokoisiin pinnakkaisiin ja erilaiset materiaalitekniset seikat sekä kehitystekniikat ovat hallussa, niin sitten voi tehdä hienoja kuvia.
Vs: Hopea vs Muste Voisin olettaa, että jos kuvassa on vaikkapa kaareva oksa, niin sen pinta ei ehkä ole niin tasaisen sileä kuin vaikkapa taivutetun metalliputken jossa on vielä kiiltoja mukana. Nyt kun tuollaisia vertailukuvia katselee, niin oletan edelleen, että se kaareva oksa näyttään printterillä aidommalta kuin se taivutettu metalliputki jonka muodon ihminen kokee olevan "apsoluuttisen" täsmällisen ja sileän, eroa ei ehkä suoranaisesti näe, mutta sen vaistoaa - näin siis minusta.
Vs: Hopea vs Muste Huh, pari viikkoa pois foorumilta ja mikään ei ole muuttunut, toisaalta olisko pitänyt edes olettaa, ei varmaan. Ekan sivun todisteet, olivat mielestäni ihan riittävät, toisaalta, olisi mukava nöähdä saman kokoiset vedokset molemmilla menetelmillä tehtynä, niin päästäisiin jonkinlaiseen (itse kunkin) objektiiviseen tulokseen. Että näin, itse teen hoeagelatiinivedoksia, koska en osaa tehdä mustevedoksia ja muutenkaan en pidä kuvankäsittelystä koneella. Varmaan jokaiselle tekniikalle on paikkansa.