En oikein usko, kuten joku muukin jo totesi, että Jylland Postenin toiminnalla, joka sinänsä oli typerää, on loppujen lopuksi tämän mellakoinnin kanssa tekosyytä kummenpaa tekemistä. Luulen, että tällaista syytä, josta voisi nämä reaktiot puolin ja toisin repiä irti on etsitty jo jonkin aikaa. Me emme saa unohtaa sitä juonittelujen ja massojen käsittelyn taidon historiaa joka idässä on ollut jo voimissaan tuhat vuotta. Se on heidän ominta pelialuettaan, jossa länsi on oppipojan asemassa. He ovat yksinkertaisesti hyviä siinä. Yksittäisestä ihmisestä voi tuntua pahalta, että hänen mielipiteitään manipuloidaan tai hänen spontaanin reaktionsa varaan lasketaan jotain, mutta näin mainoksien aikakautena sen ei pitäisi olla kenellekään yllätys.
Hyvin erilaisessa käytössä ja erilaisessa muodossa. Markkinointi ei käytä samoja menetelmiä eikä päämääriä, joten sen työkalut ovat hyvin erilaisia. Ei sopisi tuohon käyttöön. Ja koska täällä ei minusta tuolla tavalla pyritäkään villitsemään kansaa emotionaalisesti ja päämäärähakuisesti niin ei sitä taitoa meillä käytännössä ole. Ammattiyhdistysliikkeet ja muut vastaavat marsseineen ja mielenosoituksineen ovat kai lähinnä tuota. Mutta niidenkin menetelmät ovat hyvin yleisellä tasolla itäiseen perinteeseen verrattuna. Demokratioilla ei ole mahdollisuutta sellaisiin toimenpiteisiin, koska täällä on voimassa ainakin jonkinasteinen sananvapaus. Härski poliittinen manipulointi paljastuu helpommin kun on toisetkin äänet pääsevät esiin. Tunteisiin vetoavat spektaakkelit saavat pilkkaajia ja arvostelijoita. Uskonnon varjolla tapahtuva mellakointi tuomittaisiin julkisesti ja poliisi tukahduttoisi moiset yritykset. Kansanryhmää tai ulkovaltoja vastaan tapahtuva kiihoitus ovat yleisesti lailla kiellettyjä jne. Eli meillä ei ole päässyt käyttämään sitten kansallissosialismin päivien moisia menetelmiä. Lisäksi epäilen, että Lansi-Euroopassa ei olla käytetty monitasoista suunnittelua noissa asioissa juuri koskaan. Eli että yksi tapahtuma aiheuttaa toisen ja sen vastavaikutus taas sitten jotain joka saattaa itseasiassa olla välitavoite jne.. Demokratiassa asiat eivät ole ihan niin helposti pelattavissa riittävän suurella todennäköisyydellä noin. Siihen tarvittaisiin mahdollisuus rajoittaa tiedotusvälineitä ja tiedonkulkua yleensäkin sekä mahdollisuus toisinajattelijoiden vaientamiseen, tietyn tyyppisen tiedon syöttämiseen oikein formuloituna ja annosteltuna oikeaan aikaan oikeille ihmisryhmille jne. Vapaan tiedonvälityksen ympäristössä tuo olisi liian riskialtista paljastua. Toisaalta nyt käytetään tiettyjä lännen yhteiskunnan henkisiä piirteitä hyväksi. Luodaan käsitys muslimeista uhrina, joten ymmärtäjiä löytyy ja pääministeri on vaikeassa välikädessä. Hän ei voi ryhtyä toimenpiteisiin joita periaatteessa ulkoa avustettuna tapahtuva yhteiskunnan laillisuuden uhkaaminen vaatisi, koska on liian monta henkilöä, joihin tuo näytelmä uskonnon loukkaamisineen meni täydestä. Hyvin pelattu, en voi muuta kuin myöntää. Näiden uskonnolisten johtajien osakkeet nousivat ja he ovat nyt vähällä saada sitä poliittista valtaa Tanskassa, jota he olivat hakemassakin. He eivät siis hae sitä demokraattista kautta kunnanvaltuustojen ja eduskunnan kautta, vaan että heitä olisi kuunneltava poliittisessa päätöksenteossa uskonnollisen ryhmänsä edustajina. Ja jos heidän tahtoaan ei otettaisi huomioon, olisi aina olemassa väkivallan ja ulkoisen terrorin uhka. Näppärää. Eivät ollenkaan tyhmiä nämä kaverit. Ja eivät ollenkaan uskoaan loukattuja reppanoita enää, kun tästä näkökulmasta katsotaan. He saavat valtaa ilman demokraattista valtuutusta ja he eivät ole siten vastuussa vallankäytöstään kuin omille ylemmille uskonveljilleen........jotka eivät ole edes Tanskassa.
Nimenomaan, tiede muuttuu uskonnoksi, jos aletaan uskoa. Minulle useimpien asioiden suhteen on olemassa vain todennäköisyyksiä. Voin esimerkiksi sanoa, että uskon alkuräjähdykseen, mutta en tarkoita sillä lainkaan samaa asiaa kuin kristitty tarkoittaa sanoessaan uskovansa jumalaan. Minä tarkoitan, että tarjotuista selitysmalleista alkuräjähdysteoria tuntuu minusta loogisimmalta, ja pidän sitä siksi todennäköisemmin oikeana kuin muita. Esittämäsi kaltainen ateismi on myös olemassa ja tullut esille tässäkin ketjussa. Se on yksi maailmankatsomus. Minun ateismini ei ole sitä, että uskon, ettei jumalaa ole, vaan sitä, etten pidä mahdollisena, että jumala on. Tässä on hyvin suuri ero. Minun ei tarvitse uskoa jumalasta mitään. Minä vain oletan, ettei sellaista ole, ellei toisin todisteta. Minulla ei ole myöskään mitään tarvetta taistella uskontoja vastaan. Suhtaudun niihin lähinnä uteliaisuudella. Minulle on ihan sama mihin kukakin uskoo, ja kunnioitan kaikkien uskomuksia tasapuolisesti, kunhan eivät aiheuta haittaa muille. Ylivoimaisesti suurin osa kristityistä ja muslimeistakin kuuluu tähän joukkoon.
Aika hyvin sanottu. Voisin jopa olla melkoisen pitkälle samalla kannalla. Mutta ei perusteta sitä Antin mainitsemaa uskontoa näiden teesien ympärille, vaikka niistä samaa mieltä ollaankin
Tällä asialla ei ole minulle muuta merkitystä, kuin että tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat lähellä sydäntäni. Sinä panet sanoilleni merkityksiä, jotka juontavat omista näkemyksistäsi, ei minun. En ole puolustellut väkivallantekoja, enkä niitä hyväksy, vaikka en olekaan katsonut tarpeelliseksi enää liittää ääntäni kirkuvaan kuoroon niiden paheksumisessa. En ole sitoutunut mihinkään poliittiseen väriin, mutta vasemmiston ajamat tasa-arvo ja heikommista huolehtiminen vetoavat minuun kyllä enemmän kuin oikeiston ajama oman lompakon lihottaminen. Jos luet aiemman viestini uudelleen, niin huomannet, että sanoin nimenomaan islamin tunnolla olevan enemmän pahoja tekoja kuin juutalaisuuden. Viime vuosikymmenet Israel on ollut lähi-idän hiertäjä, koska se perustettiin syyllisyyttä potevien suurvaltojen voimalla, ja kaikki mihin suurvallat koskevat, menee pieleen.
Kukahan on nyt vetänyt herneen nenään? Esitin vain kysymyksiä, ja kerroin miltä kantasi minusta näytti. Jankkasit vain sitä, että ymmärrät kyllä tämän närkästymisen, ja että hyökkäävä osapuoli oli tanskalaiset, et oikeastaan muuta. Ja lisäksi olit aivan kuin en olisi vastausta kirjoittanutkaan. Ei noin voi keskustella järkevästi. En laittanut sinun suuhusi mitään, kuten tuosta omasta lainauksestani kyllä näkyy. Loppujen lopuksi näyttää siltä, että olemme monista asioista aivan samaa mieltä. Ei kaikista, eikä tarvitsekaan olla. Jos haluat riidellä, saat näin perjantain kunniaksi tehdä sen ihan yksin.
En puhunutkaan tästä päivästä - toisaalta edesmennyt Neuvostoliitto nykyisine raunioineen (vaikkapa Valko-Venäjä) kuuluu mielestäni läntiseen kulttuuriin, vaikka moni voikin olla toista mieltä (tämän totesin 1977 ensimmäiseltä kiinanmatkaltani palatessa). Itse en pidä nykyisestä ääri-islamista juuri sen takia, että siinä pyritään palaamaan takaisin henkiselle keskiajalle (mikä muuten meillä eurooppalaisessa kulttuurissakin heräsi uudestaan henkiin 1800- ja 1900-luvun vaihteessa - tunnetuin seurauksin). Suvaitsevainen islamilainen kulttuuri oli sentään keskiaikaisen eurooppalaisen uskonnollisen fundamentalismin valta-aikana turvapaikkana koko klassiselle sivistyksellemme.
Ilmeisimmin aika moni Tanskanmaalla, mutta en minä. Minua ei ole tässä keskustelussa suututtanut tai kiihdyttänyt mikään.
Mistä tiedät, mitä kristitty tarkoittaa tunnustaessaan uskovansa Jumalaan? Eivät muut kuin fundamentalistisesti suuntautuneet kristityt ajattele, että objektiivinen todellisuus on kirjaimellisesti sellainen kuin Raamattu ja opinkappaleet antavat ymmärtää. Kun kristitty sanoo uskovansa, että maailma on luotu, hän pitää mahdollisena, että aineellinen todellisuus heijastaa jotakin näkymätöntä, joka on aineellisuutta suurempi ja ihmisjärjen käsityskyvyn ulkopuolella. Ei kristityn tarvitse olla tässä uskossaan vuoren varma, eikä tämän "selitysmallin" tarvitse olla kaikkein todennäköisin. Tämä itsemäärittelysi tarkoittaa, että olet agnostikko. Sana tulee kreikankielestä agnosis = epätieto. Agnostikko tietää, että hän ei tiedä Jumalasta tai jumaluuksista mitään. Siksi hänen mielestään on loogista elää oletuksen mukaisesti, että Jumalaa tai jumaluuksia ei ole. Ehkä yllätyt siitä, että kristittykin voi tunnustautua agnostikoksi. Mistä hänkään olisi saanut "tiedon", että Jumala on, muualta kuin Raamatusta ja kirkon perinteestä? Ja jos nämä lähteet eivät tyydytä kristityn empirian tarvetta, niin uskon olemassaolo hänessä on jotenkin irrationaalista. Mutta kristitty sanookin: "Credo quia absurdum. Uskon, koska se on järjetöntä." Kristitty ei odota, että joku ihminen vyöryttää hänen eteensä kiistattoman todistusaineiston Jumalan olemassaolosta, vaan hän toivoo, että Jumala itse todistaa hänelle itsensä. Silloin tällöin siellä ja täällä tämä toive toteutuu ihmisten elämässä. Tämä nyt meni täysin sivuun aiheesta, mutta ehkä se vähentää luuloja.
Mutta hän uskoo, että on olemassa jokin suurempi, jopa siinä määrin, että tämä usko vaikuttaa hänen toimintaansa. Tässä on ero. Jos osoittautuu, että alkuräjähdysteoria oli virheellinen, minun maailmankuvani ei siitä muutu. Minä ymmärrän agnostikolla sellaista, joka epäilee jumalan olemassaoloa, mutta pitää sitä kuitenkin mahdollisena. Minä en pidä mitään yliluonnollista asiaa mahdollisena. Tältä pohjalta voidaan katsoa, että tiedän, ettei jumalaa ole siinä määrin kuin mitään voi tietää. Tietenkin me kaikki voimme olla vaikka tietokonesimulaatio Matrixin tyyliin, mehän emme silloin voisi tietää olevamme simulaatio, mutta en näe järkevänä huomioida sellaista mahdollisuutta muuten kuin hupaisana ajatusleikkinä. Käsittääkseni ateisti tarkoittaa sellaista, jolla ei ole yhtään jumalaa (erona mono- ja polyteistiin), joten siinä tapauksessa olen ateisti. Mutta kyse ei ole uskosta, vaan sen puuttumisesta. Voidakseen pitää yliluonnollisia asioita mahdollisena, pitää uskoa, mutta se, joka ei usko, ei pidä niitä mahdollisena. Tämä koskee siis uskonnon lisäksi myös horoskooppeja, henkiparantamista, selvänäköä, kädestäennustamista, telepatiaa, homeopatiaa jne jne.
Mikä rajaa luonnollisen ja yliluonnollisen? Tuossa olet luetellut jotain selkeästi uskomuksiin perustuvia oppirakennelmia, jotka voidaan aika helposti todeta sisäisesti ristiriitaisiksi ja osoittaa myös kokeellisesti että ne ovat paikkansapitämättömiä. Toisaalta tietomme lisääntyessä voimme myös soveltaa sitä uusilla alueilla, ja kehittyvä tekniikka saataa hyvin mahdollistaa asioita joita emme voi nyt käsittää. On mahdollista että jotkin sovellukset saattavat näyttää tämänhetkisen tiedon valossa magialta tai mahdottomuudelta. Mitä muuta puhelin on kuin telepatiaa? Ajattele kuinka mahdottomalta ajatukselta välitön puhekommunikaatio toiselle puolelle maailmaa olisi tuntunut antiikiin ihmisistä?
Puhelimen välittämä puhe on elektronien liikettä kuparijohtimessa, valon liikettä valokaapelissa tai radioaaltoja. Yliluonnollista on se, mikä ei mahdu tunnettujen luonnonlakien piiriin. Esimerkiksi toiseen maailmankaikkeuteen johtava madonreikä ei ole siksi yliluonnollinen, vaikka kukaan ei ole sellaista nähnyt, eikä sellaisia ehkä voi olla jostain vielä tuntemattomasta luonnonlaista johtuen. Jumala on määritelmänsä mukaan luonnonlakien yläpuolella, eli hänelle mahdottomien asioiden ei pitäisi olla mikään ongelma. Tämän vuoksi rationaalisella ajattelulla ei pääse alkua pidemmälle. Kyse on puhtaasti uskonasiasta. Telepatian taas voisi ehkä hyvinkin kuvitella toimivan luonnonlakien puitteissa. Aivojen sähköinen toiminta aiheuttaa sähkömagneettista säteilyä, joka on havaittavissa. Mutta enimmillään voisi uskoa, että joku herkkä yksilö voi havaita, ajateleeko toinen kiivaasti vai ei, jos heidän päidensä välillä on korkeintaan pari senttiä. Se, että joku kaukana oleva voisi aistia, mitä toinen ajatelee on silkkaa huuhaata. Tietenkään koskaan ei voi olla täysin varma, etteikö joku tuntematon luonnonlaki mahdollistaisi telepatiaa, mutta kuten sanottu, ei mistään muustakaan voi olla varma. Jos olemme tietokonesimulaatio, telepatia on hyvinkin helppoa ohjelmoida. Mutta käytännössä on järkevää toimia sen olettamuksen pohjalta, että olemme olemassa. Samalla lailla käytännön läheinen on mm. James Randin lupaama muistaakseni miljoonan dollarin palkinto ensimmäiselle, joka tieteellisesti pätevissä koeolosuhteissa esittää yhdenkin yliluonnollisen ilmiön.
Kvanttifysiikan maailmassa törmätään ilmiöihin, jotka eivät näytä noudattavan tunnettuja luonnonlakeja. Esimerkiksi parillisten alkeishiukkasten spin tarkoittaa, että toistetuissa hiukkasten törmäytyskokeissa on tunnistettu uusia hiukkasia, jotka käyttäytyvät aina samalla tavalla: toinen kiertää myötäpäivään ja toinen vastapäivään. Jos toisen hiukkasen kiertosuunta muutetaan päinvastaiseksi, myös toinen hiukkanen vaihtaa kiertosuuntaansa ilman, että siihen erikseen vaikutetaan. Tällaiset parilliset spinnaavat hiukkaset "tuntevat" toisensa, vaikka niiden välimatka olisi kuinka suuri tahansa. Luonnontiede ei tällä hetkellä kykene selittämään, miten informaatio siirtyy hiukkasparin välillä. Onko tämä sinusta yliluonnollista? Minusta se on vain luonnollista. Mitä enemmän ihminen tutkii maailmaa, sitä enemmän hänen eteensä tulee asioita, jotka ovat ihmisjärjelle suuri tai liian suuri haaste. Kun liikutaan tietämisen rajoilla, vahvoja perusteluja, joita tieto tarvitsee, ei ole saatavissa. Mihin silloin turvaudutaan? Vastaus kuuluu: "Intuititioon." Mitä intuitio on? Se on luovaa arvausta. Tiukkaa disipliiniä noudattava tiedemies pyrkii rajaamaan perusolettamuksensa joukoksi selitettävissä olevia asioita. Tavallisen ihmisen ei tarvitse tehdä niin, vaan hän voi antaa tilaa mielikuvitukselleen, jolloin syntyy taidetta. Teistisesti uskova juutalainen, kristitty tai muslimi olettaa, että maailma on suuri taideteos; ja kaikki ihmiset elävät jonkinlaisten perusolettamusten mukaan, vaikkeivät teistisesti ajattelisikaan. Ihmiset kamppailevat siitä, kenen/keiden perusolettamukset ovat milloinkin hallitsevia, mutta loogisesti ajatellen perusolettamukset eivät voi olla muuta kuin samanarvoisia keskenään.
Mutta eihän tämä ja sen joskus ehkä tulevaisuudessa selvitettävä "paras" mahdollinen selitys mitenkään kumoa Loiton kirjoittamaa/kirjoittamia perusteluita luonnollisesta versus yliluonnollisesta.. Juurihan Loitto pyrki selittämään, että luonnottomalta vaikuttavaan voi olla luonnollinen selitys, ei suinkaan 100% pysymään vain todistetussa selityksessä. Hän vain kertoi, että kieltäytyy vain uskomalla saatujen todisteiden totuutena pitämisen. Ja tottakai tuo Spinnaus on luonnollista, kun siihen kokeellisesti aina uudestaan toistamalla päästään, täyttää täysin tieteen vaatimat kriteeritkin todellisesta tapahtumasta. Tutkimus on kesken ja selityksiä viilataan.. ja on jo viilattu pitkään. Välillä kyllä aiheen ympärillä liikkuu myös aika korkealle auktorisoitujen tiedehenkilöiden kertomia "uskomuksia" joilla ei ole todellisuuden kanssa tekemistä.. Joka sinänsä on aika uskomatonta tiedemieheltä.. Kuinka voi ottaa vakavasti syvälle tieteeseen uppoutuneen henkilön joka "uskoo" johonkin vailla todisteita?
Kvanttimekaniikka ei ole yliluonnollista, koska kyseiset oudot ilmiöt ovat kokeellisesti osoitettuja. Havaitut ilmiöt ovat tosia, vaikka niitä selittävä teoria ei olisikaan vielä valmis. Kieltämättä hiukasten olemus menee rationaalisen järjen ulkopuolelle sikäli, että suoraan havaitsemassamme osassa maailmaa mikään ei muistuta sitä. Samoin koko maailmankaikkeuden syvin olemus on tällä hetkellä ymmärryksemme tuolla puolen. Meille keilapallo on kiinteä kappale, emmekä kykene kunnolla mieltämään sitä hajanaiseksi pilveksi hiukkasia, jotka eivät ole oikeastaan yhtään mitään. Mutta tieteellisen selityksen etsiminen perustavanlaatuisille kysymyksille lähtee tietämyksen lisäämisestä ja tutkimustapojen parantamisesta. Yliluonnollinen selitys ei perustu mihinkään, se on uskomus. Se ei selitä mitään, koska se selittää minkä vaan. Yhdessä syntyneen hiukkasparin käyttäytyminen on niin outo juttu, että varsinaista selitystä sille ei ehkä koskaan löydy. Ilmiön perustat voivat olla asioissa, joita ei saada eroteltua tarkasteltavaan muotoon sellaisessa koeympäristössä, joka voidaan laboratoriossa aikaansaada. Tai sitten joku supersäieteoria saattaa tarjota selityksen piankin. Mutta ainakaan selitys ei ole se, että pienet ylimaalliset oravat soittavat toisilleen hyperavaruuskännyköillä ja kertovat mihin suuntaan spin pitää polkaista. Tämä olisi yliluonnollinen selitys.
Ei sen ole tarkoituskaan kumota sitä, mitä Loitto sanoi. Se on vain esimerkki, joka osoittaa miten häilyviä ja toisiaan muistuttavia käsitteet "tieto" ja "usko" voivat olla. Länsimainen tiede ja teknologia, jotka tukeutuvat empiirisiin todosteisiin ja niiden sovellattavuuteen, tarvitsevat semantiikkaa, joka määrittelee tiedon ja uskon toistensa vastakohdiksi. Tämä rajaus on kuitenkin filosofinen, ja sillä on historiansa. On kosmoksia, joissa jyrkkä tiedon ja uskon välinen eronteko on mahdoton. Ja minä olen sanonut, että hänen asenteensa on okei. Niin, tieteentekijältä odotetaan, että hän pysyy tieteellisessä disipliinissä. Mutta saavat kai tieteentekijätkin käyttää luovaa arvausta - niinhän hypoteesit syntyvät. Disipliiniin kuuluu, että hypoteesit testataan; ja jos hypoteesit eivät toimi, ne hylätään. Rehellinen tieteentekijä ei voi olla kiihkouskovainen, mutta ei hän voi rehellisesti olla ateistikaan, sillä Jumalan olemassaolon tai olemattomuuden todistaminen ei kuulu tieteen disipliiniin. Sillä aikaa, kun tiedemiehet ja -naiset etsivät kaikki luonnonilmiöt selittävää yleisteoriaa, tavalliset ihmiset voivat vapaasti uskoa, mihin haluavat, tai olla uskomatta. Länsimaisessa kulttuurissa toleranssi kulkee siinä, aiheuttaako ihminen uskomuksillaan vahinkoa toisille vai eikö aiheuta. Jyllands-Postenin julkaisemat pilapiirrokset koettelevat toiseen kulttuuriin lukeutuvien ihmisten toleranssia. Tanskan muslimit ovat suurimmaksi osaksi ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia. Siksi he eivät ole vielä pitkälle integroituneet tanskalaiseen kulttuuriin. Jos Tanskan valtio haluaa, että maahanmuuttajat sopeutuvat maan poliittiseen järjestelmään ja tapoihin, ei liene viisasta antaa kenenkään häiritä integraatiokehitystä.
Yleistä: arabimaissa ja monissa muissakin islamilaisissa maissa koko ihmiskuva on erilainen kuin meillä. Karkeistaen voisi sanoa, että yksilöä ei ole olemassakaan, vaan kukin on kuka on ja mitä on ensisijaisesti sen kautta mikä on hänen asemansa yhteisössä ja millaisiin sosiaalisiin pien- tai alayhteisöihin hän kuuluu: perhe, suku, klaani, heimo, kansa... Kukin on oletusarvoisesti ensisijaisesti solidaarinen lähimmälle piirille alenevassa järjestyksessä. ("Minä veljeäni vastaan. Veljeni ja minä yhdessä serkkuani vastaan. Me serkkujen kanssa yhdessä kauempaa sukua vastaan. Suku heimoa vastaan. Heimo klaania vastaan.. ..Me koko maailmaa vastaan.) Niinpä yksilöä ei edes voi loukata noissa kulttuureissa samalla tavalla kuin täällä. Loukkaus kohdistuu aina kaikkiin niihin ryhmiin, jotka voivat samaistua loukattuun ja loukkaajaa edustamaan kelpaa kuka tahansa, jonka oletetaan voivan samaistua loukkaajaan. Näin ollen mitään verrattavissa olevaa ei synny, jos kysytään vetäisikö joku herneen nenäänsä pilakuvista, joissa Jeesus esitettäisiin esim. pedo- tai nekrofiilinä. Islamissa islam ja Koraani ovat minuuden ja oman olemassaolon kannalta keskeisimmän pohjan luovat asiat. Osuvampi vertauskohde saataisiin, jos mietittäisiin, mikä suomalaisessa yhteiskunnassa on se kaikkein keskeisin samaistumis- ja itseidentiteetin rakentamisen pohja. Minun mielestäni luonteva vastaus olisi: perhe. Heittäisinkin mietittäväksi tämän: kuinka reagoisit, jos isäsi, äitisi tai lapsesi esitettäisiin visuaalisesti sellaisella tavalla, joka sinun tunne-elämässäsi häpäisee heitä hyvin voimakkaasti ja julkisesti. Millaisia tunteita mielessäsi velloisi, jos joku retusoisi isästäsi yksityiskohtaisen valokuvan, jossa hän raiskaa nelivuotiasta pikkutyttöä. Ne tunteet, joita tuo ajatus herättää, voivat kertoa jotain siitä loukkaantuneisuudesta ja suuttumuksesta, jota monet muslimit kokevat noista Muhammed-pilakuvista. 1) Toisen uskonnon pilkkaamisessa ei ole kyse sananvapaudesta. Sananvapaus ulottuu kyllä kritisoinnin, paljastusten, asiallisten mielipiteiden (=saa olla mitä tahansa mieltä kunhan ei kiihota ketään toista kansanryhmää vastaan), taiteellisen ilmaisun yms. alueelle, mutta sananvapaus ei voi olla tekosyy mihin vain. Ihmetyttää muuten se, että suomalaiset journalistit - sekä kirjoittavat, kuvaavat että piirtävät - voivat puolustaaa rajustikin tanskalaisten oikeutta julkaista provosoivaa potaskaa, mutta sitten jos vartiointiliikkeen setä tulee kieltämään lainvastaisesti kuvaamisen jossain julkisessa tilassa niin sitten ollaan niin kilttiä nynnynyyhkyä. Niin pitkään kun ei edes yritetä pitää kiinni omista sananvapauteen liittyvistä lakisääteisistä oikeuksista on täysin tekopyhää teeskentelyä leikkiä jotain oikeuksien esitaistelijaa missään muussakaan asiassa. Psykiatrisessa mielessä terveellä ihmisellä (tai sosiaalisesti terveellä ryhmällä) ei yleensä ole mitään vaikeutta erottaa oikeuksien ja vastuiden kohdalla sitä, että ne liikkuvat kahdella eri ulottuvuudella ja että noiden ulottuvuuksien päällekkäisyys on vain osittaista. On olemassa tekniset (esim. juridistekniset) oikeudet ja vastuut sekä eettismoraaliset oikeudet ja vastuut. Eettisesti - ja usein myös psykiatrisessa mielessä - normaalisti kehittynyt ihminen näkee eettismoraaliset vastuut teknisiä laajempina ja oikeudet teknisiä suppeampina. Sen sijaan tietynlaista persoonallisuushäiriön logiikkaa edustaa tapa hahmottaa tekniset oikeudet eettisiä laajempina ja vastuut suppeampina. Todella pahaa persoonallisuushäiriön logiikkaa edustaa sitten sellainen, missä omat oikeudet - myös kuvitellut sellaiset - yritetään nostaa täysin rajoja vailla oleviksi ja omat vastuut pyritään ulkoistamaan muiden kannettaviksi. Sellaista näkee päivittäin esim. liikenteessä, mutta ei sen huomaamiseen tiedonvälityksen alueellakaan mitään erityistä tarkkanäköisyyttä vaadita. (Vihje: moinen löytyy usein hyvin helposti jos kiinnittää huomiota argumentoinnin tapoihin. Silloin kun joku mustavalkoistaa tai kärjistää äärimmilleen ne näkemykset, joita vastaan on argumentoimassa, liikutaan aika usein juuri tuolla persoonallisuushäiriön logiikan alueella.) Jotenkin tuo tanskalaislehden tapa toimia samoin kuin Tanskan pääministerin lausunnot tuovat mieleen tuon persoonallisuushäiriön logiikan. 2) Ei pidä missään nimessä taipua kenenkään painostukseen ja jättää sen painostuksen takia mitään julkaisematta. Sen sijaan tulee olla kriittisyydessäänkin asiallinen ja kunnioittava erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien syvimpiä tunteita kohtaan ja miettiä kohteliaisuuden, inhimillisyyden, pitkänäköisyyden, hyötylaskelmien ja maalaisjärjen kannalta mitä nyt on järkevää tehdä tai jättää tekemättä. Etnisiin, uskonnollisiin tai muihin ns. ulkoryhmiin ei kannata suunnata suoranaista provosointia tai ilkeilyä. 3) Kannattaa jättää lisäprovosointi pois viimeistään siinä vaiheessa kun ihmisiä on alkanut kuolla. Juridisteknisesti provosoijat eivät välttämättä ole kummallakaan puolella vastuussa kuolleista, loukkaantuneista, palaneista autoista, pelosta tai vihasta mutta eettismoraalisesti kaikki provokaattorit ovat tässä asiassa ihan yhtä syyllisiä - niin pohjoismaalaiset päätoimittajat kuin länsivihaa lietsovat imaamitkin. Ja sen eettismoraalisen vastuun kanssa on sikäli ikävästi, että sitä ei voi sovittaa esim. linnassa istumalla. Sitä kantaa loppuikänsä - tajusi sitä itse tai ei. 4) Ainakin minä. Tosin näkisin moiset kuvat enemmänkin kuvina tekijöidensä sielunmaisemasta kuin kuvaamisen kohteista. Lisäksi: Mitäs tuumaisitte siitä, jos joku yritteliäs journalisti hankkisi tietoonsa (vaikkapa verotietojen ja piirrustusteknisten tyyliseikkojen avulla) sen, että ketkä ovat tehneet nuo pilapiirrokset, missä nämä tekijät ja julkaisusta päättäneet henkilöt perheineen asuvat, missä koulussa heidän lapsensa käyvät, mitkä heidän sotunsa ja yhteystietonsa ovat, miltä he näyttävät ja laittaisi jollekin arabimaissa suositulle nettipalstalle kaikki nuo tiedot henkilökuvineen ja kotiovelle opastavine karttoineen. Senhän voisi hyvin tehdä sananvapauden nimissä ja eihän moisten tietojen julkaisija tietenkään mitään pahaa aikoisi eikä hän tietenkään olisi missään vastuussa siitä, jos joku sattuisi lunastamaan tapporahan noiden piirrosten tekijöistä. Eikö? Ihan sananvapauden nimissä?