Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Hyvä pointti, ja niillä joilla on kääntyvä etsin tai näyttö, tuotakin voi kokeilla digillä, loppujen lopuksi ihan kivaa uutta näkökulmaa. Pyydän muuten anteeksi läppärini P-kirjaimen kiukuttelua, jotain on siellä välissä, ja aina ei oikeinkirjoitusohjelma huomaa p:n puuttumista, pitäis varmaan jotenkin puhdistaa, uskaltaisko vaan kammeta näppäin pois paikoiltaan?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Mä en kampeis, multa puuttuu macista näppäin riippuu myös näppiksestä. Joo, se on totta et digillä voi tehdä samat, mut jotkut filkkavehkeet pakottaa siihen.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Selitys ja persereikä löytyy meiltä kaikilta, yksi parhaimmista lauseista väähään aikaan. "Joo voishan digin kanssa myös kyykistyä" Ei muuta rähmääleen maahan, kyllä äiti vaateet pesee jos tulee tahroja.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Saman suuntaista olen itse funtsinut, mutta en kuitenkaan pelkkään filkkaan tukeutuisi.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Jaa katsoit yli kolmenvartin pätkän vartissa, ja valmis mielipide asiaan. (avasin linkin ja totesin en jaksa katsoa ) JLN:lle Mitä tuossa kerrotaan
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Siinä eri ihmiset kertovat kokemuksistaan että miksi tykkäävät kuvata filmille.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Tiedän, kunhan kysyin. Tämä koko aihe on loppun kaluttu, sama kun kysis kalastus foorumilla perho vai verkkokalastus vai kenties katiska. pointti itsellä kuka tykkää mistäkin, filmi/digi tai ken tie molemat. Paskaako se kenelläkään kuuluu
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Ja kaikilla se haisee. Kiva ilmapiiri täällä tosiaan. Ja sä ku et mun mutsista tiedä, niin jätä se ulos.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Mun LF formaatin kuvat on myös 'alaviistovaikutteisia' kun käytän kulmaluuppia... Varsinkin toi iso 24x30 rumilus on aika alhaalla kuvattaessa.... toisaalta olen huomannut että se antaa juurikin "sen" jutun mun kuviin mikä erottaa ne massasta
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Tätä ajatusta ei ole taidettukaan, toisin kuin _kaikkia_ muita, vielä koskaan esittää, tai ainakaan en muista siihen törmänneeni. Pimiötekniikkaan perustuvia asioita Photoshopissa on täsmälleen noin kolme toimintoa: ne ihme lätkät ja yksi terävöintimenetelmä. Niiden tuntemisessa ei filmikuvaamisen osaamisesta ole mitään hyötyä, vaan päinvastoin: filmiajattelun tuominen niiden käyttämiseen vain sekoittaa ja haittaa ominaisuuksien käytön avautumista. Minimimäärä paradigmoja, metaforia ja käsitteitä on yleensä hyvä idea, jos niillä pystyy luomaan pätevän mentaalisen mallin asioista. Ja digitaaliseen kuvankäsittelyn tekijän mentaalisiin malleihin ei koskaan pidä liittää pimiötyöskentelyyn liittyviä asioita, koska siihen ei ole mitään, pienintäkään tarvetta.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? • Vedostin mustavalkokuvia tasan 40 vuotta, ja pimiötekniikan osaaminen on ollut ratkaisevassa roolissa opetellessani säätämään skannattuja negatiiveja Photoshopilla. • Tärkeimmät tyydyttävään mustavalkokuvaan johtavat säädöt, – mm. jyrkkyyden ja valoisuuden säätö, varjostus ja jälkivalotus (muutaman mainitakseni) – ovat peräisin analogisesta mustavalkotekniikasta.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Minusta kun melkein kaikki fotarin säätömahdollisuudet jotenkin periytyvät pimiötekniikasta. Eihän muuta lähtökohtaa ollut, kun kuvankäsittelyä varten alettiin tehdä ohjelmaa. Terävöinti, esim: USM on suoraan siirretty pimiöpuolelta. Nykyisellään tietysti saattaa jo olla jotain muutakin, ihan digille ominaista. Ei nyt just tule mieleen, mitä se olisi. Vaikkapa niitä liquify, warp jne juttuja tehtiin pimiössä taivuttelemalla paperia, kallistelemalla negaa jne.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Digitaaliseen kuvankäsittelyn ohjelmiston tekijän mentaalisiin malleihin on hyvä liittää pimiötyöskentelyyn liittyviä asioita, koska se malli oli mielessä, kun esim. Photoshopin periaatteita alettiin suunnitella.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Niinpä, rollikkakaudella oli käsite "napaperspektiivi" usein käytössä. Jossain työpajassa otin takaa "making of" -kuvan. Malli oli nostettu puuhun, ei tosin kovin korkealle, ja ideana oli kuvata puuhun päätynyttä lentäjää. Porukka, ehkä vajaat 10 kuvaajaa, seisoi juurevasti haara-asennossa ja kuvasi silmän korkeudelta. *Kenellekään* ei näyttänyt juolahtavan mieleen, että puussa olon saisi näyttämään toisenmoiselta kuvaamalla maan rajasta. Tai sitten se vain olisi liian vaivalloista, tai sitten tekstiilit likaantuisivat (porukka oli pääosin sen ikäistä, että taisivat jo pestä äitiensä pyykkejä). Piti sitten näyttää, mutta olinkin varautunut juttuun vetämällä työhaalarin päälle. Tilanteessa konkretisoitui näyttävästi se, että harrastajakuvaajalla on yleensä käytössä se yksi ja ainoa kameran korkeus, oli kääntyviä näyttöjä tai ei. Ajattelun laajentaminen siihen kuvakulman suuntaan olisi jo melkoinen kehitysaskel.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Jatkuu jatkuu, pakko kirjoitaa itsestään selvyyksiä. Kun tuli uusi "käyttöjärjestelmä" digitaalinen valokuvaus ja lähtökohtaisesti silloiset visionäärit, näki että valokuvaustulee siirtymään tulevaisuudessa filmiltä digitaalisiin kameroihin. Tuolloinen käytäjäkunta hallitsi valokuvauksen filmillä ja digitaalisen kameran tuli toimia/jäljitellä filmikameraan jotta se houkuttelisi ihmisiä siirtymään filmistä digiin. Tuolloin kameran muoto, ulkonäkö ja toiminnon pysyivät samana, (filmikameran muotoon oleellisesti vaikutti filmin toininta rakenne.) eli muutoksena oli filmin valotuskohdan paikalle laitettu kenno ja rullan paikka ja rullautomis paikka täyttettiin tarvitavalla elektroniikalla. Digitaalinen kamera on siis laittu toimimaan kuin filmikamera ja vanhat lasitkin käy. Valokuvaaminen on sitä, että valitaan kohde ja siihen luovat asteukset, painetaan nappia ja etsimen näkymä kopioituu sellaisenaan. Valokuviin tallenentuu hetki ja niissä voidaan rajata haluttu sisältö irralisena kuvan sisään ja jättää se mitä ei haluta ulos. Filmikuvaus sisältää kemikaalisia ilmiöitä, ne on kemistien ja suunnitelijoiden tekemiä tarkkoja reseptejä/työn kulkuja, jotka mahdolistavat näkymän siirtymisen vedokseen. Niiden ymmärtäminen digikuvaajalle on yhtä tärkeitä, kuin tietää missä järjetyksessä ja mitä pitkin sähkö kulkee digikameran komponetista toiseen, kuka on ohjelmoinut kameran prosessorin. Kuvitellaan että digikemaraa pitäsi tasaisesti heilutella ensin kolme kertaa oikeata vasemalle, sitten pitää kaksi sekuntti selällään maassa ja lopuksi kääntää se ylösalasin viideksi sekuniksi. Täsmälleen noin tehden kuva tallentuisi täydellisesti kenolle ja koska pikseleiden rakenne joteinkin tuon vaatisi. Noin joudutaisiin kuvata vaikka kymmenvuotta. Sitten joku keksisi tekniikan miten pikselit rauhoituu ja kuvat syntyisi kuten ne nytkin syntyy. No vanhan kuvaajat alkaisi opettaa että tuo kameran helitus kuuluisi jotenkin valokuvaukseen ja ilman sitä kuvaaja ampusi harkitsematonta sarjatulta, eikä aivot asennoituisi kuten niiden pitää, koska kuvia tulisi vain otettua. Heidän mielestään valokuvaukseen liittyy oleellisesti tuo kameran heilutuksella tapahtuva pikseleiden asettuminen ja siinä aivot nolaantuu seuraavaan kuvaa oikean laatuisesti ja ratkaisevan hetken saamista helpottaa saman aikainen keskittyminen välittömään laukauksen jälkeiseen kameran heilutteluun. Jos vain keskityisi siihen ratkaisevaan hetkeen, niin monta oleelista valokuvaukseen liittyvää (määrittelemätöntä) asiaa jäisi kokematta ja eikä valokuvista tulisi niin hyviä. Harjaantunut valokuvaaja näkisi myös nettiin laitetuista kuvista onko kameraan heilutettu ottamisen jälkeen, siten tehdyistä kuvista suorastaan puskisi se fiilis, jonka tuntiessa kunnon valokuvaaja tuntisi palankurkussaan ja kyynel vierähtäsi poskea pitkin. Että niinkö?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kappas, mun kommenttiin siis pystyi vastaamaan täysin asiallisesti, kunhan ei vaan irrota sieltä yhtä typerästi kirjoitettua lausetta irti kokonaisuudesta, mutta se siitä. Tätä mä just vähän haen. Ajattelutapa ja lähestyminen muuttuu, ku välineet eroaa konkreettisesti. Toki mä haen eri kulmia myös digikameran ja kinarin kanssa, mutta lähtökohta on eri kuiluetsimen kanssa. Mä myös opettelen tällä hetkellä piirtämistä ja maalaamista samasta syystä, toki siihen on myös useampia muita syitä.