Vs: Syökö harrastaja Miksi ei? Perusteleko itse, en tiedä kuka tämä Kaleva on, (enkä katso kuuklesta). Tuntuu sinulle olevan tärkeä, liekkö olet hänen opetuslapsi?
Vs: Syökö harrastaja Matti J Kalevalta aikoinaan opin valaistuksen Lahdessa opiskellessani. Kaikki muu käsitys itse kuvasta olikin sitten kaikkea muuta. Monet väittelyt olivat hedelmällisiä. Ja tuo oikeaoppinen valaisukaan ei sitten enää toiminut, kun opin ajattelemaan itse. Maneereilla ei pitkälle pötkitä. Kapa
Vs: Syökö harrastaja On eri maailma, missä ammattilainen elää, ja toinen missä amatööri. Mitä RB:hen tulee, on minusta hienoa että joku rakentaa vanhan opin mukaan valojaan. Ja se on hienoa nimenomaan suhteessa siihen kuraan mitä kaikkien kylien valokuvaamoiden ikkunoissa näkee. Ammattilaisen maailma ei aiheuta kateutta.
Vs: Syökö harrastaja Johan tekstiä pukkaa, tuuo ensimmäinen lause sopii ehkä urheilijoihin. Olisko aiheen otsikko pitänyt olla syökö ammatilainen ammatilaisen leipää? Vai pitäiskö ammatillaisen osata muuttua ja kehittyä, ettei amatööri tuu samaan pöytään syömään?
Vs: Syökö harrastaja On kiistaton tosiasia, että kun Matti J. Kaleva on 'eläköitynyt' omalla tavallaan, niin koulutuksesta ja ammattitasosta on tullut pelkkä vitsi. Kun ei nykyisin vaadita tarpeeksi, ei ole selkeää tavoitetta. Kun ei ole tavoitetta, on mahdotonta arvioida. Kun ei tiedä, mitä (kun ei ole tavoitetta) arvoida, on vaikea tehdä opetussuunnitelmaakaan, jolla olisi tavoite. On täysin väärin ajatusmalli, että perusasioiden suvereeni hallinta olisi luovuudesta pois. Päinvastoin, ei voi toteuttaa luovuuttaan, jos ei siihen ole keinoja. 'Työkalupakki valokuvaukseen' muodostuu monesta asiasta: kuvanlukutaidosta, kaiken valokuvan tuottamiseen liittyvän tekniikan hallinnasta, yleissivistyksestä, oikeanlaisesta sosiaalisuudesta, luovuudesta, markkinointitaidosta, rohkeudesta, paineen siedosta jne. T Jukka
Vs: Syökö harrastaja Onko nämä ihan sinun omia ajatuksia vai hieman muokattuna jostain opetus materiaalista?
Vs: Syökö harrastaja Tämän päivän kuvaajilla on kaikki toisin... On erillaisia tekniikoita paletti täysi... voi tehdä mitä haluaaa. Laten mainitsema huoraaminen juurikin sitä mitä mielestäni pitää välttää. Jos haluaa erottua pitää olla todella taitava ja hallita monet tekniikat ja yhdistellä niitä OMALLA tavalla.
Vs: Syökö harrastaja Minusta on omituista tämä erottumisen esiinnostaminen joka käänteessä. Jos kysytään: syökö harrastaja, se tarkoittaa, syökö harrastaja ammattilaisen leipää. Jos kuvaa ammatikseen, täytyy maksava taho: yksityishenkilö, julkinen taho, yritys tai yhdistys kohdata ja kuunnella, mitä he haluavat. Se ratkaisee tulon ja elannon, miten hyvin tuon maksavan tahon tilauksen toteuttaa ja käyttävätkö he palvelujasi uudestaan. Maksava taho on monesti myös viranomainen (joka käyttää julkista valtaa tai järjestää julkista palvelua), jonka tarve on usein muu kuin henkilökuva. Silloin täytyy osata ottaa esim. yökuva observatoriosta ympäristöineen. Tässä yhteydessä on hieman turhaa puhua 'erottumisesta', vaikka mielestäni tähänkin yhteyteen kuuluu erottuminen. Kyllä jokaisella ammattilaisella on oma kuvallinen kielensä Sen sijaan on mielestäni haihattelua olla liiallinen romantikko ja uskoa 'persoonalliseen erottumiseen', jos oikeasti - siis oikeasti - hankkii elantonsa valokuvaamalla. T Jukka
Vs: Syökö harrastaja Mikään ammattikunta tuskin oli nurkkakuntaisempi kuin ammattikuvaajat . Se ei ollut pelkästään ammattikunta-ajattelua, vaan ennen ei ollut koulutusta ja studioihin hiivittiin suhteilla kyökin oven kautta, ellei ollut tarpeeksi hyvännäköinen mimmi. Kuvaustekniikat ja temput, joita tänään näet Youtubessa, olivat tarkoin varjeltuja ammattisalaisuuksia, jotka toivat leivän pöytään. Laadulla erotuttiin ja studioiden välillä oli selviä ammattitaitoeroja. Sitten oli erikseen pikkupaikkakuntien valokuvaamot, jotka olivat enimmäkseen muotokuvaamoja kuvaten hää-, rippi- ja koulukuvia. Niilläkin oli vakioidut työskentelytapansa, joilla ne erottuivat harrastajakuvista, joskin tuotevalikoima oli hyvin rajallinen.
Vs: Syökö harrastaja Nyt ehkä sohaisen kepillä ampiaispesää... MUTTA mielestäni tämän päivän 10 kärjessä ansaitsevista ammattikuvaajista tienaa elantonsa vain suhteilla eikä "taiteellisilla/kuvallisilla" ansioilla MYÖNNÄN että ammattitaito on kova ja rutiini varma kuvauksissa... mutta kuitenkin... jos ymmärrätte mitä haluan sanoa....
Vs: Syökö harrastaja En osaa sanoa että näin olisi tältä osin, mutta kyllä tuollaista on monella alalla, sektorilla ja lienee osin sitä "ammattitaitoa"...
Vs: Syökö harrastaja Ammattilaisuuden keskeinen ja itsestäänselvä taito on tulonhankintakyky valitulla alalla omaa osaamista hyöyntäen. Se tarkoittaa kykyä hankkia työsuhteita tai asiakkaita, siis oman tarjonnan markkinointia, mukaan lukien suhteiden luomista, oman brändin rakentamista jne. Pöydästä syöminen on menneen ajan retoriikkaa, ja perustuu ajatukseen, että kaikille koulutetuille ihmisille on varattu yhteiskunnassa tietty "ruokapöytä" ilman erityistä panosta. Tietenkään sellaista tilannetta ei ole ollut pitkään aikaan. Ei ole ruokapöytää, on vain markkinoita, joilla on asiakkaita, joille arvoa tuottamalla voi saada tuloa, jolla voi ostaa "ruokaa" pöydästä tai kaupasta.
Vs: Syökö harrastaja No kerrankin mvuori osasi tiivistää asian hienosti. Jos teet jotain hyvin ja tiedät sen itse, niin sinun ei tarvitse olla muille kateellinen. Jokaisessa ammatissa mölinä alkaa kuulumaan sen suusta, joka epäilee omaa ammattitaitoaan.
Vs: Syökö harrastaja Niinpä nekin lehtikuvaajat, jotka vaihdetaan lukijoiden kännykkäkuviin ajattelevat.