Vs: Hopea vs Muste Tuohon on kyllä törmätty. Pointtini on kuitenkin se, ettei kuvaa katsoessa tarvitse edes välittää siitä, millä tekiniikalla se on tehty. Hankalin jäljennöstyö jota olen itse saanut tehdä, oli erään Berliiniläisen studion muotokuva 1920-luvulta. Lumoava, äärettömän kauniit sävyt ja bonksena niiden päälle ymmärtävä asiakas. Aikaa meni, mutta (huom!) tulosteenakin laatu säilyi. Jopa niin, että alkuperäistä ja jäljennettyä oli sekä prosessista että lopputuloksen täysin erilaisesta tekotavasta huolimatta erittäin vaikea erottaa toisitaan. Olenko siis minä tai asiakkaani paremmasta, yli-ikääntyneitä fossiileja ja puupäitä? En suostu uskomaan tuota. Asialla ei ollut mitään, toistan: ei mitään tekemistä pikseleiden ym. kanssa, vaan sen ainoan, jolla on merkitystä: lopputuloksen.
Vs: Hopea vs Muste Hyvä retorisen oloinen kysymys, johon vastaisin kyllä ja kyllä. Siis molempia, joista varsinkin jälkimmäinen sanonta aiheutti aivan samalla tavalla mielipiteitten jakautumista koska toiset eivät halunneet katsella suurennuslasilla. Lisäksi "paremman sävykkyyden" liittäminen suurempaan negakokoon aiheutti vastustusta ja voitiin ruotia, mitä on sävykkyys ja sekoitetaanko nyt vain näkymättömän pienen rakeen vaikutus siihen. ed. lisätty toinen virke
Vs: Hopea vs Muste Nykytekniikan edut ovat parhaimmillaan yleensä suurennossuhteen kasvaessa, kun voidaan skaalata paremmin.
Vs: Hopea vs Muste Tämä on kyl se juttu jota ihmisten tuntuu olevan vaikea uskoa, että vaikka ei katsoisi printtiä "mikroskoopilla" niin silti ne hienot yksityiskohdat vaikuttavat kuvaa. Nimenomaan elävyytenä. Toi oma esimerkki 4x5" pinnakkainen on nimenomaan sellainen, elävä. Jos sen tekis inkjettinä, se ei sitä olisi.. koska kaikki se pieni yksityiskohta puuttuisi. Kuvana, se olisi täysin eri kuva. Tän asian esille ottaminen laukaisee yleensä erittäin outoja reaktiota. Koulussa oli samoja ongelmia, opettajat ei kyenneet myöntämään sitä. Kovasti oltiin sijoitettu, rahallisesti sekä tunnetasolla tähän uuteen uljaaseen teknologiaan. Eikä sitä sillon saa kyseenalaistaa. Ikävä tosiasia on, että inkjet on nimenomaan "riittävä". Itsellekkin se on riittävä, mutta eläviä kuvia sillä ei saa aikaiseksi. Ja aina kun noita printtejä katsoo, on fiilis että ei se ehkä olekkaan ihan riittävä. Mä pitkään luulin että kyse olisi siitä, että perinteisissä vedoksissa emulsio on ikäänkuin upotettu paperiin. Tai että RC paperien pinnoite aiheuttaisi sen jonain optisena illuusiona.
Vs: Hopea vs Muste Toi on varmaan hyvinkin totta, ja voi olla että nykyinen valtavien printtien trendi johtuukin enemmän tarpeesta tehdä suuria printtejä jotta saavutettaisiin sopiva elävyys (katseluetäisyys kasvaa, saadaan ne yksityiskohdat toistettua) niihin. Ennen ajattelin että se johtui enemmän vaan siitä, että se on suht helppoa nykyään.
Vs: Hopea vs Muste Jokseenkin näin. Katseluetäisyydestähän se on pitkälti kiinni, minkä kokoisia printtejä tarvitaan. Musteruiskuissa on puolestaan ongelmana suihkun kontrollointi, musteen kerrostaminen ja sivuabsorptioiden syntyminen emulsiossa leviävien pigmenttien vuoksi.
Vs: Hopea vs Muste Mitähän tuolla kuvaparilla yritetään kertoa? Tuo raemössö ei nyt ainakaan ole printterin tuottamaa mustepistettä. Sen nyt näkee ja ymmärtää vanhuskin. kapa
Vs: Hopea vs Muste Paperin pintakuviota ja mustepisteitä, tossa ekalla sivulla olen lisännyt tohon glossyprinttiin myös ton alkuperäisen tiedoston. Jälki on samankaltainen, ja mustepisteet näkyvät. Ei mikään ihme kun skannaus resoluutio ylittää mustepisteiden tarkkuuden. Mutta jos sulla on parempia esimerkkejä, niin laita kehiin...
Vs: Hopea vs Muste Kyllä mä olen nähnyt huikeita "eläviä" musteruiskuprinttejä, olen nähnyt myös muutaman hyvän perinteisen vedoksen, tosin harvemmin koska niiden tekeminen tuntuu olevan todellinen taitolaji, itse en saanut aikaiseksi ikinä ainuttakaan todella hyvää vedosta pimiössä, musteruiskuprinttejä kyllä.
Vs: Hopea vs Muste Tökerö skanni vedoksesta printattu ja inkjetti todistaa? Uskon voima on valtava.... Heh heh, viikon paras tähän asti!
Vs: Hopea vs Muste Kyllähän valokuvapaperi itsessään kykenee toistamaan hämmästyttävän määrän yksityiskohtia siinä mittakaavassa ettei kukaan ihminen niitä näkökykymme rajoittuneisuuden vuoksi näe. Mutta eihän se kerro mitään siitä, kuinka paljon filmiltä siirtyy parhaimmankaan suurennuskoneoptiika kautta yksityiskohtia paperille. Filmin ainainen ongelma on se, ettei sinne kätkeytynytta tietoa saada millään järkevällä "koti" (työ) konstilla ulos. Tässä tapauksessa en katso mikroskooppia todelliseksi vaihtoehdoksi, vaikka se paljastaakin filmiltä enemmän. EDIT: Tuo mallikuvapari on kyllä sen verran erikoinen, etten oikein pysy perässä. My bad.
Vs: Hopea vs Muste Ei tässä ole mitään skanneja vedoksista printattu... skannit on suoraan vedoksista. Mutta laita toki parempia esimerkkejä? En oikeen tajua kuinka selkeästi tätä asiaa pitäis lähentyä? Jos näin selkeät esimerkit ei riitä... Ehdotuksia voi heittää, mulla on tossa flextight vieressä ja erilaisille papereille tulostettuja inkjet printtejä.
Vs: Hopea vs Muste Minä olen kyllä nähnyt ja tehnytkin molemilla tavoilla hyviä printtejä, molemissa on puolensa. Pidän siitä noissa perinteisissä menetelmissä, että ne eivät enää paljoa muutu. Sen minkä nyt oppii, se oppi on aina hyödyksi ja tietää, mitä saa. Digi kehittyy vieläkin, tosin kotilaitteiksi tehdyt mustesuihkut ovat kyllä niin hyviä olleet epsonin r2400 ja hp 9180 ja canonin 9000 sarjasta asti, että ne riittävät mihin tarkoitukseen tahansa. Itse olen miettinyt epson 3880 hankkimista ja perehtymistä canosin photographique paperiin ja sen kombinaation käytön opettelemiseen. En oikein ymmärrä, mitä tällaiset hiekkalaatikkovertailut tuovat kenellekään. Tulee väistämättä mieleen, että pimiövedoksille ja niiden vaatimalle ajalle haetaan perustelua, itselleen. T Jukka
Vs: Hopea vs Muste Huoh. Kyse on siitä, että miten tästä inkjetistä saisi sellaisen lopputuloksen jota hakee... miten tästä saisi irti printin, jossa olisi edes lähelle sama elävyys kuin mv vedoksessa. Itse pistin juuri aika isot rahat kiinni, sekä kunnon skanneriin että kunnon printteriin. Tällä hetkellä teen juttua johon tarvisin yksityiskohtaisen printin... mutta miten se on mahollista mikäli tulokset on tätä luokkaa? Onko ainoa mahdollisuus vaan tehdä valtavia printtejä joita katsotaan 2m päästä? Mua myös kiinnostais tietää, että mikä tästä tekee "hiekkalaatikko" vertailun? Jos olen tulostanut tän hetken parhaalla printterillä ja skannanut sen printin flextight skannerilla 2040dpi optisella resoluutiolla? Mua myös kiinnostaisi, että saisko lambda tekniikalla parempia tuloksia? Ja ihan psykologisessa mielessä mua kiinnostaa, että miksi se on niin helvetin vaikea myöntää että tää teknologia ei ole ihan sitä mitä ihmisille uskotellaan? Mitä ihmettä tapahtuu jos sen myöntää, elämältä putoo pohja?
Vs: Hopea vs Muste Ei ehkä liity mitenkään topikkiin ja on varmaan suurimmalle osalle itsestäänselvää, mutta tällainen kuriositeetti muistuu mieleen kaksikymmentä vuotta sitten suoritetuista digitaalisen kuvankäsittelyn opinnoista: Tutkittiin paljonko harmaasävyjä ihmisen silmä tunnistaa. Otettiin koko sävyskaala mustasta valkoiseen ja jaettiin se n:ään osaan ja printattiin jokainen sävy omalle kortilleen (n:ää alettiin kasvattaa kahdesta ylöspäin). Saatu korttipakka annettiin (sekoitettuna) aina tutkimushenkilöiden näppeihin ja käskettiin järjestää sävyjärjestykseen, tarkoituksena selvittää missä kohtaa ihmissilmä alkaa vikuroida. Raja tuli vastaan tuossa pelikorttipakan hujakoilla. Tuli Rautavaaran Tapsa mieleen. Onkohan muistijälkeni oikea?