Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Mitä väliä asepuvulla on? Samassa paskassa ne kaikki rypi. Poliitikot on sitten erikseen. Sotien aikaan tuskin oli SS:llä samanlainen maine kuin on nykyisin. Etulinjan jermuille SS oli varmaan melkein sama kuin vaikkapa Navy Seals tai muukalaislegioona nykyisin. Eksoottinen eliittijoukko. Mikäli Törni ei halunnut antaa periksi, niin hänellä ei ollut parempaa vaihtoehtoa kuin SS. Saksan perusarmeijaan hän ei olisi varmaan edes voinut liittyä. Häviäjien puolelle varmaan kuitenkin tiesi liittyvänsä.
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Lol, pystyn kuvittelemaan miten ne mustat on vähän ilmeillyt Törnille kunnes joukon kovaäänisin on sanonut "are you a tough white boy", jonka jälkeen enemmän toiminnan mies kuin puheukko on päättänyt katsoa että kuka on kova ja kuka ei
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Kaikki on nykyajan kilpailuyhteiskunnassa mahdollista, mutta melko ankeaa lytätä kaikki kritiikki jotain yhteiskunnan sankaria kohtaan joko kirjoittajan omanedun tavoitteluksi tai esim. kirjamyynnin edistämiseksi. Jos asian esilletuova foorumi on kirja tai muu kaupallinen tuote, niin miksei tekijä voisi sekä oman tulkinnan kertomista JA kaupallista menestystä? Se vasta mustavalkoista ja tulkitsijan omasta ajatusmaailmasta kertovaa on jos ei edes vaivaudu miettimään asioita "entäpä jos"-pohjalta.
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Toisaalta on hyvä että sankari määreetkin on vaihtunut ajan mukana, onneksi ei ole sotaa ja siten sankarit on enempi tuolta urheilu puolelta. Toisaalta sotasankariksi päästessä, ei sosiaaliset kyvyt ole päälimäisinä?
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Historia muuttuu ajan, paikan, kirjoittajan ja voittajan mukaan. Se mikä näissä sota/liikuntasankari-keskusteluissa hämmentää on se, että jotain pidetään absouuttisesti jonakin. Jos on sotasankari, niin silloin ei voi olla psykopaatti tai tunari. Tai jos todetaan, että on, niin sitten ei voi olla sotasankari?
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Muistelen lukeneeni (mutta en muista mistä) toista maailmansotaa käsittelevästä amerikkalaisesta tutkimuksesta jonka mukaan taistelutilanteessa 10% miehistä ollenkaan käytti asettaan. Heitä jotka todellakin nauttivat taistelemisesta oli muistaakseni noin prosentti. Kaikkien lukemieni maailmansotia koskevien sotasosiologisten tutkimusten mukaan taistelutilanteessa käyttäytymiseen vaikuttaa ylivoimaisesti eniten pienyhteisö, ne muutamat tutut kaverit ympärillä. Sitä yhteisöä ei haluta pettää, se on keskeinen motiivi. Valtaosa sotilaista (puhun siis maailmansodista, muita en tunne yhtä hyvin) pyrkii toteuttamaan käskyt niin pitkään kun ne koetaan mielekkäinä ja pyrkii pitämään oman pienyhteisönsä toimintakykyisenä ja hengissä. Ovatko sitten he jotka tuon vielä jostakin syystä ylittävät niitä sankareita? Antti Rokkia ei missään armeijoissa koskaan ole kovin paljoa. Isäni aikanaan kuittasi oman rintama-aikansa sanomalla että paleli, väsytti ja pelotti.
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Minulla ei toinen isoisä puhunut koskaan mitään sodasta. Oli kuin ei olisi sodassa koskaan ollutkaan.* Kuitenkin oli jalkaväen kapteeni rintamalla Kannaksella. Toinen isoisä sanoi että sota on hulluutta, mitä ei voi käsittää, ellei ole ollut siellä. Hän oli sotilas, viestimies. Uskoon kertoi kuitenkin tulleensa sen jälkeen kun oli tullut tunne että parempi lähteä istumaan muualle. Vähän ajan kuluttua oli kraateri siinä, missä oli juuri istunut. Mutta Törnistä lisää. On aika säälittävää, että Törniä moititaan siitä, ettei osannut lopettaa sotaa, minkä muut olivat alottaneet. Aivan kuin ihmiset olisivat jotain robotteja jopa näiden Suurten Humanistien silmissä. Hep, nyt alko sota. Hep, nyt loppu sota. *Edit: Ei kertonut edes sotilasarvoansa. Olen selvittänyt asiat puolisoltaan, mitaleista, kirjoista ja valokuvista.
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Monet tosiaan ottivat Jeesuksen Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Pelastajana ja Vapahtajana siellä rintamalla. Vielä useammat taisivat luvata niin tekevänsä, jos ehjänä selviävät. Sota on kovaa touhua, ja kuten edellä todettiin vain pieni osa sotilaista todella tykkäsivät sotia. Eikä kysymys ollut mistään Matin Renkaasta, joka julistaa että, "Matti ei tykkää sotia, mutta on pakko ollakseen ykkönen. Nämäkin pinnoitetut nyt..." Törniä voi ihmetellä siitä, että mennä nyt vielä Vietnamiinkin sotimaan. Toisaalta yksi syy kaikkien muiden arvailujen lisäksi voi olla sekin, että hän nyt vaan totesi osaavansa sotia paremmin kuin tehdä mitään muuta. Ammattisotilas siis.
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Ei osannut lopettaa käskystä. Piti vielä lähteä toiselle puolen maailmaakin taistelemaan pariksi vuosikymmeneksi... Ei tarvitse olla kummoinen kotipsykologi että ymmärtää mukana olleen jonkinlaista war junkie-meininkiä. Muut sotasankarit (jotka osasivat tai ei osanneet lopettaa omaa henkilökohtaista sotaansa) aloittelivat normaalielämää ja pistivät peltoa ja kotimökkiä kuntoon. Miten kykenivät. Enkä mä tässä Törniä moitin, kunhan totean.
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Säälittävää, että suomalaista miestä on vielä halvennettava, vaikka presidenttikin vaihtui. Suomalaisen sisun käsite konkretisoituu juuri Lauri Törnin tapaisissa elämänkohtaloissa ja se ilmeisesti loukkaa näitä sotaa pakoon lähteneitä ja perheensä unohtaneita. Lauri Törni oli sotilas ja upseeri, jota isänmaa ei juurikaan arvostanut. No, saihan hän Mannerheim-ristin ritarin arvo, kun sitä riittävän painokkaasti hänelle vaadittiin. Hän omaksui sotilaan ammatin ja oli tietysti luonnollista hakeutua töihin sinne missä tämän ammatin harjoittajia tarvittiin. Lauri Törni oli suomalainen sotasankari ja hänenlaisiaan saamme kiittää siitä, että emme joutuneet jakamaan Baltian maiden kohtaloita. Todella säälittäviä nämä kuolleiden sankarien halventajat. Sankareiden, joita heidän oman aikansa ihmiset arvostivat.
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Mitä siis sanomme? Tarvitaan mies jolla on naseva nimi, ja tarvitaan sotakirjeenvaihtaja joka kertoo miehestä ja hänen sankaritöistään. Niin totta kuin onkin, että Törni oli ja on edelleen sankari ja se, että muistot ei sammua saa, niin mielestäni tarvitsemme uusia sankareita. Viime sodasta on liian kauan, olisiko aika sen taas?
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Kommentti nimimerkille kurki: Enemmän osoitan kunnioitusta niille paikkansa täyttäneille rivimiehille jotka sotien jälkeen jäivät monenlaisia vaikeuksia kärsivään Suomeen ja palasivat tehtaaseen tai raivasivat rintamamiestilan jonkun penteleen suon laitaan. Niille joille sota oli välttämätön paha ja jotka sen jälkeen yrittivät jatkaa elämäänsä täällä ja antaa lapsilleen hiukka paremman elämän. Sen ja sitä edeltävän sukupolven työstä meidän vaurautemme suurelta osin on peräisin, emme me itse ole sitä luoneet.
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Mulla tulee mieleen näiden keskustelujen jälkeen oma armeija-aikani. Yhden hullun luutnatti Tynkkysen takia kärsi moni Isosaaren aliupseerioppilas. Erityisen vittumainen tilanne sattui minun kohdalle, oltiin leikkimässä sotaa ja minä viestilinjan oppilaana kalliorannan viestibunkkerissa yövahtina. Bunkkeri oli ammuttu kallioon L-muotoisen tunnelin päässä tykistä ja takamaastoon oli pitkä tunneli. Bunkkerissa oli sekä viestikeskus että tulenjohtokeskus. Oli yö ja olin keskuksen päivystäjänä, pienessä kaksiosaisessa bunkkerissa oli keskusosa yöpymislavitsoineen ja toisessa osassa oli tulenjohtopöytä ja sen vieressä torkkui tulenjohohtovahti. Koko viestilinjan porukka nukkui kerroslavitsoilla, muistaakseni n.5 kaveria. Takamaastoon vievän tunnelin ovi avautui, ja joku heitti tähän muutaman kuution tilaan savupommin joka syöksi savua käsittämättömällä voimalla. Hetkessä tila oli täysin pimeä ja näin vain punahehkuisen savupommin pään. Tartuin heti punahehkuisen pään viereen kylmempään osaan savupommia, avasin takamaaston johtava käytävän oven ja heitin savupommin sen sisään heittäneen kaverin perään (siltä taisi palaa palvelustakin selkämys). Suljin oven, mutta koko bunkkeri oli jo niin sakean savun täyttämä, että mitään ei näkynyt. Ymmärettävästi suuri osa hapesta oli myös työntynyt ulos savupaineen viemänä. Haparoin pimeydessä melko hapettomassa tilassa pyrkien herättämään lavitsoilla nukkuvia kavereitani. Kun kuvittelin kaikki herättäneeni, lähdin kohti tykille vievää tunnelia, siellä tulenjohtokaveri oli saanut pommisuojatyyppisen luukun avattua ja siitä etenimme kohti tykkiä. Luutnantti Tynkkynen oli meitä vastassa, "Mitä sotilaita te muka olette, eihän teillä ole edes aseita mukana." Sanoin "Herra luutnantti, nyt lienee tärkeämpää selvittää pääseekö edes kaikki tuolta bunkkerista pois." Silloin tuli onneksi viimeinen kaveri ulos tunnelista yrittäen valaista pimeää tunnelia tulitikuilla, mutta ne ei palaneet, koska tunnelikin oli jo hapeton. Tuo typerä sotahullu Tynkkynen oli komentanut alokaspatterin alokkaan viemään puolenkilon savupommin tuohon viesti/tulenjohto bunkkeriin - täysin käsittämätön ja kaiken järjen vastainen käsky jota harkintakyvytön alokas monotoonisesti toteutti. Pelastin viisi-kuusi henkilöä kuolemalta, jos olisin pelkurina jättänyt punahehkuisen savupommin lattialle ja lähtenyt alokkaan perään pakoon, kaikki muut bunkkerissa olisi kuolleet. Mitä tästä seurasi, tuo hullu Tynkkynen ei vielä ollut näyttänyt hulluuttaan (myöhemmin hänet poistettiin armeijan leivistä), joten häntä ei haluttu asettaa oikeuden eteen, meikäläinen sai pidennetyn viikonloppuvapaan, ja vaikka tyrin pahasti paluumatkalla (pitkä juttu johon liittyi Isosaarella ollut siviili työntekijä ja hänen viinasalkkunsa), en saanut mitään moiteita. Vituttaa armeijan oman porukan suojelu, hengenpelstusmitallia minulle ei asiasta koskaan tullut.
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Tuleeko tästä nyt inttimuistelujen ketju Markku55, kertomuksellasi on vain hyvin hatara yhteys ketjussa tähän asti käytyyn keskusteluun.
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Ensinnäkin, olen sitä mieltä, että oma kokemukseni 60-luvun lopun intissä ei ole kovin tavanomainen, ja toisaalta voi olla, että yhteys on hatara, ja varmaan onkin, mutta kyse on myös arvostuksesta ja urhoollisuuden tunnustamisesta, ihan niin kuin Törninkin osalta.
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Tarkoitatko että rinnastat oman toimintasi Törnin toimintaan? Muuten en ymmärrä mitä tarkoitat urhoollisuuden tunnustamisella.
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen Kyllä, olen markku55 :en kanssa samaa mieltä. Hengenpelastusmitalin olisi voinut antaa. Tuollaiset Törröset on sangen ikäviä henkilöitä, ei vain armeijassa vaan myös siviilissä. Mutta, markku55 kerro nyt siitä sotilasmoottoripyörästä?
Vs: Lauri Törni taas ajankohtainen En todellakaan ole wanhojen pyörien harrastaja, enemmänkin ihailija, mutta tuon kuvan pyörä on todennäköisimmin DNEPR K750 joka on jonkinnäköinen Zündapin K750:n kopio.