mitä lie pikkulintuja kytännyt.. oli niin ihq auringonpaiste kuonolla että piti ottaa kuva. kohta vois lähtee ulos..
Ihan vittuilematta haluaisin kysyä, että miksi halusit julkaista tuon kuvan? Onko se mielestäsi onnistunut, ja jos niin miltä osin (jos ei lasketa ihqua auringonpaistetta kuonolla)?
Ihan hyvin heiluu kuvassa korvat, valotusaika kohdillaan. Koirasi näyttää pyrkivän ulos, esteenään ainoastaan neliskulmaisia ikkunoita. Vasemman laidan täysmusta tausta (ikkunaa vasten) toimii, ja kuonon valo näyttää tosiaankin onnistuneelta, mutta nyt ulos ja äkkiä
Ihan vittuilematta kysyn minäkin, että miksi ei? Kohtuudella tehty lopputulos koirasta hyvässä valossa ja rauhallinen sommittelu, sekä teknisestikin tarkka kuva..
JPu, itteäni ihmetyttää kuvan julkaiseminen, koska näen räpsyn jossa on koira varsin tavallisessa, mielenkiinnottomassa tilanteessa. Kohde on liiaksi vasemmalta kuvattu ja tausta erittäin huono ja ruma. Valo on turhaan tukossa takaosassa eikä valaise kauniisti kuin koiran naaman, muu ympäristö näyttää tuossa valossa huonolta. Sommittelu on hitusen ahdas, ja vaikka se olisi tilavampi, ei kuva juuri siitä paranisi. Onko tämä kuva nyt jonkun mielestä niin hyvä, että se kannattaa julkaista, minussa se herätti tuntemuksia tyyliin "Jaa tommonen, katotaas seuraava". Itse en ole julkaissut ottamiani kuvia arvosteltavaksi, koska ne eivät ole omasta mielestäni riittävän hyviä. Siksi minua kiinnostaa, miksi ihmiset julkaisevat keskinkertaisia otoksia ja mitä tästä halutaan saada irti? Vai onko minulla vain rima liian korkealla kun en saa esim. tästä kuvasta mitään irti? Tämä on varmaankin helppo käsittää vittuiluksi, mutta vittuilu ei nyt ole tässä tarkoituksena.
Mussa toi kuva herätti heti tunteita. Sisältöä. Koira katsoo surullisen mietteliään oloisesti ulos. Valo on tod hyvä tässä. Rajaus myös. Ainoa miinus on tuo pienempi ikkuna taaempana. Muuten ykkös kamaa. Mika __________________________ Canon EOS 300D kit + Sigma 70-300 www.heittoistuin.1g.fi/kuvat
Musta tuon olisi voinut tuohon ekaan viestiin sisällyttää (tummennettu teksti). Eli kuvan huonot puolet ja sitten parannus ehdotuksena jos seuraavaa kuvaa miettii ja ottaa jne. Sitten muusta, mitäpä sitä kyselemään toisten syitä julkaista kuvaa? Helpostihan tuollaiset kysymykset voidaan ottaa negatiivisesti. Tai aiheutetaan toiselle surua tai mielipahaa, vaikka emme tunnekkaan kuvan esittäjää oikeasti. Minusta on harmillista jos mielipahaa aiheutetaan. Joskus on hyvä vain hiljaisesti ohittaa se huono kuva. Foorumin tarkoitus on alusta asti olla avoin sekä ystävällinen paikka keskustella ja ehkä myös hiukan ohimenevistä aiheista. Kuvien taso on vaihteleva mutta ennen kaikkea rikas. On rikkautta jos erilaisia ja vaihtelevia kuvia julkaistaan, ehkä opimme jotain niistä? Aukean tapaista negatiivista, vikojen etsintä arvostelu ei ole minusta kovinkaan hauskaa luettavaa. Saatikka se että puhuttaisiin ykkösistä tai vitosista. Mieluumin vain ajatuksia mitä kuva herättää? Toisaalta ymmärrän pointtisi että se kuva määrä mikä tulee ja julkaistaan ja jos joka kuva on huono niin aiheuttaa fiiliksen viitsiikö edes katsoa minkälainen kuva on kyseessä. Saatikka kommentoida. Sen takia on hyvä että voimme jutella kuten nytkin. Ystävällisesti. Itse katson tuon Vitan koirakuvan nyt läpisormien, flikka harvoin kuitenkin julkaisee kuvia. Ja kun kaikki ei ole pitkän matkan veteraaneja vaan moni on aloittelevia kuvaajia (Joilla ei ehkä ole myöskään hienoja vehkeitä.) niin kyllä silloin on hyvä uskaltaa julkaista kuva. Näin koen Vitankin kohdalla, miten sitä oppii? Nyt sinä kerroit ne suurimmat puutteet ja joita hän voi miettiä. Kuvasta. Kuva on ihan ok, siinä on vältetty suora salama sekä koirasta on otettu ihan kivassa tilanteessa. Odottamisen jännite, onko siellä joku? Vai odottaako? Ehkä nätti flikka? Myös kuvassa miellyttää tuo valo joka koiraan laskeutunut, myös sivuprofiili on onnistunut. Tausta on suurin ongelma nyt eli esteettisesti ruma. Koira on kaunis ja miellyttävä oloinen. Tästä on hyvä jatkaa.
Aurinkoinen Osku. Naurettava ajatus. Quiquern on vastarannan vääntäjänä oli kyse mistä hyvänsä. Tai siis varsinkin, jos kyse on jostain positiivisesta.
Kuten tuossa aikaisemmin mainitsin, tarkoituksena ei ollut aiheuttaa kuvaajalle mielipahaa, yksi syy sille miksi päätin juuri tätä kuvaa kommentoida on se, etten usko Vitan pitkän linjan forumilaisena loukkaantuvan siitä, vaikka kuvaa kritisoisikin kovemmalla kädellä. Itseni on pidemmän aikaa mietityttänyt tuo asia ja jotain kautta tämä pitää kysyä. Usein näkee innokkaita aloittelijoita, jotka postaavat nettiin suurinpiirtein jokaisen ottamansa kuvan. Kuvia pitäisi kannustavasti kritisoida, jotta aloittelija voisi oppia niistä mitään. Enemmän kuitenkin näkee sitä, että kuvia suitsutetaan estoitta eikä uskalleta tuoda kritiikkiä esiin ettei kuvaajalle tulisi paha mieli. Tästä aloittelija ei opi mitään, vaan jatkaa samanlaisten räpsyjen postaamista innostuneena positiivisesta palautteesta. Itse olen siinä määrin perfektionisti, etten laita kuviani näytille, ennen kuin olen itse niihin täysin tyytyväinen. Siksi vähän ihmetyttää, kun joku laittaa näytille kuvan siitä kaniinistaan nurmikolla. Kuva ei ole teknisesti hyvä, siinä ei ole mielenkiintoista sisältöä eikä omaperäisyyttä, joita itse haluaisin muiden kuvissa nähdä. Haluaako kuvan lähettäjä, että muut pönkittävät hänen itsetuntoaan vai antavat ehdotuksia joilla kuvaa voisi parantaa? Kehumista näkee huomattavasti enemmän kuin rakentavaa kritiikkiä. Itse harvemmin annan palautetta muille heidän kuvistaan juuri siitä syystä etten oikein osaa sitä rakentavasti tehdä.
Aivan, mutta juuri kriittistä kommentointia tarvitaan. Kuten nyt sinunkin! Tuohon niin sanottuun sillisalaatti kehumiseen on minusta se syy että oikeasti harva meistä on hyvä arvostelemaan kuvia. Taitavia ja neuvoja antavia kommentoijia on harvassa. Pahimmillaan pitemmälle ehtineet kuvaajat jotka osaisi neuvoa, eivät tunne mitään kiinnostusta kommentointiin. Itse olen todella huono kommenttien suhteen, eli monesti vain kehun kuvan jos on omasta mielestä hyvä kuva. Kriittistä kommenttia annan aniharvoin, olen aloittelija vaikka ne perusteet alkaa olla jo kohdillaan. Itse taas mieluiten julkaisen kuvan joka voi olla jopa keskeneräinen tai kokeilu. Jopa foorumille tulevat kuvat voivat olla sitä varten kuvattu! Kuitenkin on hienoa että olet nostannut sen katin pöydälle ja olisi hyvä jos myös arvostelisit kuvia sekä eritoten sanoisit rehellisesti mielipiteesi. Ps. Uskon ettei vita ole moksiskaan, mukava flikka joka on oppinut äksyiliville ja rähiseville valokuvaajille. Onhan hän tiukka kirjastotäti!
vaikka voisin olla perfektionisti niin rima minulla "tänne" on melko matala. hyvät kuvat esittelen jossain muualla kuin netissä ,) kuvien tänne laitolla voi olla melko viihteellinen arvo eikä raatiakaan tarvi ottaa niin tosissaan. ..juuri siksi pitääkin voida antaa tällaista asiallista kritiikkiä jota juuri annoit vaikkei diplomaatin lahjoja olisi annettukaan. suvaitsevuutta pitää löytyä myös meihin päin näet. Kuvaan ei kuitenkaan minulla ole paljoa sanottavaa koska minusta koirat eivät ole erityisen kauniita tai pidettäviä otuksia. En siis pidä koira kuvista mutta koska itse suollan tänne vauvakuvia joka myös jakaa ielipiteet samallalailla kahtia niin en ota tässä nyt kantaa ,D
Kannattaako tuota valokuvausta, tai elämää yleensäkään ottaa niin jumalattoman vakavasti... Tokihan kunnioitan ihmisiä, jotka pitävät omaa rimaansa korkealla tekemisissään ja eivät hyväksy tyytyväisyyden luomaa "jarrua" kehityksessään, mutta eikö se ole hyvä pitää henkilökohtaisena ratkaisuna? Ja niille omille täydellisyyden hakuisille kuville tulee helposti sokeaksi, varsinkin jos kaiken lähtökohtana on kamerakerhomaiset nokkelat, ristisanatehtävä-tyyppiset kuvaleikittelyt, vailla mitään sanottavaa. Ehkäpä minä samaistun siihen naiiviin valokuvaajien porukkaan, joiden mielestä valokuvan "päätehtävänä" on välittää elämän ohikiitäviä hetkiä ja tunnetiloja, joiden merkitykset kulloinenkin katsoja rakentaa omassa mielessään, toki unohtamatta visuaalisuutta. Jokaisen kuvan sisälle (jos vain haluaa) on vain sukellettava ennakkoluulottomasti, vaikka se kuva ei täyttäisi kamerakerhomaisia teknisiä kriteerejä. Jos ei säväytä niin ei säväytä, jollekin toiselle kuva saattaa antaa enemmän. Tokihan on hyvä, että oppii ja hallitsee valokuvauksen teknisen puolen, mutta mielestäni siitä ei saisi tulla homman päätarkoitusta. Ns. räpsyn ja valokuvan raja on häilyvä, ja sitä ei mielestäni pelkillä teknisillä seikoilla määritellä... Mutta tämä ei tarkoita sitä etteikö rakentavaa kritiikkiä pitäisi antaa. Ehdottomasti, sen tähden me kai näitä kuvia tänne laitamme. Ja vastaanottajan olisi syytä olla kiitollinen siitä, että joku todella pysähtyy katsomaan kuvaa ja vieläpä jos on kykyjä antaa vinkkejä ym. Itselläni ei ole valitettavasti sellaista osaamista, joudun useasti ilmaisemaan vain pelkän mielipiteeni kuvasta... edit: ai niin, kuva "tavoitti" minut. Koiran kaihoisa katse koskettaa jollain tapaa, ja valo on hallittu tässä hyvin. Taka-alan ikkuna pistää liiaksi silmään...
En usko, että merkittävä osa esitettävistä kuvista on foorumilla sen takia, että kokemattomuudesta laitetaan kaikki räpsyt nähtäville. Kuvissa on usein monia merkityssisältöjä, joiden aukeaminen vaatii myös katsojalta keskittymistä - ei vain pikakelaamista kuvasta toiseen. Nykyinen visuaalinen maailma on usein niin räikeä ja yksinkertaistettu, että kuvan täytyy räjähtää silmille synnyttääkseen edes jonkinlaisen ärsykkeen. Siksi tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Usein hiljaiset ja niukat mustavalkokuvat saavatkin palautetta juuri sen vuoksi että poikkeavat massasta. Minusta on mielenkiintoista nähdä, miten hyvin erilaiset kuvat saavat palautetta ja mihin asioihin ihmiset kiinnittävät huomiotaan. Nimimerkillä vasta 38 vuotta kuvannut.
Lämminhenkinen koirakuva. Enemmän kuva ystävästä kuin koiruudesta. Tasapainoinen ja katseen kautta dynaaminen. Varjo ja valo suuntaavat ajatukset tulevaan hetkeen pihalla, mihin saatesanatkin viittaavat. Keskimääräistä parempi koirakuva. Ei koirataidetta, mutta "photography while living". (En pidä koirista ja suhtaudun koirakuviin odotusarvoisesti epäilevästi) -- ja täysin väärä kohde omien koirien kuvien ei-vittuilevalle ihmettelylle.
tämähän herätti keskustelua ja jakaa mielipiteitäkin siinä mielessä onnistunut kuva oma motiivi tämän, ja monen muunkin, kuvan julkaisuun on nimenomaan se kritiikin keruu. kuvaan edelleen vain kompaktilla enkä edes kovin usein. nappiotoksiakin tulee, mutta aika harvoin.. kaikissa kuvissa on kuitenkin "jotain" mistä tykkään. tässä se on fiilis. itseänikin häiritsee toi tausta, mutta toi odottava/kyttäävä ilme ja pihalta kajastava auringonpaiste luo tähän kuvaan kuitenkin fiiliksen. eli kritiikin ja parannusehdotukset, varsinkin jälkimmäiset, otan ilolla vastaan, kunhan niitä ei heitellä vittuiluna. tommit:lla on aika samankaltaiset ajatukset valokuvauksesta kuin itsellänikin.
Minä tykkään Oskun kuvasta, sen ilme on juuri sellainen kuin pitääkin, kiltti ja kiinnostunut. Rajaisin vasemmalta korvaan asti, ylhäältä korvan yläpuolelle, oikealta hiukan, niin katseen ja auringon kohtaaminen tiivistyisi.
Hyvä tommit ja emerik rakentavista näkemyksistä siitä, miten kanssaveljien ja -siskojen kuvia tulisi arvioida. Näin suppealla foorumilla ihmiset tulee jollain lailla "tutuiksi" ajan myötä ja on ihan kiva välillä kuulla ja nähdä, mitä kenenkin foorumilaisen tai tämän lemmikin tai minkä hyvänsä elämään kuuluu juuri sillä hetkellä, huolimatta siitä, onko kuva fotofinlandia-ainesta vai tuikitavallinen räpsy keskeltä arkea. Vitan Osku-kuva rakentuu kuvasta välittyvän lämpöisen fiiliksen varaan. Ainankin meikän on helppo samaistua Oskun kaihoisaan ilmeeseen - talvi on jo pitkällä mutta hiihtokausi on vieläkin avaamatta koska ulkona on jatkuvasti niin pirun kylmä. Oskulla voi kyllä olla mielessä ihan toiset ajatukset ja tietyt kevään tuoksut...
En ole kiirehinyt kommentoimaan tätä kuvaa. Sanonpa nyt, kun olen lukenut koko viestiketjun, että näen kuvassa taiteellisia arvoja. Koiran ilme on paljon kertova. Tausta, vaikkei olekaan kaunein mahdollinen, on silti osa ympäristöä, jossa ihminen koiransa kanssa tai koira ihmisensä kanssa asuu. Taustan valaistus on rauhallinen, ja taustassa on vähän erottuvia yksityiskohtia. Sen sijaan koira piirtyy kuvaan kauniisti ja riittävän tarkasti. Kun ottaa huomioon, että koirat yleensä toimivat impulsiivisesti, sellaista hetkeä, jossa kaikki kuvan elementit olisivat kohdallaan, on vaikea luoda. Tässä kuvassa on hyvä valaistus ja toimiva idea.
