Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Opetussuunnitelma on yksi asia, sen toteuttaminen päivittäisessä (tai tuntikohtaisessa) työssä on sitten toinen. Kaiken työn voi tehdä hyvin tai huonosti, julkisella sektorilla jopa hyvin huonosti. Kumpaakin ääripäätä on nähty, upeita ja innostavia opettajia, ja sitten niitä jotka luokassa odottelevat kellon soimista ja pois pääsyä. Oppilaitakin on moneen lähtöön. Niitä, joilla on halu oppia, ja niitä, joilla ei ole siihen tarvetta - osaavat jo riittävästi. Oletan, että kaikilla koulutasoilla on näin, vaikka tietysti tunnen omakohtaisesti vain osan. Riippumatta siitä, mitä opetussuunnitelmissa kerrotaan, ei opettaja voi opettaa muuta kuin asiaa, jonka osaa tai tuntee. Voi tietysti kannustaa opiskelijoita tiedonhankintaan opetussuunnitelman ulkopuolelta ja niin pitääkin, ja niin parhaat tietysti tekevätkin. (Itse asiassa opettaja ja opetus voivat vaikuttaa vain keskitason opiskelijoihin - parhaat oppivat kuitenkin ja huonoimmat eivät kuitenkaan.) Koulutuksen koko juttuhan on siinä, että opettajien tietämys ja asenteet siirtyvät alan perinteenä uusille polville. Koulutuksen jälkeen sitten työelämä tai tekeminen yleensä opettaa varsinaisen ammattitaidon. Minusta otsikon kysymykseen vastaus on kyllä ja ei. Opiskeluvaiheessa perinteen syvällinen tuntemus ja omaksuminen - "kopiointi" - on välttämättömyys, ei voi olla asiantuntija alallaan ilman sitä. Koulutuksen tavoite kuitenkin on opastaminen itsenäiseen työhön sitten koulutuksen jälkeen, ja kyllä se siinä aina joskus onnistuukin. Onhan (kaiketi) sentään hyviä esimerkkejä hyvistäkin tekijöistä.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Tuo ei välttämättä ole koulutuksen ansiota? Onhan noita taideaineiden opetussuunitelmia ja materiaaleja joskus tullut selattua, tekniikat on oma juttunsa, mutta kyllä se miten luovuuden opettamista on noissa käsitelty, on synnytänyt spontaaneita naurahduksia, on tullut lähinnä mileen että tässänyt nyt joku ratakisko aivo arvailee mitä luovuus on.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Helppo Heikit ja saamattomat Sannat, puhuu pyörästä ja sen keksimisestä, näin saadaan taas perusteltua se että luovuus puutuu. Se että tuoreita ideoita ja keksintöjä syntyy edelleen kokoajan, todistaa että he ovat väärässä. Koko järjestelmä on perseellään, kuvitellaan että taidetta voidaan tehdä toimisto aikana 9-16 valmistumisesta eläkeikään. Piirustella yhdentekeviä ja räpsäytellä kameraa toki voi, mutta lienee selvää ja nähtyä että näin ei synny taidetta jos loppputulemaan tarkastellaan intitution ulkopuolisena teoksena. Institution sisällä vaikuttaa sovitulta että jos joku on mennyt koulutusen läpi, niin hänen tekemisensä on taidetta? Desing on sinänsä erilainen juttu, että voidaan puhua menestyksestä vasta kun on ollut todellista myyntiä. Jos puhutaan käyttöesineistä niin funktionaalisuus rajoittaa muotoilua ja erot voivat vaikutta pieniltäkin, mutta esimerkiksi kankaiden kuosien variaation on lähes rajattomat. Joten plakionti vaikutta lähes naurettavalta, nyt kun taiteen ja desingin koulutajat puolustelee plakiointia, sössöttelemällä inspiroitumisesta yms, niin voidaan perustellusti kysyä mistä nuori suunitelija on saanut sen käsityksen että voi ottaa aikalailla suoraan valokuvasta kopion?
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Kuvittelepa sellainen tilanne Jari, kun kameran muotoilussa esimerkiksi pitäisi aina lähteä nollasta, että vältettäisiin kiusallinen yhdennäköisyys aikaisempien kokeilujen kanssa ja tee sitten ehdotus millainen kameran ergonomia voisi olla tästä eteenpäin. Sen verran läheltä se Heljä Liukko-Sundströmin kaislikko liippasi Marimekon rantakuvaa...
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? No eipä. Kuten edellä kirjoitin, parhaita ei juuri tarvitse opettaa, ehkä sitten ohjata oikeaan suuntaan. Luovuuden opettaminen..... niinpä. Muuten, noitten suunnitelmien kirjallinen muotoilu niin, että ne olisivat oikeasti järkeviä, on oikeasti vaikeaa. Muutamassa ryhmässä on tullut istuskeltua perusteita pohtimassa, aikoinaan. Ei mikään helppo rasti, aineesta ja aiheesta riippumatta. Sikäli tunnen hiukan sympatiaa niitä kohtaan, jotka ovat niitä tekstejä pusanneet. (Se ei toki tarkoita, etteikö niissä voisi olla aivan juosten kusten tehtyjäkin - pakko väsätä jotain etenkehtaista, kun vaaditaan.) Sitten on vielä toinen juttu, onko niitä pakollisen tekemisen ja hyväksynnän jälkeen juurikaan vilkuiltu - yleensä kai ei. Muodollista byrokratiaa, takahyllyssä löytyy tai sitten ei.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Luovuuden opettaminen on lähinnä pedagoginen haaste ja ei koske yksinomaan Suomea. Haastetta lisää se, että ihminen oppii luonnostaan imitoimalla. Asiaa muun muassa valaisee netistä löytyvä erinomainen artikkeli: Teaching Creativity
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Luovuus on kykyä yhdistellä jo opittuja asioita. Jos Suomessa ei esimerkiksi opetettaisi insinööritieteitä, niin mistähän olisi löytynyt se paikallinen Leonardo da Vinci, joka ei opettajia kaipaa suunnittelemaan laivat ja mobiililaitteet...
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Osattiin sitä ennenkin. http://www.hs.fi/kulttuuri/Kopiointi+on+taiteessa+yleist%C3%A4++vaihtokuvissa+esimerkkej%C3%A4+maailmalla/a1305726398334
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Uudet keksinnöt ja taide eivät liity käytännön muotoilutyöhön juuri koskaan, vaan kyse on pienten muutosten tekemisestä siten, että lopputulos olisi miellyttävämän näköinen ja/tai parempi käyttää. Myös kankaiden suunnittelussa, kuten kaikessa muussakin, on tietyt rajapinnat joiden välissä täytyy toimia. Esim raportin koko käytettävissä olevat värit yms. Ja ennenkaikkea, tilaajan toivomukset. Ne useimmiten ovat luokkaa "tee jotain tämän tyyppistä" kun asiakas esittää kuvan valmiista tuotteesta joka on leikattu lehdestä.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Tuo tee jotain tällaistä hyvin totta mainosmaailmassa, mutta se silti sisältää muitakin mahdollisuuksia kuin kopionti. Jos nyt saa idean valokuvasta katunäkymään, niin kyllä siinä on muitakin vaihtoehtoja kuin lähes suoraan valokuvasta.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? Lapsi oppii puhumaan äidinkieltään kopioimalla. Koulussa opetetaan kopioimaan, ensin kirjaimia ja sitten sanoja. Joskus tosin jo sanojen kopioinnin oppiminen tuottaa vaikeuksia. Sanojen avulla opittu kieli toimii myös abstraktin ajattelun välineenä.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? En nyt sanoisi noin. Samaan hengenvetoon on todettava, että viljaa ja taivasta sekä myös rantamaisemia heinineen on maalattu ajan sivu, joten samalla perusteella voisi ajatella, että Liukko-Sundström on, jos ei nyt kopioinut, niin saanut joka tapauksessa vahvoja vaikutteita omaan työhönsä jostain aikaisemmasta työstä.
Vs: Koulutetaanko Suomessa kopioimaan? No sitä minä juuri tarkoitin, että kohta kaikista merenrantatulkinnoista tilitetään royaltit Heljälle...