Vs: Digijäärän avautuminen No ni. Minä olen aina pitänyt hyvistä kuvista, hollantilaisista mestareista, sittemmin varsinkin impressionismista ja nykyajan valokuvista. Piirtää ja maalata en osaa, en ainakaan niin, että sillä syntyisi kuvia, joita haluan. Luomistarpeeni tyydytän sitten valokuvia tekemällä, saankin tehtyä itseäni tyydyttäviä, sekä digi- että filmikameralla. En kyllä keksi mikä siinä olisi typerää.
Vs: Digijäärän avautuminen Eihän nyt koko ajan voi kävellä ympäriinsä kuola valuen hakien sitä täydellistä kuvaa? Kyllähän itse jatkuvasti kyselet kaikenlaista tekniikasta ja hankit uusia kameroita ja objektiiveja. Eikö se ole osa harrastamista? Jos oikeasti vaan hakisit kuvaa, sinulla olisi kaiken järjen mukaan ainoastaan yksi riittävän hyvä kamera ja keskittyisit kuvaamiseen.
Vs: Digijäärän avautuminen Jos oikein ymmärsin (varmaan korjataan jos olen väärässä) oli Kenin tarkoituksena vain pohdiskella, että hyvä kuva on hänelle osa harrastusta, ei koko harrastus. Eihän se ole OK1 mitenkään ristiriidassa sinun käsityksesi kanssa. Luultavasti monet valokuvauksen harrastajat sinun laillasi tuntevat taidehistoriaa laajemminkin (nostaa käden ylös) ja siten silläkin tapaa harrastus on jo ajatuksellisesti laaja-alaista. Yritän nyt tässä vaan lukea viestejä ystävällisessä hengessä, anteeksi vain
Vs: Digijäärän avautuminen No mikä ettei. Paljonhan sitä puuhataan ihan vaan jouten päiten. Kuulemma paljon nussitaankin ilman sen vakavampaa lapsen teon tarkoitusta. Näillä kymmenillä en kuitenkaan itse viitsi kulkea raksuttelemassa kameraa ihan muuten vaan viihtymisen vuoksi - sitä voin tehdä ilmankin. Kamera on mukana kuvia varten.
Vs: Digijäärän avautuminen Juuri näin, kiitos. Minulle valokuvaamisharrastus tuo esim. vuosittain kaksi erittäin mukavaa viikonloppua Jurmossa muutaman hyvän kaverin kanssa. Valokuvaaminen on se perussyy miksi saarelle mennään, mutta reissuun mahtuu niin paljon muutakin kuin se lopullinen kuva. Esim. keskustellaan paljon valokuvauksesta, se on antoisaa ja on ilman muuta osa harrastusta. Tietenkin on kiva jos joitakin onnistuneita kuvia saa, mutta ei se mikään ehdoton tavoite ole. Ja on jokunen reissu ollut milloin ei mitään merkillistä ole syntynt, eikä ole harmittanut jälkeenpäin. Säästä ja valosta on niin paljon kiinni, eikä niihin voi vaikuttaa. Polaroid-kuvia olen Jurmossa ottanut, ja näyttelynkin niistä pidin viime vuoden lopulla. Näyttelyä en suunnitellut etukäteen, se ei ollut tavoite, vaan se toteutui puolivahingossa. Tuli äsken mieleen että täällä Kameralaukussakin roikkuminen on osa harrastusta, tosin sillä on ehkä turhan suuri osuus [hymiö].
Vs: Digijäärän avautuminen Kun kuvaan, niin tavoitteena on hyvä kuva, kameran ulkoiluttaminen ilman päämäärää ei ole itse tarkoitus minulle. Kun taas keräilen kameroita, niin se on toinen harrastus joka ei johda välttämättä edes kuvaamiseen, mutta jos johtaa, niin taas tavoitteena on saada itseä tyydyttäviä kuvia. Ei tämän monimutkaisempaa logiikkaa
Vs: Digijäärän avautuminen Hattua nostan tuolle paneutumiselle -tai siis panemisesta pidättäymiselle. Jotkut tykkää kuvatakin ihan vaan kuvaamisen ilosta ilman sen kummallisempaa tavoitetta -kuulemma.
Vs: Digijäärän avautuminen Jos nyt sanois jotain tuosta panemisestakin, niin voisin kuvitella, että jos kuvailee laukaisematta kertaakaan kameraa niin sitä voisi verrata...no, tiedätte kyllä mitä tarkoitan )
Vs: Digijäärän avautuminen No niin, paljastuhan se ero. Mulle se lopullinen kuva on se juttu, eikä mikään muu. Jollekin filmikäyttäjälle se kuvaaminen on se juttu. En ymmärrä tätä, siksi koska mulle kuva on se juttu. Jos hyvää kuvaa ei tule, oli reissu mulle jokseenkin epäonnistunut, filmikuvaajalle kai sitten onnistunut. Mikä lienee siis filmikuvaajan epäonnistunut reissu? Jäi filmi kotiin? Jos haluan laulaa karaokea, laulan karaokea, eikä mulle riitä että olin lähellä laulaa karaokea. Täähän on täsmälleen samaa että panee, mutta ei tuu (cum), koska paneminen itsessääm on "se juttu"... Okei, mä haluan sekä panna että tulla (cum), koska hmmmm.... olen digijäärä???
Vs: Digijäärän avautuminen Älähän nyt, minä en sanonut mitään älytöntä tai vähä-älyistä - mielestäni, sinä vaan vedit omat johtopäätöksesi sanomatta jätetystä osasta Edit: Keni osui loppujen lopuksi aika oikeaan, kalustorunkkauksen ollessa kiihkeimmillään, on kiva joskus virittää ja laukaista kameroitakin, vaikka ilman filmiäkin
Vs: Digijäärän avautuminen Nyt on tällaisen vanhan jäärän noudatettava Kenin esimerkkiä, nati nati, ai niin hyvää ystävänpäivää kaikille, vielä on 50min jäljellä
Vs: Digijäärän avautuminen Hiukan tämä keskustelu muuttui siihen mitä kuvaaminen ja sen ympärillä asiat vaikuttaa meihin ja millä tavoin harrastamme tai teemme tätä työksemme. Minun näkemykseni valokuvaamisesta ja harrastamisesta: -tykkään kuvata kaikenlaisia kalustoilla -tykkään myös kuvankäsitellyä kuviani, haluaisin osata sitä paremmin -tykkään keräillä kameroita, sellasia jotka mielyttää minua -on hienoa että kamera joskus jopa laittaa minut liikkumaan luonnossa -olen joutunut tutkimaan ympäristöä kuvaamisen myötä aina -saatan joskus istua ihmisvilinässä ja katsoa ihmisiä ja löytää niiden hapituksesta paljon asiota mistä ne pitää mikä on heidän asemansa jne. tähän on kuvaaminen opettanut -työni puolesta näen kymmeniä tuhansia ihmisiä vuodessa, sitten kun haluan harrastaa on kiva syventyä mieluisaan puuhaansa yksin ja saada harrastuksesta flow fiiliksiä - olen flow fiiliksiä saannut niin digillä kun filmillä, flow fiilikset on digillä vain valitettavasti loppunut muutaman vuoden päästä, filmillä saan edelleen flow fiiliksiä -pieni näplääminen on kivaa, tykkään jopa runkkailla kameroita noin muuten vaan vaikka en kuvaisikaan, suljin napsuttela yms -olen kuvaamisen myötä saannut tutustua taiteeseen syvemmin ja esittävästä taiteesta on tullut minulle sydämmen asia -olen löytänyt baletin kuvaamisen myötä ja modernin tanssin, se on ihanaa -tykkään kukista ja kuvaaminen antaa kukista mukavia tallenteita -kuvaamalla pääsen usein sellaisiin paikkoihin minne en muuten pääse -saan olla mukana useissa teatterikappaleissa työryhmän jäsenenä kuvaamassa, se on suuri kunnia -minulta kysellään kuvista ja kuvaamisesta paljon kun liikun, se on hyvä sosiaalinen yhdistä tekijä - olen saanut hyviä ystäviä kuvaamisen kautta, svhy, miitit sekä kerhot -kameralaukku foorumi on ollut minulle rakas jo pitkään ja te olette antaneet minulle paljon Ei tainnu tulla ihan kaikki tuossa. Minä en vain tykkää siitä että jotkut ei osaa lopettaa jankutustaan. Isäni sanoo usein "Joku tolkku kerjäämiselläkin" Se pitää paikkaansa. Sitten kun jankutus muuttuu ainaiseksi se menettää kaiken ennen sitä tehdyn kirjoitetun saavutetun. Kaikki menee kun kankkulan kaivoon sillä ainaisella jankutuksella. Toivoisinkin että asioista saa sanoa mutta kannattaa katsoa sanooko joka kuvaan horisontista, puu pään takana, roskista, taustan tummuudesta, sommittelusta ja monesta muusta. Ei pidä tehdä itestään mitään jankutus automaattia.
Vs: Digijäärän avautuminen Minulle kuvaaminen on osa muita juttuja kuten työ, matkailu, erilaiset harrastukset. Työ, matkakohteet ja harrastukset ovat vaihdelleet valtavasti vuosien varrella. Kamera on kuitenkin kulkenut aina mukana. Valokuva ei ole ollut (ammatin vaihdoksen jälkeen) aikoihin itse tarkoitus. Onpahan kuitenkin kiva bonus, jos saa dokumentoitua edes jonkin ohi kiitävän hetken elämästä muistin tueksi keinutoliin, pystyuunin viereen, heilurikellon alle. Matkan varrella käyttökalusto on ollut aina laadukasta, vaikkakaan harvoin uutta. Museohyllyn tallenteilla voi kertoa vaikkapa pienen osan 1900-luvun historiasta. Pienen kivan lisän tekee, jos tallennetuista laitteista on myös yksilönä jokin tarina kerrottavaksi - niille, jotka eivät kehtaa lähteä ajoissa karkuun.