Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Juuri tästä on minun mielestä kyse, kopioimisessakin on enemmän järkeä kun tietää/tajuaa miksi kopioi ja erityisesti MITÄ kopio. Hyvän kuvan harmonian voi jotenkin "hyväksyä", mutta kun pitäisi ymmärtää mistä se koostuu, vasta sitten alkaa päästä itsenäkemisen polulle. Se, että kopioi ei minusta ole oleellista, vaan se että katselee ja katselee paljon kuvia, sieltä se käsitys syistä ja seurauksista alkaa hahmottumaan ja kun se hahmottuminen alkaa, voi ruveta itsekin kuvaamaan niin, että "harmonian ehdot" täyttyy, mutta sitä en kutsuisi kopioimiseksi vaan tavoitteen ymmärtämiseksi. Monotoninen kopioiminen ei johda mihinkään.
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Mistä tämä vihamielisyys oikein kumpuaa foorumilla? En uskalla tänne kuviani laittaa, koska minut ja kuvani haukutaan huonoksi.(olen vasta opettelemassa valokuvausta) Itse olen katsellut muitten kuvaajien tuotoksia ja yrittänyt opetella valokuvausta, jospa joskus se omatyylikin tulisi esille.
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Älä pelkää tuskin sinua haukutaan huonoksi ja on hyvä ilmoitaa että on vasta aloitamssa kun laittaa kuvia, koska sillloin ainakin täydellä pakalla pelaavat osaavat mitoittaa palautteensa oikein.
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Siis tämän aiheen alla vai noin yleensä? Tämä aihehan on ollut harvinaisen siisti, jos ei peräti mukavan lepsu - minusta. Jos tarkoitat vaikkapa noita galleria sivustoja, niin voin ihmetellä ihan samaa kuin sinäkin.
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Oma mielipiteeni on, että jos valokuvaamisen tilalle laitetaan soittaminen, aletaan päästä lähemmäksi totuutta näissä taiteilun eroissa. Kuka tahansa voi soittaa pianoa. Kukaan ei ihmettele sitä, ettei alottelijan soittoa haluta kuulla esiintymislavalta. Vaaditaan melkoisen paljon harjoittelua, että voi soittaa pianoa niin, että muutkin pitävät soittoa hyvänä. On aika ihme, että voi soittaa hyvin pianoa, ellei ole kuunnellut toisten soittoa ja pyrkinyt kopioimaan sitä. Ja jotta voisi improvisoida tai säveltää pianolla (toisten mielestä hyvää musiikkia), vaaditaan ihan mielettömästi toisten tekemien sävellysten soittamista. Se, että kuinka paljon tähän tarvitaan synnynnäistä musiikillista luovuutta, on sitten mielenkiintoinen kysymys. Kameralla voi toki toistaa helpommin näkemänsä, kuin pianolla kuulemansa (nauhuri sopii siihen paremmin), mutta juuri tuo jatkuva onnistumisien sarja vaatii valokuvaamisen taitoa. Siihen sitten se oman näkemyksen tuottaminen on se luova osa.
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Olen samaa mieltä. Jos valokuvaajat harjoittelesivat yhtä paljon kuin soittajat, voisivat he tehdä valokuvaamalla ihan mitä vaan. T Jukka
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Ihan yleisesti, mitä olen katsellut. Asia ketjut muuttuvat aivan toiseksi, kuin olivat alussa. .
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Voipi olla että soittamaan oppii noin, mutta minusta valokuvaaminen on parhammillaan enempi säveltämistä ja vieläpä hyvää sellaista. Musiikissa on siis kopioijia, jotka osaa käyttää soittimia ja lahjakkuuksia jotka osaa tulkita, hietä eroaa sitten vielä säveltäjät joilla on kyky nähdä uutta.
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Niin muuttu, koska monet on vaan kuluttamassa aikaa ja heitämässä läppää. Aivan samoin kuin kasvotusten kesksuteltaessa voidaan aloitaa formuloista ja päätyä parisuhdeongelmiin. Tämä saattaa olla turhauttavaa aloitelijalle, jos olettaa että täällä on kokeneemmat odotelemassa että pääsee opettamaan aloitelijoita. Täällä on myös erin tasoisia mulkkuja, joilla on ihat omat missionsa puolustamassa reviireitään.
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Musikaalisesti harjoiteltaessa tekniikkaakin musiikkia tulkitaan, erotuksena mekaanisesta toistamisesta. Myös tulkinta vaatii harjoittelua: esim hiljaa soittamisesta siirryttäessä voimakkaaseen on äärimmäisen tärkeää, miten sen siirtymisen tekee. Jos sen tekee yhtäkkiä, on kyseessä sf= yhtäkkiä voimakkaasti. pianissimo-crescendo-forte sen sijaan on yleisin tapa. Säveltäjät opiskelevat lukuisia eri historiatyylejä ja teorioita. Teoria ei ole välttämätön pakko, vaan menetelmä, jolla ajatuksensa voi työstää soivaksi musiikiksi. En edes viitsi verrata musiikin toimintoja valokuvaamiseen tai mihin tahansa taitoon - se on liian ilmiselvää. T Jukka
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Ei tosiaan liity mitenkään valokuvaamiseen. No, osaajat soittaa ja ei niin hyvät opettaa.
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Ajattelen niin että "harmonia" voi poiketa totutusta ja olla raakileena hirvittävän näköistä. Valmis kukkaan puhjennut taiteilija osaa sitten luoda jotain aivan omaa, kun taidot ja näkemykset ovat nivoutuneet vihdoin nippuun palvelemaan sitä suurempaa tarkoitusta.
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Kävin Salon taidemuseossa katsomassa Ilkka Lammin näyttelyn. Lammihan oli aika arvostettu nuori taiteilija, joka sitten v. 2000 meni käymään Porvoossa, eikä sitten selvinnyt siiltä matkalta. Suurin osa Lammin merkittävistä töistä on valokuvien kopioita - sikäli, että henkilöhahmot, sommittelu, rajaukset jne. ovat suoraan mallina olleesta valokuvasta. Tekniikka on tietysti erilainen, hän oli aika näppärä siveltimen käyttäjä (karvan laadusta minulla ei ole tietoa). Taustat on usein muutettu abstrakteiksi. Taiteilijan ja teosten arvoa ei mitenkään näytä heikentävän se, että teokset ovat avoimesti toisten kopioita. Ilmeisesti Lammi omalla panoksellaan toi niihin niin paljon lisää, että joku Cartier-Bressonin sommitelma on arvokas teos hänenkin tekemänään. Mielenkiintoinen kysymys, kaikkiaan. Ainakin maalaustaiteessa kopiointi katsotaan jossain mitassa asialliseksi työtavaksi. Lammin Pariisitar, kopio sekin, myytiin Bukowskilla 77 000 euron hintaan. Alkuperäinen mallina ollut teos tosin olisi varmasti aika paljon kalliimpi, numeroitakin enemmän hintalapussa.
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Jonkun tekniikka ja jälki kiinnostaa ja innostaa, kun sellaisia esikuvia on riittävästi apinoinut niin siltä löytyy se oma tyyli - sanovat ulkomaiset kuvataiteilijat (ei valokuvaajat).
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Ei katsota, vaan sitä halveksitaan. Termi, mitä käytetään usein, on siteeraaminen ja sitä on taide täynnä. Kun jostain otetaan toisen käyttämä hahmo tai asetelma osaksi omaa teosta, se ei ole kopioimista (mihin liittyy ajatus kokonaisuuden toistamisesta ja toiston tarkkuuden ylistämisestä), vaan taidehistorian rikkaan merkistysverkoston esilletuomisesta ja kutomisesta. Lammikaan ei kopioinut, vaan siteerasi.
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Niin on eriasia ymmärtää jonkun tyyliä ja toistaa tietoisesti sen elemettejä, kuin yrittään tehdä samanäköinen kopio. Minusta tuota kuvausta jonkun kuvaajan tyylisesti on olut kiva seurata, jotkut on ollut kartalla ja jotkut vähemmän, mutta se on pikkusen avartanut ymmärrystä toisten kuvaamiselle.
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Niin juu, ei tietenkään "kopioinut" sanan varsinaisessa merkityksessä,siis jäljentäen. Ehkä siinä mielessä kuin tässä ketjussa on edellä sanaa käytetty; sommitelman, kuvakulman jne. toistona. Ei toisaalta sanaa "siteeraus" nyt ihan tuossa mielessä käytetä. Idean, sommitelman, jne. kierrätys voisi olla vaikkapa "pastissi". Kai muitakin vastaavia termejä on.
Vs: Näkemisen ja kopioimisen ero? Tämäkin keskustelu tietenkin osoittaa, että näkemyksen omaaminen on siitä vikkelä ominaisuus ihmisessä, että jokaisella on sitä omasta mielestään sopivasti, mutta jokainen tietää paljon muita, joilla se on vähintäänkin vajavainen. Ja nämä sitten keskustelevat keskenään ja myhäilevät mielessään, että voi voi sinuakin... Vaikka mitä sitten, ihmiset tekevät inhimillisiä asioita.