Kovin on vaihtelevaa suomalainen nykyvalokuva. Oikein sykähdyttävää ei minusta ollut ollenkaan. Muutamia lievästi rumia tai epämiellyttäviä kyllä. Kannattaako käydä? Siinä ja siinä.
Saman tyylistä kommenttia tuli Gerberalta pari päivää sitten. Saas nähdä jaksanko tuonne vaivautua, ehkä...
joo, ei kovin sävähdyttävää ja suurimman osan kuvista oli aiemmin jo nähnyt jossain yhteydessä. SILTI olen sitä mieltä, että ehdottomasti kannattaa käydä jotta tietää missä mennään. Siellä saa myös ottaa itsestään kuvan ja ripustaa tietyn lokeron alle( vaihtoehtoja tunne, poissaolo yms. ) = tämä oli varmaan mielenkiintoisin osa näyttelyä, mun kuvan tunnistaa leicasta "parhaiten" näyttelystä jäi mieleen se, että kaikki kuvat ovat pessimistisiä, ankeita, mutta eivät silti kovinkaan moni edes inhorealistisia, eivätkä mielestäni edes realistisia. Ehkä valokuvaajat suomessa sitten ovat niin huonossa asemassa, että kuvista näkyy paha olo, mutta mielestäni tarjonta on todella yksitoikkoista. elina sai parhaat haukut taas...parasta antia en edes enää osaa sanoa
Parasta antia ehkä sittenkin Bremerin kuvat - ainakin minun makuuni. Samoin koko seinän kokoinen digityöstö joen päälle rakennettavasta äärettömästä kaarirakennelmasta oli omalla tavallaan muikea. Mutta kaiken kaikkiaan juu surullinen tai ankea on oikea termi näyttelylle. On tietysti perin riippuvainen valitsijoistakin...
Mielenkiintoinen näyttely... Tai ainakin siitä päätellen, että muutama kuva joka putosi "no on tää ny ihan kiva teknisesti" kategoriaan paikan päällä on tullut mm. uniin ja olenkin päätynyt siihen lopputulokseen, että kuvissa on aivan käsittämättömän vahvana paikan päällä olemisen fiilis. Brotheruksen kuvat vakuuttivat teknisesti, vaikka sisältö jäikin osittain hämärän peittoon. Helsinki by Night oli myös erittäin hieno sarja. Nyt vaan perjantaina Saloon katsomaan Mary Ellen Markin näyttely. Saas nähdä miltä sen jälkeen tuntuu.
Kiljuset WAMissa Anna tykkäsi kahvion kaloista, Eelis tykkäsi tilasta koska ääni siellä kiersi ja minä tykkäsin Salla Tykkäsen siitä pyöreän pyllyn kuvasta, ihan seksuaalisessa mielessä tosin, valokuvauksellisesti ei sekään iskenyt (saattaa johtua että oli (on) huono päivä). Vaimo unohti kameran autoon ja jäi turistiräpsy Wäinö Aaltosen kahvilasta ottamatta ... vitutti ihan helvetisti. Kahvila oli valaistukseltaan ja tunnelmaltaan todella hieno.