Olen ihmetellyt näitä lehtien muotikuvia (kaupallisessa tarkoituksessa) jo jonniin aikaa. En tarkoita tokmannin mukaisia tuotekuvia, vaan esim. isompien katalogien HM, Ellos jne vaatekuvia. Kyseessä on siis kaupallinen mainoskuva (käyttökuva), jonka kriteeristöä en varmaan tunne. Itse ajattelen, että niissä pyritään tietysti: - esittelemään ja myymään vaate - niissä pyritään johonkin tiettyyn tunnelmaan - niiden on oltava teknisesti erittäin laadukkaita - ne sopivat ko. yrityksen brändiin Varmasti muitakin tehtäviä tällaisella kuvalla on, joita en tunne. Olen katsellut noita kuvia aika paljon ja ne todennäköisesti on noihin katalogeihin kuvattu ammattilaisten toimesta ja varmasti asiakaskin on niihin tyytyväinen, koska ne katalogiin päätyvät. Varmasti nuo isot yritykset tietävät mitä haluavat eivätkä hyväksy katalogiinsa mitään puolivalmista. Näin harrastelijan silmin valokuvat ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia. - vain harvassa kuvassa on jotain tunnelmaa. Usein sellainen näyttää enemmän tilannekuvalta jossain katumiljössä - suurimmasa osassa kuvia nainen tuijottaa tyhjillä silmillä kameraan suu hieman auki. Näyttää siis, ettei mitään liiku aivoissa ja yritetään näyttää seksikkäältä siinä kuitenkaan onnistumatta - teknisesti kuvat ovat kyllä hienoja, päävalo muotoilevasti, silmissä siitä yksi valopilkku, tummissa vaatteissa hienosti sävyjä jne. Jos noita vertaa kuitenkin menneiden vuosikymmenten muotikuviin, joita olen nähnyt (toki näistä olen nähnyt varmaan vain niitä huippuotoksia, koska huonommat on hävitetty eikä niitä ole kenenkään syytä arkistoida). Näyttää siltä, että vanhoissa muotikuvissa (60-70 -luku) on enemmän ideaa, esim. graafisuutta sommimttelussa täysin eri tavalla kuin nykyisissä. Miljöötä on käytetty enemmän noissa vanhoissa rohkeammin jne. Toki nykyiselläänkin muutamissa lehdessä näkyy tiettyjen kuvaajien kuvia (lehden vakiokuvaaja), jolla on kaikin puolin tunnelmaa yms. mutta pääsääntöisesti nuo ovat kuin samasta puusta veistettejä. Olenko ihan hakoteillä näissä tunnelmissani? T Jukka
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Sikäli, että tosiaan niistä menneitten aikojen kuvista nähdään nykyisin niitä mestarien parhaita. Kaivelepa divarista tai huutonetistä muutama 60-70-lukujen Apu, Seura tms. ja katsele mainoskuvia. Korutonta kertomaa. Toinen juttu, mikä noista lehdistä ilmenee, on se, että kuvajournalismi oli tosiaan aika hienoa. Jostain syystä kaikki mainoskuvaus oli silloin surkeaa. Nykyisin taitaa olla toisin päin.
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Mainoskuvaus nykyään on aika... just sitä. Just muotikuvat halpiselloksella, henkkamaukalla jne. Ei niissä mitään tunnelmaa ole ja ellei riittävän laiha tyttö ole mallina niin laihennetaan vähän fotarilla lisää. Se mitään kuvaamista ole ja surullista olis sanoa muotikuvaukseksi edes. Jos taas katsotaan noita kalliiden talojen mainontaa, niin siellä alkaa olla jo toisenlainen meininki. Laihoja pitää olla ja ihosta tehdään yhä vieläkin nukkesileetä, mutta muuten kuvissa on toisenlaista menoa.
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Aikataulut ja budjetti pakottaa kuvaussession helppoihin, aikaa säästäviin valintoihin. Samat kuvauspaikat, valot, mallit . . .
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Noin kymmenen vuotta sitten Suurella Tavaratalolla oli vielä todella upeita teemakampanjakatalogeja. Persoonallisia ja kauniita muotikuvia otettu Pariisin, Lontoon ja New Yorkin kaduilla ja silloilla. Todellisia ammattikuvaajia kuten Antti Viitala (www.anttiviitala.com) asialla. Katalogit erottuivat joukosta, siihen eivät muut pystyneet.
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Ilmeisesti et niin. Asian oivaltamista saattaa helpottaa se, kun luet tuon sanan muotikuva uudelleen ajatuksen kanssa. Siis muotikuva. ;-) [QUOTE> [/QUOTE] Jep, tasan yksi tehtävä, saada naispuoleinen kohdeyleisö shoppausfiilikseen. Muotikuvien kohdeyleisöä ovat lähinnä 15-50 -vuotiaat naiset. Tietääkseni et edes kuulu tuhon kohdeyleisöön, eikä ko. mainoskuvia ole siis edes suunnattu sinulle. Siten ko. kuvien julkaisija viis veisaa siitä, ymmärrätkö sinä (me) miespuoleinen (-set) katsoja(t) niiden päälle vai et. Kuvissa esiintyvien naismallien tehtävä on synnyttää juuri oikea tunnereaktio ostavassa naisyleisössä, ei stimuloida miespuolista oheisyleisöä. Oikeastaan iso osa miesmalleja ja miesten vaatteita esittelevistä muotikuvistakin on suunnattu naisille, koska ison osan miesten muodin ostosta tekee, tai ainakin siihen vaikuttaa merkittävästi parisuhteessa elävä nainen. Monia miehiä muoti ei muuten kiinnosta riittävästi, jotta kuvilla/mainoksilla olisi toivottu vaikutus. Tavanomaisen mieshenkilön käyttäytyminen vaateostoksilla on ylipäätään täysin erilaista kuin tavanomaisen naisen. [QUOTE> [/QUOTE] NK. katalogikuvat ja varsinaiset muotikuvat ovat oikeastaan vielä kaksi eri asiaa. Katalogikuvat ovat useimmiten ääniohjattuja hengareita sisältäviä tuotekuvia, joita tehdään enempi liukuhihnatyyliin. Ei niihin ole useimmiten panostettu kovin paljoa aikaa ja energiaa, saati rahaa. Plops vaan ja seuraava kolttu / kävelevä hengari kameran eteen. Voi myös olla, että joissain tapauksissa se kuvaaja ei edes pääse itse valkkaamaan sitä lopullista kuvaa, mikä kuhunkin aviisiin painetaan. Niin tehdään vain sen kohdeyleisön eli naiskatsojien takia. Miehet kyllä arvostavat naisissa(kin) luomua, mutta naiset itse eivät. Naiset haluavat nukensileitä päiväunia ja ehostettua todellisuutta, eivät ankeaa arkitodellisuutta. Jos niitä tuotekuvia, kasvoja, vartaloa ja ihoa ei jälkikäsiteltäisi, eivät ne tuotteetkaan menisi samalla tavalla kaupaksi, kaikesta kuvakritiikistä huolimatta. Sen verran kummia otuksia ne naisimmeiset ovat. Toisaalta, kun kyse on muodista, voi olla, että jossain vaiheessa se tuuliviiri kääntyy taas toisenlaiseen asentoon, ja luonnonmukaisemmasta tyylistä tulee vaihteeksi muotia. Toivottavasti ainakin.
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Komppaan pitkälti eofotoa. Muotikuvauksessa mennään trendien mukaan. Kuvaajan on tiedettävä tasan tarkkaan miltä muotikuvan kulloinkin pitää näyttää. Muuten ei tule mitään. Siinä on ihan turha selitellä mitään kameralaukkulaisia käsityksiä hyvästä valokuvasta, jos ei osaa tehdä muotikuvaa oikein. Itse asiassa pelkkä tietäminenkään ei riitä vaan homma pitää tajuta syvemmin. Tämä on yksi syy miksi muotikuvaajien urat huipulla ovat usein varsin lyhyitä. Puhdasta katalogia pystyy sitten paukuttamaan keskinkertaisemmallakin hiffaamisella vuodesta toiseen. Itselläni on omakohtaista kokemusta siitä miten jossain vaiheessa tietyn tyylinen kuvaaminen ei enää taipunut oikeaan (vaadittuun) tatsiin vaikka kuinka tiesin miltä lopputuloksen olisi pitänyt näyttää. Se on aika tyly havainto. Onneksi studiolla oli nuoria tykkejä, jotka tajusivat homman paremmin ja joille asiakkaan sai siirrettyä. Itse asiassa joidenkin kuvien arvosteleminen täällä kulkevaan tyyliin ja niiden kuvien toteuttaminen käytännössä ovat hirvittävän kaukana toisistaan. Kukaan täällä pyörivä (minä mukaan lukien) ei pystyisi menemään ja kuvaamaan mitään henkkamaukan kampanjaa. En toki usko, että kukaan haluaisikaan, koska eihän kukaan oikea valokuvaaja viitsisi tehdä sellaista paskaa.
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Ois hyvä erottaa valokuvaajat mainosmiehistä, osa jengistä käyttää kameraa myydäkseen matskua. Ero on vähän sama kuin se että meil kaikil on tietokone, mut kaikki varmaan tekee sil eri juttuja. Koko käsite valokuvaaja on mun mielestä vähän harhaanjohtava. Vaatemainoskuvaajat luo fantasiaa joka myy vaatteita, se on myyntimiehen hommaa. Luoda mielikuvia ja siis käytännössä kusettaa jengiä. Mainosmaailma on 100% kusetusta ja fantasiaa, koska kaikki tietää mitä tarvitsee. Se että saadaa ihminen haluamaan jotain mitä se ei tarvitse, se on sitä mainospuuhaa. Ihmisten (massojen, helpompaa kuin yksilöiden) manipulointia, tän pioneerasi itseasiassa Freudin veljenpoika, pohjautuen Freudin teorioihin. Täähän on jotain mihin meidän koko sivilisaation tällä hetkellä nojaa, jos kulutus romahtaa romahtaa koko yhteiskunta. Tai näin meille siis sanotaan, taivas putoaa ja sitärataa. Tätä dokkaria ei voi koskaan liikaa suositella: The Century Of The Self "Propaganda got to be a bad word because of the Germans using it, so we found the word 'Council on Public Relations'"
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Erityisesti katalogikuvassa kannattaa huomata myös kovasti alaa valtaava suuntaus: http://www.adweek.com/adfreak/hm-under-fire-putting-models-heads-perfect-cgi-bodies-136974 H&M on tuskin enää ainoa CGI:tä käyttävä yritys.
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Noissa linkin kuvissa taitaa olla vielä cgi-päätkin? Mahdollisuus cgi-"ihmisten" ja muiden hirviöiden hyödyntämiseen on tarjolla jo ihan ruohonjuuritasollakin, esim: 3D Models and Assets | 3D Models and 3D Software by Daz 3D Pikku anekdoottina, joku saattaa muistaa 80-luvun lopulta iltapäivälehtien lööppikohun. Siinä Luhta oli vaihtanut sponsorijulkkiksensa Don Johnsonin (Miami Vice) päitä muualla kuvattuihin koko- ja puolivartalokuviin. "Muualla" olin tässä tapauksessa minä, ja kuvaaminen tehtiin silloin sopimaan juuri tähän tarkoitukseen ja nimenomaisiin päihin.
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? No, on mainoskuvia ja sitten on mainoskuvia. Jotain myydään kuvien avustuksella Keski-Uusimaa-nimisessä aviisissa. Sitten on mielikuvia, joita tarjoillaan toisennimisissä julkaisuissa, vaikkapa sellaisissa, mitä löytyy KLM:n, British Airwaysin ja Swissairin koneitten penkkien selkänojissa olevista taskuista. Sitten on myös suurten firmojen asiakaslehtiä: Stora Ensosta alkaen ja Microsoftiin päätyen. Suomessa jopa Alko teettää aika hienoja kuvia joskus (PP taitaa tietää...). Vaikka maassa ei saa mainostaakaan, niin ilmassa ja merellä saa. Voihan joku tykätä, että viimeistelty mainoskuva ei ole niin hieno kuin mustaharmaa filkalle räpsäisty rantakivi, mutta minusta ne parhaat ovat tosi hienoja - siis tosi hienoja. Toista genreä, mutta kumpi on sitten parempi, päivänkakkara vai mustikka?
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Eli tuo muotikuvaus on dynaaminen ja nopeasti vaihtuva, sekä vaatimuksiltaan että tyyliltään, ja muuttuva kuvauksen laji. Siinä todennäköisesti ei kovin kauaa 'pysy pinnalla'. Onko joitain viikkolehtiä, joissa olisi laadukasta muotikuvaa, joka eroaa noista H&M tyylisistä katalogeista? T Jukka
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? List of fashion magazines - Wikipedia Aloita vaikka Ellestä ja Voguesta. (Ranskan- tai englanninkieliset laitokset).
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Menee osittain jo OT:n (ja omalta osalta tajunnanvirran puolelle, mutta menköön. Eipä tuossa henkkamaukan virtuaalihengareissa ole mitään ihmeellistä, ja nuo entiset ja nykyisetkin lööppikohut kertovat enemmän niistä kohisijoista kuin kohteena olevista tapauksista. Katalookikuvaus etenkin siellä laatu- ja hintahaitarin alapäässä on kovaa vauhtia katoamassa, myös rättikaupassa. Joku aika sitten 'kohistiin' valokuvayhteisöissä Ikean päätöksestä lopettaa kokonaan omien katalogituotteidensa kuvaukset ja siirtyä tietokoneella renderöityihin 3D-malleihin. Sama homma on näköjään jo ehtinyt rättipuolen karvalakkiosastollekin, vaikka se ymmärrettävästi on hiukan haastavampaa. Ei niinkään niiden mallien, vaan niiden rättien takia. Elävien mallien korvaamisessa keinotekoisilla ei sinänsä ole mitään uutta. Niin kauan kun on ollut rättikauppoja, on näyteikkunoissa ja myymälöissä käytetty styroksista, kipsistä, muovista yms. vamistettuja "hgi-bodyja" eli mannekiineja. Nuo HenkkaMaukan cgi-bodyt ovat vaan virtualisoituja sellaisia, eli verkkorättikaupan kannalta suorastaan ihanteellisia. Ne kun ovat helposti ja nopeasti muokattavia, eivätkä tarvitse muuta kuin vähän softaa ja serveritilaa. Tuon linkin esilletuoma dilemma liittyy kait lähinnä siihen ristiriitaan, että rättien kannalta se ihanteellisin tuote-esittelyalusta naisten vaatteille on jotain hengarin ja oikean naisen välimaastosta, (vrt. vapaaehtoisesti nälkiintyneet vaatemallit), pelkkä kipsinen/muovinen nukke on ihmisen väriseksi maalattunakin vähän tylsä, ja nuo virtuaalimannekiinit taas ovat liian 'elävän' näköisiä, kun etenkin nuorimmat ostajat alkavat vertaamaan itseään niihin. NK. "tavallisten" tai "oikeiden" naisten käyttö malleina taas johtaisi helposti myynnin laskuun ja olisi kallista. Nuo ylläolevan linkin kuvathan ovat "valokuvina" aika järkkyjä, mutta jos tuo HenkkaMaukan laatutaso riittää kohdeyleisölle ja saa heidät klikkaamaan tilaa -nappulaa, lienee ihan 'ymmärrettävää', että nettikaupoissa oikeat mallikuvat korvataan tommoisilla, ajansäästö- ja kustannussyistä. Kyseessähän on tietokanta, ja ison tietokannan ylläpito on työlästä. HenkkaMaukkojen, Cheap&Awfulien ymv. massakatalogien ylläpidon kannalta olisi ihanteellista, että alati vaihtuvat myyntikohteet ja niiden mallikuvat voitaisiin koota valmiita palasia yhdistelemällä suoraan tietokannassa olevista rätti- ja mannekiiniosista muutamalla hiiren klikkauksella. Siihen verrattuna perinteinen kuvaussessio ja kuvien käsittely/valkkaus jokaista kausituote- ym. kampanjaa varten on hidasta, työlästä ja kallista. Miksi siis vaivautua, jos kohdeyleisölle kelpaa virtuaalinenkin. On siis todennäköistä, että liukuhihnamainen kuvatuotantokin automatisoituu, ja geneerisiä katalogikuvia väsääviltä valokuvaajilta uhkaavat työt loppua pian kokonaan. Mutta sieltä yksiöllisemmästä, laadukkaammasta ja kalliimmasta päästä ne eivät tule häviämään mihinkään vielä pitkään aikaan. Oli kyse sitten muotikuvista tai muista tuotekuvista.
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? No voe tsiisus, ota nyt hyvä mies silmä käteen ja marssi vaikka lähimmälle ärrälle, stockan lehtiosastolle jne. On kumma jos ei rupea löytymään henkkamaukkan katalogikamaa parempia mainos- ja muotikuvia oikein valita asti. Käy noin aluksi läpi vaikka pelkät kotimaiset naistenlehdet, niitäkin lienee tusinan verran, ja siihen vielä ulkomainen tusina tai pari päälle, ellet ja vougit mukaanlukien. Sen jälkeen voit vielä muljautella muut trendi- ja elämäntapalehdet, mainosaviisit ja sensemmoiset. Joten varmaan siinä menee tovi jos toinenkin, ennen kuin olet kaikki bongannut ja läpi plarannut. Tosin pelkkään ostamatta plaraamiseen suosittelen vaikka kirjastojen lehtisaleja. Sen jälkeen pidä se silmä kädessä myös kaupungilla, markettien, tavaratalojen ja ostareiden käytävillä ja myymälöiden sisällä, ja joskus jopa pääväylien varsilla. Niissäkin voi törmätä toisinaan isommalla rahalla tehtyihin mainos- ja muotikuviin. Jos vaan pitää sen silmänsä kädessä, eikä osoittele sillä pelkästään omaa napaa tai kengänkärkiä. Mitä tulee tuohon "viikkolehden" käsitteeseen, lähitulevaisuudessa voi helposti käydä niin, että kerran viikossa ilmestyviä lehtiä ovat enää suurimmat roska- ja sanomalehdet sekä paperispammi. Perinteiset aikakauslehdet joko kuihtuvat pois tai muuttavat nettiin, osa erikoistuu, kallistuu ja ilmestyy entistä harvemmin, pitkälle mainostulojen mukaan.
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Hiukan ohi aiheen mutta sanon silti. Muotikuvia on myös tänä päivänä vaikka kuvaajan ottamat hääkuvat. Pitää mennä trendien mukaan että kuvaja tilataan paikalle.
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Ööö... tämä lause ei nyt auennut ainakaan kertalukaisulla, eli voisitko selventää hiukan. Eli mitä tekemistä kuvaajan tilaamisella häihin on trendien mukaan menemisen kanssa?
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Morsiamet yleensä repii kuvia just näistä mainoslehdistä, et tältä mä haluan näyttää kuvassa... tätä tapahtuu siis ihan oikeasti.
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Naimisiin menemiseen on tullut erinlaisia trendejä. Hää kuviakin halutaan uudella tavalla. Esimerkiksi aina pitää olla joku niin sanottu hauska kuva. Sitten pitää olla niitä facebook kuvia. Ja jos morsian on lukenut lehtiä ja yms. saattavat haluta jotakin erikoisen värisiä kuvia. Muistelen että Krista Keltainen tais joskus ottaa tietyn tyylistä ja minultakin on pyydetty kuvia viitaten juuri tuohon edelliseen nimeen. Kyllä minusta hääkuvat menee muodin mukana ja näin ollen niitä voidaan myös nimittää muotikuviksi.
Vs: Muotikuvat - millainen on hyvä? Ei voida. "Muotikuva" tarkoittaa kuvaa, joka esittää ja esittelee muotia. Ja muoti ko. käsitteen käytön yhteydessä tarkoittaa lähinnä pukeutumiseen liittyvää muotia, eikä esimerkiksi kulttuurin muita ajankohtaisia visuaalisia preferenssejä. Niitä kutsutaan usein "trendeiksi". Hääkuva taas toteuttaa muotia. Se on ihan eri asia.