Ostin kirpputorilta Veginar 400mm 1:4 -objektiivin. Parikymmentä senttiä pitkä ja kymmenen senttiä paksu. Himmennintä eikä tietenkään suljinta ei ole. Vaan eipä hintakaan päätä huimaa: 2 euroa. Lienee joku projektorin linssi kenties. Kiinnitin objektiivin ison koon kameraani käyttäen runsaasti teippiä yms. apuvälineitä. Ohessa ensimmäinen koekuva. Ei tämä mikään maailman hienoin asetelma ole, vaan eka testikuva vain. Makroalueelle mentiin että heilahti. Palkeen vetämä about 80 senttiä. Terävyysalue kohteessa millimetriluokkaa. Ottihan se Edward Westonkin monet hienot kuvansa muutaman markan kirpparilinssillä. Miksen siis minäkin ?....
Aika makia, hyvin maalauksellinen fiilis tulee. Melkeinpä tälläisen voisi antaa pienenä tauluna jollekkin, sen tyylinen.
Pitääkö käydä kukkakaupassa hankkimassa tarpeistoa asetelmakuvia varten. Tuo nega on kooltaan 20x25cm. Siis pinnakkaiskopio siitä ja raameihin. Ei rakeisuuskaan stressaa, filmi on tyyppiä Efke 25.
Juma, tyylikäs on ja sävykäs. Omaa luokkaansa. Ja eiku rehuja ostamaan. Tolla ei taida tilannekuvia kuitenkaan syntyä...
Kapia on terävyysalue. Jollain tavalla kuva hivelee silmää ihan mielettömästi. Ainoa mikä tökkii on pöydän ja seinän välisen rajan toistuminen vinosti, tai epäsymmetrisesti, vai miten sen ilmaisisi oikein...
Toi vinous toimii sinänsä muuten, mutta toi pöydän kulmaosa - olkoonkin sumea - mut se on niin lähellä reunaa muttei kuitenkaan ihan siellä asti... se jotenkin häiritsee..
Niin subjektiivista. Jos kuvaaja alunperin olisi sanonut "kikkailin vähän photoshopilla", niin vastine olisi ollut toinen. Sävyt ovat makeat. Itse viritelmä on kyllä mielenkiintoinen, saatko siitä kuvaa laitettua?
Kiva sävyala! Mulla oli semmoisessa käsindiaavaihdettavassa kinoprojektorissa Veginar. Plusjektor oli nimi. Myin sen sittemmin JuhaA:lle jolla laite kuumeni sen verran että lamppu sulatti itsensä ;-)
Tosi hienoa jälkeä näkyy tekevän tällaisessa still lifessa. Minkäköhänlainen tulisi elävästä kohteesta, meinaankin niinkun potretista jonkun naamasta...(?)
Kivat sävyt juu. Plusjektor on mulla edelleen. Soiva peli. Diojen katselun lomassa projektorin päällä lämmittää kätevästi totin tai eilisen makkarasopan. Laite on varsin LoFi -henkinen, joten jos kiinnostusta löytyy voisin luopua siitä nimellistä korvausta vastaan. Retrompaa diankatseluhärveliä ei löydä etsimälläkään.
Ajattelin tosiaan kokeilla tuota naamakuvausta. Jos silmiin tarkentaa, niin taitaa nenänpää ja korvat olla aikamoista suttua. Riippuu tietysti naamasta.. Ehkä kannattaa leikata mustasta paperista muutamia eri aukkoja etulinssin eteen. Tuo eka testikuva oli siis otettu täydellä f4 aukolla. Ohessa pari huonoa kuvaa kuvausasetelmasta. Kiitos kannustuksesta kaikille!
Vau. Aika valaisevaa. En tiedä johtuiko tuosta syväterävyysalueesta, vaiko vaurioista aivorakenteessani, mutta luulin koko ajan että kuvassa on jokin nukkekotiluokan esine, siis jotain peukalonpään kokoluokkaa ;-) Kokeilut sillä kartonkiaukolla kannattanee tehdä ennemmin sinnen objektiivin takalinssille.