Vs: Harja ja lapio Siivoaminen on työtä, jonka arvostus jää helposti pimentoon. Siivoaminen on hyvä tehdä pimeällä, jotta päivänvalossa paikat näyttäisivät puhtoisilta (prekariaatin päiväkirjasta tai huumepoliisin viikkoraportista, ettei jopa pormestarin syntymäpäiväkutsuilta). Salama valaisee uutuuttaan kirkkaan, punaisen harjan, vähän kuten valonheittimen kiila näyttämöllä esiintyvän nousevan tähden. Harjakset levitoivat ilmavasti balettitanssijan lailla. Jo vain, selkeesti puhtoinen harja, parinaan jo likaa nähnyt lapio. Oppipoika, kisälli, mestari - kuvan oikeeta reunaa vastapainoittamassa portaittaista nousua (selviö-hymiö). Tulikohan kehuttua väärää kuvaa? Aloitteleva kommenttien lukija voi saada väärällä tavalla räpsähtävää ohjausta, kehittyä ennalta määräämättömän väärään suuntaan? Äääh, sain pitkän, perusteellisen ja konservatiivisen koulutuksen, josta _pois oppimiseen_ meni pari vuosikymmentä. Sarjassamme: Arjen sankareita ja teoreettisesti tavoiteltavaa lahjomattomuutta, mihin lika ei tartu.