Vs: Kevättalvi Luontokuvat ilman ihmistä jäävät helposti liian kiiltokuviksi. Tiedän kuinka tärkeä aihe sulle noi pohjoisen tundrat on ja arvostan työtäsi. Sulla olisi hyvät edellytykset ravistella vähän syvemmältä.
Vs: Kevättalvi Joo, en toki tiedä sun ravisteluista mitään...mutta Antti varmaan ymmärtää tutkijana mitä tarkoitan. Ei taida naalin elämäkään olla pelkästään ihan auringonlaskussa paistattelua....
Vs: Kevättalvi Arvasin toki... Mutta hyvä että ravisuttaa. Niinhän sitä sanotaan, että liike on pääasia... Antti, alle vai yli 10 naalia Ja nekin taitaa olla ruattalaisia...
Vs: Kevättalvi Kiitos rakentavasta keskustelusta. Olen tietysti miettinyt paljonkin, miten rikkoa perinteistä luontokuva-asetelmaa, enkä väitä, etteikö sellaista työtä olisi tehty Naaleja on Pohjoismaissa yhteensä jäljellä arviolta kenties 200 yksilöä täysin toisistaan eristyneillä esiintymisalueilla. Poikaskuolleisuus on 3/4 ensimmäisen vuoden aikana, ja pääasiassa kanta on vahvistunut Etelä- ja Keski Ruotsi/Norjassa geneettisesti alkuperäisten Skandi-naalien "istutuksilla". Jos sanoisin, että Pohjois-Saamenmaan (laitetaan vaikka Norrbotten Ruotsissa, Tromssa ja Finnmark Norjassa ja koko Suomen Tunturi-Lappi) naalikanta on arviolta 20-30 yksilöä, en liene pahasti väärässä. Siis sellaisen kissan kokoisen yöeläimen kanta tuollaisella puolen Suomen kokoisella alueella. Eikä naalia tietenkään voi tuosta noin vain mennä kuvaamaan. Eikä ole kyllä tarkoituskaan jo ihan visuaalisesta näkökulmasta. Luulen, että se genre on nähty. 2000-luvun alussa naalin status Pohjoismaissa oli: "akuutissa vaarassa kuolla sukupuuttoon seuraavan viiden vuoden aikana". Paul Nicklen sanoi, että ensin pitää ottaa ne varmat kuvat. "First 20% of time, get the shot, center, sharp". Sen jälkeen ole taiteilija. On vaikea päästä siihen luovaan ja rentoutuneeseen tilaan, kun 20% saavuttamiseen tarvitaan 200% panos. Moni eläinlaji on tuntureilla aikoinaan jalostettu tappamalla (*). Säikyt ja arat ovat jatkaneet sukua ja sen kyllä huomaa. En suomi itseäni, jos epäonnistun. Tavoitteet ovat siellä, missä revontulet leiskuvat, mutta monot tukevasti suksensiteissä kiinni. (*) Korjaan tähän, että ei välttämättä tuntureilla. Vielä satavuotta sitten kiljuhanhi oli Lapin selvästi yleisin hanhilaji. Nyt niitä on jäljellä koko Pohjoismaissa ehkä 15-20 pesivää paria yhdellä tunturialueella. Ne on ammuttu pääasiassa muutolla ja talvehtimisalueilla. Samanlaisen kohtalon on kokenut tunturikiuru, jonka talvehtimisalueet on pirstaloitu. Nyt pikkuhiljaa katoamassa on riekko liiallisen metsästyspaineen ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Ahmoja tuntureilla on naurettavan vähän, susia jokunen yksittäinen kappale joka toinen vuosi. Ihminen on hyvin yksinkertainen ymmärryksessään ympäristönsä tilasta. EDIT: Siis tätä problematiikka haluaisin kuvillani pohtia. Kuitenkaan luiskahtamatta kuvajournalismiin. Vaikka monesti katsonkin mallia juuri siltä puolelta. Toisaalta koetan tsekkailla esim. lumilautakuvaamisesta vaikutteita, mutta vaikeaahan se on, kun toisessa on yhteistyöhalukkaat mallit ja set upit ja toisessa tasan ei.
Vs: Kevättalvi Hieno kuvaaja. Pari vuotta sitten pääsin vaihtamaan muutaman sanan... Tää ei nyt oikein auennut...Vika luultavasti täällä päässä...
Vs: Kevättalvi Perttu Saksa - Echo. Kuvaa tiettyä problematiikkaa kuitenkaan lipeämättä kuvajournalismiin. On kuitenkin helpompi katsoa menneisyyteen kuin katsoa sen yhteiskunnan tilaa, missä itse elää. Kertoa ihmisille, että se, mitä sinä teet, ei kenties olekaan fiksua huomenna.
Vs: Kevättalvi Just näin. Ja sitä tarkoitin sillä platkuudella, särmällä ja kiiltokuvamaisuudella... Saksan kuvissa on ihminen vahvasti läsnä.
Vs: Kevättalvi Echo oli näyttelynä loistava ja visuaalisesti erinomainen. En kuitenkaan saa älyttömästi irti siitä, että tietyn saturaatiopisteen jälkeen katsomme edelleen menneisyyteen. Siitä syntyy parempiosaisuuden illuusio, missä nostamme itsemme aiempia sukupolvia korkeammalle moraalin ja kehityksen tasolle. On helppo katsoa menneisyyteen ja tuomita jo mennyt maailma. Sama dilemma vaivaa kurrenttia kirjallisuutta, joka on pullollaan kauheuksia lähihistoriastamme, mutta timantit nykypäivästä ovat harvassa, jos niitä on ollenkaan. Eläinvalokuvauksen "taiteellisemmassa" ja kokeellisemmassa puolessa näyttää vallalla olevan eläintarhaeläinten kuvaaminen studioissa. Etsitään täydellisiä visuaalisia kuvia, mutta koko prosessi pitää jo sisällään oletusarvoisesti sen, että eläimiä ei enää edes nähdä vapaina kulkemaan, ajattelemaan ja tahtomaan itsenäisesti. Valot on aseteltu täydellisesti ja kuvista on valittu ne, jotka muistuttuvat parhaiten meitä itseämme. Surullista, mutta kuvilla haetaan hyväksyntää eläinten silmissä.
Vs: Kevättalvi http://vincentjmusi.com Clark Keneltäkään poisottamatta tietämistäni kuvaajista vain Mireille de la Lez ja Paul Nicklen ovat muuta kuin turisteja arktisilla alueilla.
Vs: Kevättalvi Olin 2012 Lontoossa Wildphotos tapahtumassa. Se on kaksipäiväinen luontokuvapainoitteinen seminaari. Saksalais-englantilainen Britta Jaschinski näytti kuvia kiinalaisesta eläintarhasta. Esityksen päättyä salissa oli usean minuutin hiljaisuus. Aivan erikoislaatuinen tunnelma. Pikkuhiljaa ihmiset nousivat yksitellen seisomaan ja osoittamaan näin suosiotaan. Monen muunkin poskilla näkyi kyyneleet. Ihmisen raadollisuus tuntui käsittämättömältä. Kontrasti aiemmin nähtyihin "aitoihin" luontokuviin oli aikamoinen ja melkoisen keposilta alkoivat ne tuntumaan. Yksi parhaimpia esityksiä joita olen koskaan nähnyt... Sama konsepti löytyy Saksan kuvista. Perinteisestä luontokuvasta puuttuu "kuvien taakse meneminen". Täytyykö sitä olla onkin jo eri juttu. Mutta mikä minä olen neuvomaan... Kunhan mietin.
Vs: Kevättalvi Ehkä luit, mitä kirjoitin Luontokuva-lehdessä. On helpompi näyttää jotain dramaattista. Ihminen tekee sitä, ihminen tekee tätä, katsojalle tulee paha olo. Mutta vaikkapa ilmastonmuutos ei tule ovet paukkuen (siis kuvainnollisesti, kirjaimellisesti se tulee). Kun jokin eläin tai ympäristö häviää, se häviää hiljaa ja yksin. Mut okei sä oot oikeassa. Ja hyvä neuvomaan. Mä kuuntelen.
Vs: Kevättalvi Ei ole ko. lehteä tullut pariin vuoteen. Soitan sulle ensi viikolla. Onhan numero säilynyt ennallaan?
