Vs: Digijäärän avautuminen Hifistely on hifistelyä. Kyllä siihen "syyllistyy" ihan samalla tavalla myös digille kuvaavat. Mä en yleensäkään ymmärrä tätä ajatustapaa, että filmille kuvaaminen pitäisi lopettaa siksi, että digillä saa saman kuvan helpommin. Jollekin se filmiprosessi nyt vaan sattuu tuntumaan "omimmalta". Silloinhan niitä samoja kuvia ei pysty välttämättä tuottamaan millään muulla tavalla. Ei kai siihen muuta perustelua tarvita? Eihän kukaan nyt mene kuvataiteilijallekaan sanomaan, joka tekee grafiikkaa jollain työläällä syväpainomenetelmällä, että "Eihän tossa oo mitään järkeä. jos piirtäsit ton kuvan vaan photoshopissa, ni se olis tehty jo".
Vs: Digijäärän avautuminen Kyllä. Vai väitätkö että perinteinen MV-kuva on aina parempi? Musta tuntuu että sinä jaksat Sitäpaitsi, ei filmikuvaus ole pelkästään mustavalkoista. Kyllä siihenkin kuuluu väri. Itse olen tehnyt varmaan yhtä paljon väri-ja mustavalkokuvia pimiössä.
Vs: Digijäärän avautuminen Ihan kuin olisin joskus ennenkin kuullut nämä jutut. (Mistähän se tulee, aika kaukaa jo vuosien takaa kai. )
Vs: Digijäärän avautuminen Aika kaukaa, jo vuosien takaa kai. Jos olisin kirjailija, tuskin jaksaisin kovin paljoa kertoilla siitä, onko käytössä kirjoituskone vai tietokone - ellei sitä haastattelussa kysyttäisi!
Vs: Digijäärän avautuminen Eihän kukaan ole ilmoitanut että filmiku vaamionen pitää lopettaa?? Vaan että filmiäkin pitää voida kritisoida. *katsoin samalla filmirunkooni jossa on filmiä sisällä* Eikä kai kukaan pakota seuraamaan näitä keskusteluita jos kuisaanuttaa, sen enempää kuin olisi pakko katsoa mitään muutakaan?
Vs: Digijäärän avautuminen Jos olisin taidemaalari, miksi puolustelisin sen enempää sitä? Näkeehän kaikki muutenkin tekniikan mitä on käytetty. Eikö tuotanto ole paras mainos tekniikallekin? Esikuva. Ja mainos, halusi mainostaa tai ei.
Vs: Digijäärän avautuminen Ainakin muovisemman Ok,eiköhän nämä asiat ole käyty läpi lähes joka ketjussa.
Vs: Digijäärän avautuminen Mikä kenellekin on tavoiteltavaa paremmuutta ja miksi. Kuten jo aiemmin jossain sivulauseessa totesin, niin pellon keskellä digitaalisuus voi tuntua viehättävämmältä vapaa-ajan keinolta toteuttaa itseään kuin ruuhka-Suomessa, teknokraattisemmassa ympäristössä.
Vs: Digijäärän avautuminen Jos oikein silmät auki saa, voi nähdä tekniikan ylivoiman tässä RB:n aloituksessa. Ylivoimainen ote meistä ja ajattelustamme pienellä foorumillamme. Tämä meitä yhdistää.
Vs: Digijäärän avautuminen Pieni kina päivää piristää, jos on tolkkua. Kyllähän jokainen tietää mitä tässä ketjussa on jo otsikonkin perusteella, jos ei pää kestä on parempi olla avaamatta? Olen aivan varma että filmi itse ei omista tunteita, eikä siten osaa loukaantua, se on vain muovia, eikä loukaanu sen enempää kuin tyhjä tai täysi limsapullo. Jos joku filmin puolesta loukaantuu, niin lääkärillä käynti voi jeesata?
Vs: Digijäärän avautuminen Oliko se eilen vai toissapäivänä, kun oli toinen osa hienosta neliosaisesta Impressionismi-sarjasta. Siinä juontaja selitti näädänkarvasiveltimen ominaisuuksia ja mihin se parhaiten soveltuu ja miksi. Sitten mentiin myöhemmin alalle tulleeseen siankarvasiveltimeen, jonka ominaisuudet ovat aivan toisia ja se mahdollisti osaltaan impressionistien siveltimenjäljen. Samaa voisi ajatella filmi-digin ollessa kyseessä. Kummallakin on ominaisuuksia, joita toisesta puuttuu. Siksikumpainenkaan ei ole ainoa oikea kaikkeen. Molemmilla on luonteensa, ja ne luonteet on otettava haltuun. Se on sitä osaamista. En ole huomannut väittelyä taidemaalaripiireissä aiheesta kumpi parempi, näädän- vai siankarva (vai synteettinen). Keskustelua on kyllä käyty niitten ominaisuuksista, ja sitä kautta, että kumpi on parempi määrättyyn tarkoitukseen. 15-vuotta pelkkää filmiä ammatikseen, nyt vain digiä. Ei jaksa enää viettää aikaa pimiössä, enkä varsinkaan kehittää filmejä. Kapa (korjasin kirjoitusvirheitä)
Vs: Digijäärän avautuminen Tohdin jatkaa keskustelua, kun olen typerän ketjun avaaja. Mistä juontaa tuo sinun mielipiteesi? Kun digillä tekee huolellisesti, niin mistä se muovi tulee kuvaan? Tuossa ennnenkin kirjoitin, että filmikuvaus ei ole pelkkää mustavalkokuvaamista. Värifilmejä on myös. Mustavalkokuva kuitupaperilla, lopputuotteessa ei ole muovia. Entäs värikuvat? Onko olemassa värillistä kuitupaperia? Digikuva paryyttipaperilla tai vastaavalla voi olla mustavalkoinen tai värillinen, ei ainakaan mun mielestä ole kovin muovinen...saatan erehtyä? Ja vielä ajatuksia omasta päästä. Mulla tuntuu keittävän välinekeskeisen valokuvauksen molemmat ääripäät. Välillä digikamerahypetyksiä lukiessa olen ajatellut poistua koko foorumilta (yli 1,5 vuotta olinkin) ja toisaalta filmikamerajutujakin varmaan pitäis jättää välillä enemmän lukematta. Muttakun digikuvaajalla on niin paljon aikaa ;D Ääripäiden välillä on paljon mielenkiintoista ja kivaa rupateltavaa, oon koittanut osallistua filmikuvauksen pikkujuttuihin sikäli kuin itse niitä muistan. Joku asia on tuttua...ja jokin toinen asia on minulla ollut aivan toisin. Oman mustavalkokuvauksen latteaa menneisyyttä pohtiessani olen tullut siihen tulokseen, että väripäällinen hajavalosuurennuskone ei ole ollut kovin kaksinen vehjes mustavalkokuvien tekemiseen, ehkä senkin takia muistot ei houkuta.
Vs: Digijäärän avautuminen Mä otin tuolla Lämpimän maan matkalla -49 tehdyllä kameralla värikuvia. Käsittelin colorperfektillä. Ja kyllä mää sanon, et ne räpsyt siellä oli ihan samanlaista räpsyä mitä oon räpsäyttänyt digilläkin (ja käsitelly vähän). Ei ehkä niin tarkkaa kuitenkaan. Hankalaa oli. <IMG src="http://farm4.staticflickr.com/3691/10747544114_fbe5040139_c.jpg"]</IMG>
Vs: Digijäärän avautuminen Sanottakoon vielä se, ettei se mua haittaa jos joku filmiä haluaa käyttää - tuskin ketään muutakaan. Se joskus tökkii, kun filmille kuvaamista jotenkin ylistetään vaikkei hyvää pimiövedosta viitsitä edes tehdä. Skannattu kuva on aina digikuva. Lähes poikkeuksetta ne jotka filmiä ennen wanhaan joko työkseen tai taiteiluun käyttivät (täälläkin on monia), ovat siirtyneet pelkästään digiin, jo vuosia, vuosia sitten. En tunne ainuttakaan valokuvauksen ammattilaista joka filmiä edes jossain muodossa nykyään käyttäisi. Filmi on nähty ja koettu, eikä suppea valikoima ja saatavuus sekä ala-arvoiset kehitys- tai skannauspalvelut auta asiaa yhtään enempää. Filmin hienous on mekaanisella (no olkoon, myös sähköisellä) kameralle tehtävä analoginen työnkulku, jonka lopputulos on vähintään 20x30 tai suurempi arkistokelpoinen hopeavedos. Alusta loppuun. Sitä arvostan, ja edelleenkin vain jos se on kuvana myös hyvä. Ei se että filmiä käytettiin kamerassa, otetaan repro siitä digille ja webbiin uploadataan joku 800x1200 kokoinen kuva otsikolla: "TÄTTÄRÄÄ! Olkaa hyvä: Filmikuva. Kyllä filmissä on sitä jotakin. Aijaijai!"