Aloittelian räpellystä...

On kyllä huomattavasti aloittelijaa kehittyneempää settiä. Taaperon päälle laskeutunut varjo tekee miedosta alasävykuvasta mielenkiintoisen ajatuksella: Käsitelläänköhän jo tuon ikäisten unia teknisesti?

Jos mielestäsi kuva on sävyalaltaan keskellä, niin suosittelen jo uran alkutaipaleelle työpisteen kalibrointia. Säästyypä melkoiselta uudelleen vääntämisen vaivalta kun ei säädä ensin kuviaan pieleen. Tämä noinniinkuin vinkkinä kun valokuvaa näyttää jo heti alusta syntyvän. (Lisättäköön, etten siis yritä väittää, että sävyala olisi jotenkin pielessä. Sävytkin ovat mielestäni hieman uneliaita tässä.

 

hyviä on kuvat noin vasta-alkajan ottamiksi! En toki itsekään ole mikään maestro opettamaan, kun en ole harrastanut kuin parisen vuotta, mutta noin perusohjeena voin kertoa, että sommitteluun kannattaa panostaa.

Ainakin tuossa siltakuvassa olisi sillan paikkaa kuvassa kannattanut harkita, ettei olisi noin keskellä. Itse olisin ehkä valinnut kuvaan enemmän taivasta ja vähemmän jäätä (silta 1/3 osa kuva-alasta, taivas 2/3 osaa)..Tästäkin varmasti on eriäviä mielipiteitä. Toisaalta tuohon lapsikuvaan ns. keskittäissommittelu on ihan kohdallaan, koska kuvassa on "pysähtynyt" tunnelma ;lapsi nukkuu..Nämä ohjeet siis kannattavat "kultaisen leikkauksen" sääntöä,mihin on mielestäni ihan hyvä tutustua.

 

Etenee se jonkin aikaa, sitten hidastuu ja alkaa harmittamaan ohi menneet tilanteet ja ne puutteet jotka kuviin olisi ehkä saanut kun olisi perehtynyt opettelun aikana valokuvaamiseen kirjallisuuden avulla myös. Eli perusteet kannattaa lukea, jotta saa laajemmin selville mitä mahdollisuuksia on.. Kuvallista ilmaisua on aika kauan harrastettu ja ei kannata kantapäänkautta opetella niitä asioita jotka oppii melko äkkiä muiden kirjoittamista teoksista..

Rajaamaan ja sommitteleen oppii hyvinkin itse, jos on silmää ja vaistomaisesti lukee kuvaa onnistuneesti, mutta kun näkee muiden ottamia kuvia oppikirjoissa laajenee senkin asian sisältö ja näkee ideoita joita ei ehkä itse olisi oivaltanut.

Suosittelen kirjastoa ja valokuvaamisen perusteoksi, ihan filmipohjaisia, niissä on perusteet kerrottu, eikä digi ole pahemmin sekoittanut pakkaa. Saattaa sieltä löytyä uudempiakin teoksia joita kannattaa ottaa mukaan myös.

 

Aloittelijan kuviksi onnistuneita otoksia. Siltakuva on varsin moitteeton teknisesti, sävyt sopivat fiilikseen ja muutenkin sommittelu ihan ok. Hiukan alhaalta voi rajata turhia pois halutessa. Tosin siltahan se on. Toinen kuva myös toimii, mustavalkoisuus sopii. Vaikea mitään näistä parannettavaa antaa vaan kuvaamista lisää ja jos yhtä hyviä tulee niin ainakin näyttää ruusuiselta tulevaisuus.

 

Hyviä valintoja ja ihan varmasti antaa tukea asialle.. Niistä löytyy usein kokeneemmallekin kuvaajalle jotain, jos ei ihan uutta, niin ainakin muistuttaa mieliin tekijöitä joita ei ole viime aikoina tutkinut/kuvaillut. Kirjallisuus on Rock, kuvakirjat vielä enemmän

 

Kannattaa ehkä ihan alussa jo jakaa kuvaamisensa kahtia: roiskimiseen ja harkittuun. Jos sitten osaa tehdä nämä molemmat aivan eri asenteella ja välttää niiden asenteiden sekoittumista niin todella lupaavasti alkanut kehittyminen voi olla jopa huimaavaa. (Itse en oikein aikanaan aloitellessani osannut ottaa riittävän harkittua ja ammattimaista asennetta silloin kun olisi pitänyt.)

On olemassa sellainen sanonta, että valokuvaajat ovat ihmisiä joista olisi tullut taidemaalareita jos heillä olisi ollut riittävästi kykyjä moiseen. Minusta tuntuu että aika usein se pitää suuntaa-antavasti paikkansa. Kenno tai filmi on sinun kankaasi ja valo, varjo sun muut ovat sinun siveltimiäsi, värejäsi ja palettiveitsiäsi.

Valkotasapainosta... kuvaa kokeeksi erilaisia valoja ja niiden valaisemia pintoja erilaisilla asetuksilla varastoon ja tutki niitä varastoja rinnakkain kotona ajatuksen kanssa. Älä mieti mikä on oikea wb vaan millaisen kuvan haluat rakentaa. Jos sinulla on päässäsi valmiina kuvia siitä miltä tietty valo näyttää tietyllä säädöllä, voit rakentaa haluamiasi sävyaloja ja tunnelmia. Kun kuvaat saunassa päivänvalosäädöillä keinovalossa, saat saunan "kuumaksi" rakentamallasi sävyalalla. Kun valaiset kohteen halogeeneilla loisteputkilla valaistussa tilassa ja kuvaat keinovalosäädöillä saat luonnolliset sävyt kohteeseen ja taustan irrotettua kohteesta vihreällä sävyalalla. Näin voit vaikka korostaa ihmisen lämpöisyyttä kalseassa ympäristössä. Jne. jne. jne.

Aika opettavaista on käydä kameran kanssa jonkun ison tavaratalon valaisinosastolla ja kuvata se lähes aina esillä oleva erilaisten lamppujen rivistö ainakin päivänvalo-, keinovalo- ja loisteputkisäädöillä. Näet kertalaakilla monen erilaisen lampun tuottaman valon laadun suoraan näytöltäsi. Voit myös kokeilla erilaisia korjailuja eri valoille etukäteen jos haluat.

Suosittelisin noiden valokuvakirjojen lisäksi ajan viettämistä maalaustaiteen ja grafiikan äärellä.

Jos olet oikeasti niin lahjakas kuin nuo kuvat antavat ymmärtää niin varo seuraavaa ansaa: jos lahjakas ihminen etenee liian nopeasti ja saavuttaa jonkin itselleen merkittävän virstanpylvään (esim. näyttely, vaativa kuvauskeikka...) ennen kuin perusosaaminen on riittävän laaja-alaista ja asennoituminen riittävän ammattimaista, on vaarana homman lopahtaminen. Siinä vaiheessa voi kertakaikkiaan tuntua liian turhauttavalta että pitäisi vielä opetella kävelemään vaikka onkin jo tanssinut balettia ja juuri se turhauttavuus voi viedä kiinnostuksen ja kyvyn edetä siinä vaiheessa kun tulee joku ensimmäinen juuttuminen.