TV:ssä tulee 1962 tehty Bondi ja jotenkin ottaa silmään sen valomaailma. Se ei ole luonnollisen näköinen vaan lähinnä mielenkiintoinen. Tuplavarjoja tavallista enempi ja ulkona auringonpaisteessa valoa on ainakin riittävästi.
Vs: Bond Nelosella nyt/valomaailma Kyse ei ole kuvaustekniikasta tai kansan-estetiikasta, filosofiasta. Filosofi Slavoj Žižek sanoisi asian näin: Bondilla on kaksi varjoa, koska toinen edustaa hänen kuolevaisuuttaan ja toinen hänen elämäänsä imperialistisena tappokoneella. Kun Bond esittelee itsensä vihollisilleen "Bond... James Bond" se tauko on hetki, jolloin Bond arvioi tilannetta nimenomaan kirkkaassa valossa: kummalle puolelle seuraava kohtaus on kääntymässä. Samalla siinä hetkessä on joka kerta läsnä koko Yhdysvaltojen tilanne: kaatuuko se väkivaltaansa vai jatkaako elämäänsä väkivallan avulla tappamalla toiset. Tietenkin elokuvan ja valtiollisen politiikan logiikka on se, että vastaus on aina sama sekä Bondille että Yhdysvalloille: tarina jatkuu tappamalla viholliset.
Vs: Bond Nelosella nyt/valomaailma Jep, nyt taisivat mennä MI6 ja CIA sekaisin jäsen mvuorin filosofoinnissa...
Vs: Bond Nelosella nyt/valomaailma Ei noi tuplavarjot yms. ole mikään harvinaisuus ison luokan tuotannoissakaan ole 60-luvulla. Eikä kyse ole varmaan haetusta estetiikastakaan vaan enemmän ajan hengestä jossa komeat lavasteet on valaistu massiivisella kalustolla.