Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Minusta aika jännä on keskikoon kameran kuilu ihmisiä kuvatessa, kun silloin ei näytä katsovan ihmiseen. Minusta se kuvaa hyvin filmikuvaajan sielunmaisemaa - näen, mutten katso. T Jukka
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Minä ainakin nimenomaan katsoin silmiin, RB jalustalla ja laukaisu kaksoislankalaukaisimella kaksivaiheisesti jolloin kuva otettiin toisessa vaiheessa kuvattavan ilmettä seuraten.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Täällä Varkaudessa ei ihmistä katsotaan silmiin, vaan pälyilevästi minne tahansa muualla, paitsi silmiin. Sä asutkin Pohojanmaalla
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Jep, kyllä siihen alkaa pikkuhiljaa tottumaan ja oon alkanu tekee enemmänki nykyään sitä, etten katso etsimen läpi, riippuu mitä kuvaa tosin, tai oikeastaan enemmänkin niin, että opettelin katsomaan sen etsimen läpi molemmat silmät auki (ei koske tosin sitä keskaria ja kuilua
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Pitää hommata itelle kans se lankalaukasin. Nyt oon laukassu kameran neulalla
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Tuo kaksivaiheinen laukaisu tarkoittaa sitä, että ensin nostetaan peili ylös jolloin keskarin hidas raskas peili loksahtaa kovalla äänellä jolloin herkkäsilmäinen aikuinen laittaa vaistomaisesti silmänsä kiinni, toisessa vaiheessa vain keskussuljin aukeaa nopeasti pienellä äänellä jolloin silmät on kunnolla auki. Joskus homma meni pieleen ja kuvattava liikahti, jolloin RB:n peili piti virittää uudelleen ja valottaa ruutu kaksoisvalotusta käyttäen. Onneksi melko harvoin. Ja sama homma tietysti keskaridigilläkin, mutta ilman kaksoisvalotustarvetta.