JOS TÄÄLLÄ JONKIN NYT KERTA KAIKKIAAN ON PAKKO OLLA VINOSSA Työnsin pääni kioskin luukusta sisään: halutaan kahvia, hankitaan elämä. Kattia kanssa. Että on ahdas mieli. Kaadoin kahvin päähäni ja kävelin sairaalaan. Päähänne on kertynyt ylimääräistä nestettä, lääkäri sanoi. Ounastelin sen johtuvan sateisesta kesästä. Nukuin mustaa unta. Minulle annettiin sorsa. Sanoin, että linnut kylläästyttävät minua. En jaksa tätä nykyä edes puita. Painoin punaista nappia, odottelin mailmanloppua. Minua rauhoitettiin. Kaikki johtui paineista. Rustottuneita haaveitani koputeltiin pienellä vasaralla. Aurinko paisui, kevät oli kolmesti tullut. Minun annettin ulkoiluttaa yhtä jäsentä kerrallaan. Se oli helppoa. Vaahterat kukkivat ja taivas paleli. satoi vihreää lunta. Mikko Rimminen: Sumusta pulppuavat mustat autot (Tammi 2003)
Vs: Self On melkoisen vahvat kuvat kyllä. Hyvät ilmeet, tuskaisat, kyllä tätä kattellessa tuntee. Olisko molemmista voinu ottaa himpun mustaa tilaa veke, että olisivat vähän lähempän toisiaan, ei katse poikkoilis, vaikka toisaalta se on kyllä osa tätä myös se katseen poukkoilu, hmm...
Vs: Self Tämä tuli minullekin mieleen, toivottavasti tämä ei ollut hätähuuto vaan väkevä kuvapari tosi mustalla tekstillä. Aika tykevää!
Vs: Self Vahvaa, tarkkaa ja hallittua ilmaisua. Jotkut tekevät mitä haluavat, toiset mitä uskaltavat, jos sitäkään.
Vs: Self Joskus luettu teksti liikuttta mieltä niinkin paljon, että siitä joutuu ottamaan kuvan tueksi. Ehkä eilen ja osittain tänään tuntui siltä, että kuva ja hyvä teksti voisivat kohdata. Kiitos palautteesta, siis oikeasti tällä kertaa !!!!