Vs: Taide on kansalle viihdykettä Hyvä vertauskohta eduskunta=eliitti (bodari pimuja ja maalivahteja) vs. korkeakultuuri=ylevämpää henkistä toimintaa.
Vs: Taide on kansalle viihdykettä Niin. Mikäpä ei olisi kansalle viihdykettä? Politiikka? Uutiset? Sää? Naapurit? Pihan pulut? Tekninen kehitys? Likkuminen? Historia?
Vs: Taide on kansalle viihdykettä Aivan varmasti. Himaselta voi tiedustella, miten niistä pääsee laskuttamaan vieläpä oikein kunnolla...
Vs: Taide on kansalle viihdykettä Minä en kutsuisi tätä korkeakulttuuriksi vaan lahjaksi sekä esittäjille että hämmästyneelle yleisölle. Katso ihmeessä (toivottavasti koneessasi on hyvä äänentoisto tai kuulokkeet lähellä). http://www.amazingoasis.org/2013/11/best-coin-ever-spent.html
Vs: Taide on kansalle viihdykettä Ooppera soluttautui "rahvaan" sekaan. Joku vai vahingossa vaikka pitää tästä. Mitäs sitten rahvaiden oppi-isät sanovat ?
Vs: Taide on kansalle viihdykettä Massa vaikuttaa. Joku aika sitten katselin, kun kuuluisa (älkää kysykö kuka) muusikko soitti yksin Stradivariuksellaan asemahallissa ja ihmiset kävelivät kiireisenä ohi. Taisi yksi pieni tyttö lumoutuneena jäädä kuuntelemaan ja antoi kolikonkin lippaaseen. Kaivakaapa esiin, jos löydätte juutuupista. Kapa
Vs: Taide on kansalle viihdykettä nää jätkät ei edes kirjota omia biisejään, aina soittaa noita samoja raitoja täs video ku taiteilijat saapuu rahvaan keskelle: Kysymys on kait, et miksi toinen kulttuuri on valtion rahoittamaa ja toinen rikollisuutta Kulttuurilla ei ole mitään arvoa, jos sitä ei koe omakseen.
Vs: Taide on kansalle viihdykettä Tarkoititko tätä Joshua Bellin tempausta ? Kundihan on aika tunnettu viulisti. Viulun merkistä en osaa sanoa mitään.
Vs: Taide on kansalle viihdykettä Toi on mielenkiintoinen näkemys. Joku voisi sanoa, että jopa hieman itsekeskeinen. Ehkä voisi sanoa, että kulttuurilla ei ole arvoa sinulle, jos et koe sitä omaksesi? Mutta noita toisten biisejä voi kokeilla käydä soittamassa, jos tuntuu helpolta... Sinänsä on mielenkiintoista, että musiikkia ja kuvataidetta on tehty niin kauan, että varsinaista uutta ei enää taideta pystyä keksimään. Mutta tuosta maalailu-videosta tuli mieleen, että uutta kulttuuria luodaan muuttamalla esitystapaa, paikaa, jne.
Vs: Taide on kansalle viihdykettä Eiköhän se ole kokijan ongelma. Ei tässä(kään) maassa voi kehitellä 5,45 miljoonaa eri kulttuurin haaraketta sen varmistamiseksi että varmasti jokaiselle on jotain. Minusta on mielenkiintoista käydä kuuntelemassa tai katsomassa jotain, josta ei ole minkäänlaista havaintoa, eikä siten myös onneksi ennakkoasennetta. Sitten joko yllättyy iloisesti, ei heilauta pätkääkään tai havaitsee ettei se ollutkaan minua varten. Mutta jos ei koskaan kokeile, ei voi tietäänkään, eikä ainakaan löydä uusia elämyksiä.
Vs: Taide on kansalle viihdykettä Mun pointti edelleen oli tossa se, että miksi joitain kulttuureja rummutetaan hienoina ja niitä valtiolta tuetaan ja ylistettään. Toisia taas ei. Tietenkin on kiva että kaikenlaista kulttuuria tehdään, mutta ois kiva myös jos ne olisi samalla viivalla... yhtä arvokkaita. Kulttuuri on hyvin tiukasti sidoksissa identiteettiin, siksi täällä ei esim. soi afrikkalaiset rummut linnanjuhlissa. Siksi mä myös sanoin, että kulttuurilla ei ole arvoa jos sitä ei koe omakseen. Ja se on nimenomaan ns. eliitti kulttuurin ongelma. Sitä hyvin harva kokee omakseen ja koko se asetelma itsessään ruokkii sitä elitismiä. Ehkä kannattaisi puhua taiteesta, eikä kulttuurista. Mut toisaalta, nää keskustelut on aika tylsiä koska ne käytännössä on sitä.. miten osa yrittää todistaa Bachin ja Mozartin yms. suurien nimien hienoutta. Ja ne perustelut on aina, tyyliin.. se on vaikeaa ja se on kestänyt aikaa.
Vs: Taide on kansalle viihdykettä Joo, onhan kaupoissa jne. paikoissa paljon rikollistyyppistä musiikin pakkosyöttöä, mutta kuulemma laillista. Että voi se musiikkikin olla sietämätöntä ympäristönpilaamista, mutta onko se silloin toisen omaisuuden pilaamista? Vain jos kuulija tulee hulluksi tai kuuroksi? ;-)
Vs: Taide on kansalle viihdykettä [/quote] Mun pointti edelleen oli tossa se, että miksi joitain kulttuureja rummutetaan hienoina ja niitä valtiolta tuetaan ja ylistettään. Toisia taas ei. Tietenkin on kiva että kaikenlaista kulttuuria tehdään, mutta ois kiva myös jos ne olisi samalla viivalla... yhtä arvokkaita. Kulttuuri on hyvin tiukasti sidoksissa identiteettiin, siksi täällä ei esim. soi afrikkalaiset rummut linnanjuhlissa. Siksi mä myös sanoin, että kulttuurilla ei ole arvoa jos sitä ei koe omakseen. Ja se on nimenomaan ns. eliitti kulttuurin ongelma. Sitä hyvin harva kokee omakseen ja koko se asetelma itsessään ruokkii sitä elitismiä. Ehkä kannattaisi puhua taiteesta, eikä kulttuurista. Mut toisaalta, nää keskustelut on aika tylsiä koska ne käytännössä on sitä.. miten osa yrittää todistaa Bachin ja Mozartin yms. suurien nimien hienoutta. Ja ne perustelut on aina, tyyliin.. se on vaikeaa ja se on kestänyt aikaa. [/quote] Ok. Nyt jotenkin tavoitin tuon pointin. Silti uskon edelleen siihen, että ymmärrän myös sellaisen kulttuurin arvon, mikä ei ole lähtöisin "meidän kulttuurista".
Vs: Taide on kansalle viihdykettä Näinpä, tämä on varmasti niilläkin pointtina, kun käyvät gallerioissa ja museoissa spraypullojen kanssa suojaamassa teoksia.
Vs: Taide on kansalle viihdykettä Juu, muistelen nähneeni tuosta eri version. Soittimen merkin taisin ottaa mielikuvituksen kautta. Ei kuitenkaan ollut ilmainen. Kapa ........... Bala Sreekandath Google+ -palvelun kautta 1 kuukausi sitten Washington Post Experiment with the poplar Violinist Joshua Bell - Worth reading "In Washington DC , at a Metro Station, on a cold January morning in 2007, a man with a violin played six Bach pieces for about 45 minutes. During that time, approximately 2000 people went through the station, most of them on their way to work. After about four minutes, a middle-aged man noticed that there was a musician playing. He slowed his pace and stopped for a few seconds, and then he hurried on to meet his schedule. About four minutes later, the violinist received his first dollar. A woman threw money in the hat and, without stopping, continued to walk. At six minutes, a young man leaned against the wall to listen to him, then looked at his watch and started to walk again. At ten minutes, a three-year old boy stopped, but his mother tugged him along hurriedly. The kid stopped to look at the violinist again, but the mother pushed hard and the child continued to walk, turning his head the whole time. This action was repeated by several other children, but every parent - without exception - forced their children to move on quickly. At forty-five minutes: The musician played continuously. Only six people stopped and listened for a short while. About twenty gave money but continued to walk at their normal pace. The man collected a total of $32. After one hour: He finished playing and silence took over. No one noticed and no one applauded. There was no recognition at all. No one knew this, but the violinist was Joshua Bell, one of the greatest musicians in the world. He played one of the most intricate pieces ever written, with a violin worth $3.5 million dollars. Two days before, Joshua Bell sold-out a theater in Boston where the seats averaged $100 each to sit and listen to him play the same music. This is a true story. Joshua Bell, playing incognito in the D.C. Metro Station, was organized by the Washington Post as part of a social experiment about perception, taste and people’s priorities. This experiment raised several questions: In a common-place environment, at an inappropriate hour, do we perceive beauty? If so, do we stop to appreciate it? Do we recognize talent in an unexpected context? One possible conclusion reached from this experiment could be this: If we do not have a moment to stop and listen to one of the best musicians in the world, playing some of the finest music ever written, with one of the most beautiful instruments ever made… How many other things are we missing as we rush through life?"