Vs: Vanhoja dioja katsellessa Jos digikuvaus nopeuttaa kuvaamisen opiskelussa nopean palautteen takia, niin saman tekee zoomobjektiivi perspektiivin harjoittelussa kunhan homman oivaltaa.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Vaikka valokuvaus onkin ikuista opettelua, tarkastelen sitä mieluummin kuvaamisen kuin opettelun näkökulmasta.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Jos esim. Markku ei osaa käyttää zoomia, mistä tulee tämä varmuus, että kukaan muukaan ei sitä tee, enkä myöskään ymmärrä millä tavalla on parempi, että kuvan jättää ottamatta kuin se, että käyttäisi zoomia?????
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Vastaan tähän siltäosin kuin se koskee omaa harrastamistani eli tuon jälkimmäiseen osaan. Kuvaan hitaasti, mietin, pohdin, kasaan välineet, mittaan valotuksen ja saatanpa ottaa kuvankin. Käyttämäni välineet tukevat tuota. Se on minulle vastapainoa arjen kiireelle ja jatkuvasti päällekäyvälle stressille. Minulla ei ole tarvetta tai halua kuvata kaikkia mahdollisia kuvia. Ottamattomat kuvat eivät mieltäni paina, sen sijaan ne, jotka olen voinut ottaa haluamallani tavalla ovat minulle ilo. Nykyään en edes omista yhtään zoomia. Ne eivät ole tuottaneet minulle riittävästi iloa. Tämä on minun näkökulmani, muiden näkökulmasta en osaa puhuaa.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Voi mahoton, että pitää jänkhätä, se kun vaan on niin, että useimmat aloittelevat kuvaajat eivät ajattele perspektiiviä, ainoastaan rajausta ja zoomi ei todellakaan opeta kuvaamaan oikealta etäisyydeltä kuten kiinteät. Ajattele vaikka aloittelevaa kuvaajaa joka haluaa ottaa kokeeksi oikein hyvän potretin vaikka kumppanistaan, zoomillahan se onnistuu vaikka pienessä keittiössä, mutta lyhyellä teleellä tulisi väkisin otettua potretti oikealta etäisyydeltä. Mun mielestä tätä ei kannata jatkaa, kuvaat zoomeilla kun kerran osaat ja muut kuvaa niillä joita pitävät itselleen oikeina Edit:, Mistä olet saanut sellaisen käsityksen, etten osaa kuvata zoomeilla, mulla on niitä useita, on aina ollut ja tulee olemaan, mutta se ei tarkoita, ettenkö voisi olla jotain mieltä kiinteiden puolesta. Tällä hetkellä noita zoomeja taitaa olla yli 20 kpl, enemmän kai kuin kiinteitä, joita niitäkin on enemmän kuin tarpeeksi )
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Minä jankutan tätä sen takia, että tähän ei ole yhtä totuutta, kiinteät eivät opeta mitään sen paremmin kuin zoomitkaan, kummillakin selviää, zoomilla jää usein objektiivin vaihto pois.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Jos ja jos. Koskaan aijemminen ei ole kyselty hölmöjä netissä, se sijaan että opittaisiin nopeasta palautteesta. Filmiaikaan iso osa opista tuli siitä, että palaute ei tullut heti. Tätä moni ei oivalla heti, vaan myöhemmin ;-)
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Voishan opiskeluakin tosiaan parantaa niin, että olisi matikaleiri jossa olisi 10 tuntia matikkaa joka päivä, ja sitten joka ilta koe. Ja kuukauden päästä biologian kurssi samalla lailla. Ihmiset oppisivat sikanopeasti kun ei olisi turhia taukoja. Vuodessa tulisi taatusti koko lukio suoritettua, tosin ylioppilaskoe toki menisi kaikilta hiton huonosti mutta voishan senkin järkätä osissa heti aina tuon kurssin yhteyteen, vika on siis syteemissä, eikä ihmisissa ;-D
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Itse tykkààn ainakin siità, kun sai opetella valokuvauksen perusteet vankasti filmiaikana. Valokuvaajan ammattitutkintoonkin poltettiin filmià rullakaupalla, ja vielà kiinteillà Hasselin objektiiveilla
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Voi morjentush!!! Sain pitkästä aikaa kuvattua pari rullaa diafilmiä. Toinen filmi oli Fuji Velvia 100 ja toinen Wittner Chrome 200D. Fuji oli pitkään kesken ja se sisälsi ruskakuvia syksyltä. Wittneriin kuvasin haikuisia talvikuvia matalalta paistavaa aurinkoa vasten ja vähän muutakin. En pysty edes istumaan aloillani! Ensirakastuminen valokuvaukseen iski uudestaan! Ei digillä tuollaista sielukkuutta saa aikaan! Ei sitten millään! Uskomaton fiilis! Tuossa Wittnerissäkin on sielua suurine rakeineen. Ja pakko antaa täydet pisteet Who's Next Labillekin! Tiistaina pudotin postilaatikkoon ja perjantaina tuli kehitettynä kotiin! Viimeksi meni jopa päivä vähemmän...
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Kovia sanoja,Kohta on RB ja kumppanit kertomassa näkemyksensä asiasta Itse olen pitkälti samaa mieltä,en ressukka ole nähnyt livenä 8x10 diaa mutta luulen että on varmasti säväyttävä.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Kyllä diat hienoja ovat, ei siinä mitään. Joskus kuvailin 67-dioja ja tuijotin niitä pahvikehyksissä valopöydälläni kauan aikaa. Harmi vaan kun niitä ei saa nätysti seinälle ripustettavaan muotoon. Ostopalelut on edelleenkin liian kalliita.....ja eihän mulla enää ole kameraakaan. Ja suuremmat diat tietysti vielä hienompia.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Ja diakuvauksesta mainitsen vielä, että aiemmin otin varmuuden vuoksi useita otoksia samasta aiheesta vain varmistaakseni valotuksen onnistumisen. Nykyisin otan monesti vain yhden. Nyrkkisääntö "Pistemittaus kirkkaimmasta kohdasta, johon haluat sävyjä +2 aukkoa" toimii kuin junan vessa. Usein mittaan myös selkeistä keskisävyistä. Kahden rullan kuvista lähes kaikki olivat valotukseltaan kelpo otoksia.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Täytyy viedä Whos next labille keskari dia rullia kehitettäväksi, ja kunhan noi duunit loppuu, niin avaan vielä sen 66 proikan ja kattelen miksei se toimi täysillä. Yhdistyksen tiloissa meillä on 280cm leveä valkokangas, niin vois joskus kattoa vähän isommalta kankaalta 66 dioja
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Diat on upeita jos kangas on hyvä ja projektori+objektiivi samoin. Jopa kinodia on upea, mutta 6x6 iskee ihan täysillä, olen joskus päässyt kokemaan sitäkin.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Tuossa filmiajan hitaan palautteen hyödyllisyydessä Quiquern on kyllä vahvasti oikeassa. Hankala selittää ihmiselle joka ei ole sitä koskaan kokenut, mutta se liittyy siihen (ainakin minun kohdallani), että kuvaa otettaessa tilanne ja odotettu, ennakoitu kuva on x, mutta kun vähän aikaa kuluu ja diat saa käteen, niin se valmis dia onkin y. Tai no, en tiedä tarkoittiko Quiquern tätä, mutta kuten sanoin olen huono tätä asiaa selittämään (no miksi pöljä sitten edes yrität?).
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Onnistuneet Kodachrome 64 diat on aivan helvetin hienoja, Kodachrome 25 en koskaan kuvannut, jaa voi olla että rullan verran, mutta herkkyys oli jo 64:sella hieman alamittainen. Jonkun Agfa 50:sen laatu oli aivan surkea verrattuna Kodachromeen, siis minun mielestä. Mulla on kotona ns. hopeakangas, helmiäiskangas olisi parempi, mutta aikoinaan ei varat kunnolliseen sellaiseen riittäneet. Periaatteessa täysin sileä valkoinen himmeä tasopinta on paras, mutta maalattu sellainen ei heijasta tarpeeksi hyvin, joten se vaatii melkoisen valovoiman projektorilta.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Diojen eduksi laitan vielä ehdottomasti sen, että ne eivät vastaa täsmälleen todellisia sävyjä luonnossa. Onhan täälläkin puhuttu kliinisestä digikuvasta. Jos valokuvausta pyrkii ajattelemaan taiteena, ei mahdollisimman tarkasti todellisuutta taltioiva tekniikka tule kysymykseen. Itse pidän myös rosoisista mustavalkokuvista. Ja eiväthän taiteilijatkaan yleensä pyri maalaamaan ja piirtämään valokuvantarkasti. Monet piirustukset, olkoon ne aiheiltaan mitä tahansa potrettien ja etelämaisten maisemien väliltä, joissa on käytetty esimerkiksi vain hiiltä, liitua ja jotakin sävykynää keskisävyisellä paperilla, jättävät valtavasti varaa katsojan omalle mielikuvitukselle. Erilaiset kynän- ja pensselinjäljet ja tekstuurit luovat oman sielukkuutensa. Ja olisihan se aika tylsää, jos taiteilija pyrkisi esittämään aiheen valokuvan tarkasti. Valokuvia tuuppaa silmille nykyisin niin järjetön määrä, että hyvätkään kuvat eivät jaksa nousta esiin.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Ja mitä laitteistooni tulee, katselen dioja Kodak Carousel S-AV 2050 -projektorilla 70-lukulaiselta helmiäiskankaalta.