Katselin tuossa vaimoni, joka on opettaja, luokan koulukuvia. Meinasin kyllä oikeasti pudota tuolilta kun katselin luokkakuvaa ja opettajien ryhmäkuvaa. Onneksi nuo henkilökuvat olivat edes hieman parempia, vaikkakaan ei vielä kyllä tuokaan paljoa kerro. Mutta nuo ryhmäkuvat. Mistähän sitä alkaisi analysoimaan. Vaikkapa kuvauspaikka. Perinteisestihän kuvat on otettu liikuntasalissa, jossa näkyvät puolapuut taustalla. Tuleeko jo kenellekään flashbackejä? No ei tällä kertaa. Nyt oli läntätty ryhmät johonkin aulaan, jossa taustalla näkyi naulakoita, sivuun siirrettyjä vitriinejä pöytiä yms. muuta roinaa. Sattuipa siellä hieman muutakin porukkaa liikkuvan taustalla. Ryhmä on siis käytävän ja aulan risteyksessä. Tietenkin että saadaan molemmille puolille seinä. Hyvä. Onneksi kuva tuntuu sitten olevan otettu jollain lähes kalansilmäobjektiivillä joka vääristää niin perkeleesti, että seinät ovat vinot, reunimmaisten oppilaiden / opettajien naamat ovat puolitoistakertaa leveämmät kun keskellä ja silmälasitkin hieman "oudon" muotoiset. Valaistus... No läntätään pari isoa salamaa päin pläsiä jotta saadaan "peura ajovaloissa" ilmiö aikaan. Henkilökuvat, vaikka tuon ryhmäkuvafiasko jälkeen tuntuvat paremmilta, niin eipä niissäkään mitään hurraamista ole. Valaistus ja valotus perseellään, valkotasapaino pielessä... No sanotaanko näin, että edes niistä en maksaisi sentin senttiä. Onkos tämä nyt sitten oikeasti niin, että koulukuvauksessa voidaan tehdä minkälaista paskaa tahansa, ja olettaa että vanhemmat maksavat kuvista? Itselle tuli sellainen olo, että jos lasten kuvat ovat samaa tasoa, niin taitaa jäädä henkilökuvat ottamatta ja joko kuvaan itse niitä tai menen kuvauttamaan ihan oikealla ammattilaisella. Ehkä tämä tietenkin on poikkeustapaus, sillä onhan noita hyviäkin koulukuvia tässä lasten ja vaimon koulu-uran aikana näkynyt. Tämä oli kuitenkin täysi pohjanoteeraus. Vaimokin totesi, että jopa koulussa olivat päättäneet ottaa ensi vuonna kuvaukset jostain muualta. Nettikeskusteluissa olen törmännyt usein tilanteisiin, joissa sunnuntaikuvaajat ovat sitä mieltä että kannattaa ottaa muotokuvat itse vaikka digipokkarilla ja teettää vaikka Gigantissa kuvat kun tulee niiin paljon halvemmaksi. No en ehkä noita "ammattilaisen" kuvia katsellessa voin ymmärtää näitä kommentteja. Loppujen lopuksi koulukuvaushan on käytännössä tilanne, jossa suuri osa suomalaisista törmää "ammattivalokuvaajaan" ja heidän ottamiin kuviinsa lähes väkisin. Jos tästä muodostuu kuva, että pelkkää kuraahan tuosta tulee, niin kuinka paljon sitten käytetään ammattilaisten palveluita muissa yhteyksissä? Itse pelkään, että tämän hetkinen tilanne ei ainakaan edesauta oikeiden valokuvaajien työllisyystilannetta.
Vs: Koulukuvauksesta Kyllä tämä on täsmälleen tilanne. Suomalaiset ovat arvotonta sakkia meille kelpaa mikä vaan kunhan on halpaa. Itse pidän tilausrajana sitä että henkilökuvassa on tarkennus osunut kasvoihin, silloin kuvalla on riittävä dokumentääriarvo. Ja taas suomalaislammas lähtee persereikä vähän suurempana kohti uusia nöyryytyksiä.
Vs: Koulukuvauksesta Mulla on kokemusta aika vaihtelevasti päiväkotikuvista. Joskus on ollut teknisesti kohtuullista, joskus aika huonoa. Mutta sellainen on ollut hienoa, että viime kerroilla kuvaaja on ollut lapsiystävällinen. Lähes kaikki lapset on saatu hymyilemään, ja meidänkin pojista iloiset kuvat. Kaksi vuotta sitten esimerkkikuvana lähetettiin kuva, jossa poikamme itki, se ei ollut kovin kivaa. Lapsikuvaus on aika haastavaa, vaikka olisi vain yksi lapsi kohteena. Mutta se on usean kohdalla totta, että olemme läskiperseisiä vellihousuja valittamisen suhteen, kuten pikkuteemu totesi. T Jukka
Vs: Koulukuvauksesta Sitä saa, mitä tilaa. Jos se kyseinen sutta ja sekundaa - linja kelpaa, ja laskut maksetaan, niin mitäpä siitä valittamaan. Koulukuvaus on raskasta duunia, josta maksetaan kohtuu hyvin. Laatuun pätee sitten se mikä kaikkeen muuhunkin maailmassa: on hyvää ja on huonoa, ja kaikkea siltä väliltä.
Vs: Koulukuvauksesta Sitten kun mukaan soppaan liitetään koulun korruptointi, niin ollaan aika harmailla aluevesillä. Jotkut kuvaamot "ryöstävät" itselleen kuvaamisen paikallisilta tarjoamalla kouluille mm tietokoneita kylkiäisenä jos saavat yksinoikeuden kuvaamiseen. Asdioista päättävät tahot viis välittävät kuvien hinnoista ja laadusta, kunhan he vaan ovat ajatelleet "koulun parasta". Kuvat alkavat olla jo niiiin kalliita, että tulee mieleen jättää joka toinen vuosi välistä pois, varsinkin jos luokka pysyy samanlaisena ja ystäväkuvissa on samat naamat. Toi ystäväkuva onkin nykypäivän erikoisuus, no ainakin minulle, se panee perheet koville kun lapsi on valinnut ystävän samaan kuvaan ja sehän sitten on "pakko" lunastaa omien ja ryhmäkuvien lisäksi. Sitten on vielä nuo hieman pienemmät kuvat joita pitää olla jaettavaksi sedille, tädeille, kummille ja kaimoille. Suomeksi, inhottavaa pakkomyyntiä lasten kautta, jotka eivät ymmärrä missä menee tolkun raja.
Vs: Koulukuvauksesta No onkos jollain ehdottaa hyvää kuvaajaa Lohjan lähistöltä tuohon hommaan. Vaimo kun saattaa kuitenkin päästä vaikuttamaan tuon kuvaajan valintaan. Oltiin molemmat sitä mieltä, että vaikka tuo tällä kertaa kuvat ottanut pulju oli halvin, niin ei siitä kyllä vanhemmat saa rahoilleen vastinetta.
Vs: Koulukuvauksesta Tuo koulukuvaus on sellaista liukuhihnahommaa joka vaatii 100% toimivat ja testatut puitteet. Pitää olla valmis paletti eli tehdään tuhansia kuvatilauksia tietyn kiinteän mallin mukaan että saadaan printtikustannukset minimiin. Jonkun tarrakuvasetin tilaaminen erikseen maksaa jo 10 euroa, tuohon vielä muut kuvakoot ym, niin ei joku 30 euroa taida äkkiä riittää edes pelkkiin tulostuskuluihin. Isot koulukuvatehtailijat osaa tämän homman, siksi yksittäiset kuvaajat ei usein edes mieti tuota. Nykyään kun on vielä trendi, ettei edes hääkuvaajat fyysistä kuvaa viitsi teettää vaan jätetään tulostuspuoli (eli se melkein eniten ammattitaitoa vaativa työ) asiakkaalle. Ymmärrän tämän varsin hyvin, kymmenien kuvien tilaaminen (värit vielä kohdillaan) ja pakkaaminen/postitus vie paaaljon aikaa. DVD käteen, paljon helpompaa.
Vs: Koulukuvauksesta Itse olin koulukuvaamassa aamupäivän. Mulle riittää puoli päivää joka vuosi sitä hommaa, kun pitää kuvat käsitellä ja lähettääkin aivan itse. Laatu on kaiken A&O, ja pakkomyyntiä en harrasta, saavat tilata juuri ne kuvat mitä haluavat. Kerho & hoitopaikkakuvausta teen aina sillointällöin, ei sekään miotään lempparikuvaamista ole.
Vs: Koulukuvauksesta Paskat sillä minkään lampaiden (saati lampadan) kanssa on mitään tekemistä, paremminkin päinvastoin. Se suomalainen perusjuntti ei suinkaan ole mikään lammas, vaan paremminkin äänekäs räähkälintu, ainakin silloin kun se tinkaa, narisee ja vinkuu kaikkea halvemmalla, ja kaikki pitäisi oikeastaan saada ilmaiseksi. Sitten saadaan just sitä mitä on tilattu, kuten tuossakin tarinassa ilmeisesti. Toisaalta kuvaajiltakin toivoisi sen verran kookkaita kellejä, että uskaltaisivat pistää hölmöimmille ehdotuksille hanttiin, ja tarvittaessa vaikka kieltäytyä niistä kehnoiten maksavista ja vähiten yhteistyökykyistä keikkapaikoista. Silläkin uhalla, että joku keikka voi mennä sivu suun. Esim. jos koulu tarjoaa kuvauspaikaksi jotain ahdasta ja pimeää käytävän pätkää ison ja valoisan jumppasalin (tai koulun ulkopihan) sijaan, kannattaisi kuvaajan pistää hanttiin ja ottaa homma kontrolliin ajoissa. Ei se tilaaja kumminkaan jummarra tuon taivaallista hyvän kuvan perusedellytyksistä. Tosin juuri tuosta tarinasta ei käy ilmi, oliko kyseinen kuvauspaikka kuvaajan vai koulun valitsema, mutta kumminkin. Muita vastaavia tarinoita riittänee. Jos kuvauspaikaksi kelpaa mikä tahansa nurkka ja homma pitäisi vielä hoitaa lähes ilmaiseksi, noinkohan moista keikkaa kannattaa kenenkään edes ottaa hoidettavaksi. Kuvatkoon opettajat tai oppilaiden vanhemmat itse ne namiskansa omilla pokkareillaan missä lystäävät. Jos taas kuvien ulkonäöllä ja tasolla on väliä, kannattaisi varmaan unohtaa se halvimmalla -ajattelu, ja antaa osaavan kuvaajan hoitaa loput.
Vs: Koulukuvauksesta Lieköhän tuossakin "trendissä" kuitenkin takana sama ilmiö, eli hääpari saa sitä tilaa. Rahalla saa kyllä muutakin kuin pelkän DVD:n, eli ei homma välttämäti ole kiinni kuvaajan viitseliäisyydestä. Tuskin kukaan meistä menee kahden euron kolikon kanssa mäkkäriin ja odottaa saavansa viiden Michelin-ukon päivälliselänyksen. Tai jos joku odottaa, onko se mäkkärin syy, jos sellaista ei sieltä sitten saakaan? Jos hääpari (tai morsiamen vanhemmat) panostavat hääkuviin riittävän määrän €uroja ja nimenomaan tilaavat myös printit ja albumit, kyllä se ammattitaitoa vaativa työ hienoine printteineen taatusti tulee mukaan. Pitää vaan valita sopiva kuvaaja hommaan.
Vs: Koulukuvauksesta Ihan mielenkiintoinen keskustelu: olen ollut lähinnä koulukuvien katselija ja maksaja, omassa lapsuudessa kuvauksen kohteenakin. Aikanaan minusta oli hauska katsoa esim. äitini koulukuvista millaista hänen lapsuudessaan oli. Omat koulukuvat 60-70 -luvuilla olivat tyylillisesti samanlaisia ja niitä omat lapset joskus mummolassa kiinnostuneina katselivat. Silloin muistaakseni ostettiin 1 luokkakuva per lapsi. Omien lasten aikana tulivat tarralla olevat monet yksilö- ja kaverikuvat ja opekuvat ym. laajasti käyttöön, jotka käytännössä kiltisti kaikki maksettiin (se ei ollut mielestäni mitenkään vähäinen menoerä). Kuvittelisin, että koulukuvat ovat olleet ja ovat edelleen ihan kohtuullinen ja melko säännöllinen tulonmuodustuskeino kuvaajille. Maallikon silmin tuntuisi oudolta, että toimiva markkina kuivuisi kokoon. Ei kai koulukuvaus kuvaajalle niin yllättäen tule, ettei siihen (ja massakäsittelyyn) ennätä valmistautua, joten kai kohtuullista lopputuloksen laatua voisi odottaa suhteessa hintaan. Nykyiset välineet tukevat käsittääkseni varsin tehokastakin massatoimintaa. Mielestäni palvelun tarjoajan tulisi olla tarjoamansa palvelun asiantuntija ja tässä suhteessa ammattilaisen kannattaisi kai osoittaa professionaalisuutensa asiakkaalle (= koululaisten isät tai äidit, jotka ne laskutkin viime kädessä maksavat). Kuvat ovat arvokkaita ja uskoisin että nämä xyz -sukupolvetkin jälkeläisineen niitä myöhemmin mielellään katselevat meidän vanhempien ja isovanhempien lisäksi. Kysyisin tätä sivuten foorumilaisten mielipidettä laivaristeilyjen sisäänkäyntikuvauksen järjestämisestä, laadusta ja talouspuolesta. Tuleeko sitä kautta tavallisille asiakkaille mahdollisesti käsitys koulukuvauksiinkin verrattavissa olevasta laatutasosta ja -hinnoittelusta. En muistaakseni ole niitä itse ostanut, mutta kovasti niitä taidetaan tehdä. Jotkut niitä ostavat, joten jollekin ja jollakin tavalla se kannattaa. Massaprosessointia sekin. Uteliaisuudesta kysyn.
Vs: Koulukuvauksesta Nuo laivaanastumiskuvat ei ole niitä ainoita joissa massalta pyritään viemään rahat, kummallista on, että juurikin nuo laivakuvat on aina printattu valmiiksi, eli niihin on sijoitettu jo jonkun näköinen työ ja materiaali vaikka ostajasta ei ole tietoakaan. Monissa huvipuistoissa systeemi pelaa niin, että määrätyissä härveleissä on kivat kuvauspaikat ja niissä otetaan kaikista asiakkaista kuvat, kun tulet härvelistä pois, on sinua vastassa myyntipöytä josta voit halutessasi tilata kuvan jonka näet ensin vain näytöltä. Sitten on ne monet tilaisuudet jossa on joulupukkia, mikkihiirtä ja hessua ja jos haluat kuvan lapsestasi näiden hahmojen kanssa, niin ei kun jonoon ja lapsi halaamaan hahmoa ja siitä sitten printataan kuva vanhemmille muistoksi. Näkisin, että koulukuvat on hieman eri asia, se ei ole vain hetken dokumentointia, vaan historiaa joka halutaan säilyttää. Muistan kuinka 60-luvulla karjaan yhteiskoulussa kävi hankolainen kuvaaja räpsimässä mv kuvat ja ne tilattiin näkemättä lopputulosta, eräänä vuonna mm luokkakuva oli niin ylivalottunut, että jopa kavereiden tunnistaminen oli osin vaikeaa - hävytöntä, mutta niin vaan kelpasi minun vanhemmille, nyt alkaa jo meikäläistä harmittamaan.
Vs: Koulukuvauksesta Gibraltarilla oli kuvaajat turistibussin ulkona odottamassa kun astuttiin bussista ulos. Iltapäivällä kun pakkauduttiin takaisin bussiin, kaupittelevat valmiiksi printattuja kahvikuppeja ja tuhkakuppeja. Pakko tuonkin on kannattaa kun sitä tekevät.
Vs: Koulukuvauksesta Kupit menee uusiokäyttöön, kun pesee astianpesukoneessa kuvan pois. Näin kävi yhdelle huutokaupan "yllätys"laatikosta löytyneelle matkamuistoastialle (vaimo tekee noista astiansirumosaiikkitauluja), tuli puhdas, kuvaton kuppi.
Vs: Koulukuvauksesta Meidän pojan luokkakuvassa olivat kolmessa rivissä, kuten tavallista. Keskirivi näkyy skarppina, mutta ne kaksi muuta selvästi suttuisempaa. Kuvaaja varmaan halusi kikkailla lyhyellä doffilla... Plus että tausta oli hirvittävän räikeän oranssipunainen. Syksyistä fiilistä varmaan haettiin, mutta ei oikein onnistunut.
Vs: Koulukuvauksesta Joskus tuli tehtyä koulukuvauksiakin. Asiakkaina kymmenkunta kyläkoulua pitkin pitäjää. Kuvaukset tehtiin ajan kanssa, mietittiin paikat huolella ja muutenkin toimittiin asiakkaan ehdoilla. Kymmenkunta vuotta sitten tuli nykyaika. Ensin putosivat pelistä paikalliset koulukuvaajat, sitten pienet koulut. Nykyinen koulukeskus ei jätä enää edes tarjouspyyntöä pienelle paikalliselle toimijalle. Voiko tähän enää sanoa muuta kuin `sitä saa, mitä tilaa..`Ja vielä loppuun PITÄKÄÄ TUNKKINNE PERKELE!!!
Vs: Koulukuvauksesta Rusinat pullasta, toki.... No, keskimääräinen koulu on 300 oppilaan laitos, kuvapaketin keskihinta 35 euroa. Päivän liikevaihto on reilut 10 000 euroa. Melkein kaikki jonkun paketin lunastavat, osa sitten lisätilauksiakin. Kuvaajan osuudeksi jää laskennallisesti semmoinen 3000 -3500 euroa päivältä. En pitäisi sitä oikein huonona keikkana, joku tekee sitten parikin päivää töitä sen eteen.